2016-06-30

Rauhallisia lintukuvia

Töyhtötiainen

Tuon töyhtötiaispönön muista samannäköisistä töyhtötiaispönöistä toivottavasti erottaa kuvan sävymaailma. Se on talvisen siniharmaa ja hyvin murrettu sävymaailmaltaan. Hillitty, rauhallinen, siihen tässä on pyritty. Tirpan harmaanruskean höyhenpuvun sävyt toistuvat taustassa ja se vähä vihreä mikä siellä näkyy ei juuri muusta taustasta erotu. Kuvassa ei ole oikeaa valkoista eikä varsinaista mustaa missään kohden. Hirveitä kuvankäsittelyllisiä operaatioita ei talvella tarvittu; harmaasta saa sinistä valkotasapainosäädöllä ja kontrastia voi hallita muutamalla sopivaan kohtaan sijoitetulla valotuksensäätötäpällä. Helppoa.

2016-06-10

Facebookin pallopanoraamat, mistä on kyse?

Eilisestä lähtien Facebookiin on voinut 360 asteen videoiden lisäksi ladata pallopanoraamakuvia jotka nyt siis näkyvät oikein, eli kuvia voi pyöritellä ympäriinsä vapaasti. FB liittyy Google Plussan ja Flickrin kaveriksi pallopanoraamaystävällisten sosiaalisten medioiden kasvavaan joukkoon. Vaikka tuossa edellä linkatussa ilmoituksessa kovasti painotettiin erinäisten kännyköiden kamera- ja panoraamasovellusten sekä pallopanoraamakameroiden kuten Ricoh Theta S:n yhteensopivuutta uuden ominaisuuden kanssa, ovat myös ihan tietokoneiden panoraamasovelluksilla kasatut osittaiset ja täydet 360x180 asteen panoraamakuvat yhteensopivia Facebookin kanssa.

Oikein näkyäkseen kuvat pitää ainakin selaimen kautta lisätessä heittaa Facebookiin raahaamalla tiedosto Facebookin postausikkunaan. Jos kuvan selaa tiedostoselaimen kautta eli klikkaa sitä phto/video-näppylää, näkyy pallopanoraama vain litteänä. Toinen tärkeä seikka onnistumiseen ovat tarvittavat Google Photosphere (XMP-Gpano) -tagit panoraamatiedostossa. Yleensä niistä ei tarvitse itse huolehtia, koska ne lisätään kuvaan jo kännykkäsoftassa jos sellaisella panoraaman kasaa, tai viimeistään panoraamankasausohjelmistossa tietokoneella. Alla on esimerkki yhden pallopanoraaman tageista jotka Hugin on avuliaasti kuvaan lisännyt. Ne kertovat Facebookille kuvan mitat, projektion ja sen tiedon onko mahdollisesta panoraamasta rajattu mitään ulkopuolelle.


Panoraaman ei siis tarvitse olla täydet 360x180 astetta, vaan vähempikin riittää jotta panoraamaa voi pyöritellä. Pyöriteltävät kuvat tunnistaa pienestä kompassi-ikonista kuvan oikeassa reunassa.

Ainakaan tätä postausta kirjoittaessa Facebookin Android-sovellus ei ole vielä päivittynyt tukemaan panoraamaominaisuutta, kuvista näytetään pelkästään ensimmäinen, liikkumaton tahko. Myöskään kuvien upottaminen Facebookin ulkopuolelle ei toimi kuten alta näkee. Tästä klikkaamalla voi nähdä pallopanoraaman alkuperäisessä asussaan Facebookin puolella.


Facebookin puolella kuvat muunnetaan tahkoiksi jotka ovat kuvatiedostossa yhtenä pystysuorana pötkönä. Kuvakokoja on kaksi, 1024 ja 1536 pikseliä leveillä tahkoilla. Ronskin JPEG-pakkauksen myötä kuitenkin tuo isompikin koko on kyllä aika huonolaatuinen, mutta on se parempi kuin ei mitään.

Jos on kovin paranoidi kuviensa luvattoman käytön suhteen, kannattaa ottaa huomioon että kuvat ovat triviaalisti kenen tahansa ladattavissa jos ei ole ihan täystumpelo.

2016-06-08

Kauriin maha ja miten se kuvattiin

Siilinjärven varmaankin ainoa nähtävyys eli koviakin kokenut kultainen kaurispatsas Viitostien varrella houkutteli kuvaamaan - ennen kuin ennustettu suuri kesämyrsky saapuisi ja veisi pusikossa rymyämishalut mennessään. Parhaillaan tuo myrsky möyhää ulkona eikä sitä kovin suureksi voi sanoa.
Now, this is a story all about how
My view got flipped-turned upside down
And I'd like to take a minute
Just sit right there
I'll tell you how I photographed the belly of a roe called Ilmestys.

Homman jujuna oli kuvata kaurispatsaan mahapuolta, idea joka oli muhinut takaraivossa jo jonkin aikaa. Uudesta kuvakulmasta katsottuna aika paljon kuvattu patsas voisi saada uuden, abstraktimman ilmeen. Lisäksi kultainen patsas ja sininen taivas tuo aina yhtä päräyttävän vastavärikontrastin kuvaan.

Kaurispatsaan alla

Hitto mitä räpellystä patsaan alla kuvaaminen onkaan, milloin kuvan nurkkaa koristaa kyykkivän kuvaajan oma perse tai kylki, milloin Aurinko paistaa suoraan kalansilmään ja heittää flarepalleroita pitkin kuvaa. Kuva kuitenkin otetaan kalansilmällä kun muuta rektilineaarista laajista ei ole ja suoristetaan jälkikäteen. Tuo suoristusaspekti tekee kuvan tarkemmasta sommittelusta arvuuttelua — mikä jää kuvaan, mikä rajautuu pois?

2016-06-03

Hyvät saumat - osa kaksi: vertailussa Photoshop, Enblend, Multiblend ja Huginin Verdandi

Viime vuonna Huginiin tuli mahdollisuus käyttää Enblendin sijasta yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuvien blendaajaa, Verdandia. Verdandin alkuperäinen versio raapi kuviin terävät saumat, eli se ei koskenyt kuvien kirkkauteen tai väriin mitenkään muuten. Jos kuvien välillä oli yhtään minkäänlaista kirkkauseroa, niin se näkyi lopputuloksessa jo kaukaa.

Huginin vielä betavaiheessa olevassa 2016.2-versiossa Verdandiin on lisätty mahdollisuus tasoittaa kuvien väri- ja kirkkauseroja saumojen kohdalta. Päätin vertailla, miltä Verdandi, Enblend ja muutaman muun softan tekemät saumat näyttävät kun panoraamakuvassa on mukana liikkuvaa vettä liplattavien aaltojen muodossa. Aallothan ovat siitä ikäviä että ne liikkuvat hyvin nopeasti ja taivasta heijastavina, satunnaisina pintoina niissä saumat näkyvät myös hyvin herkästi joko eriävän kirkkauden tai sauman mahdollisen kaavamaisuuden vuoksi (viivasuora sauma erottuu satunnaisista muodoista erittäin helposti, vaikka kuvia miten sekottaisi). Pilvet ovat toinen päänvaivaa aiheuttava tekijä, mutta ne ovat yleensä hyvin paljon hitaampia, joten niiden aiheuttamista ongelmista pääsee eroon kuvaamalla panoraamansa mahdollisimman nopeaan.


2016-05-26

Kesän väriloistoa infrapunassa

Keväinen, aurinkoinen päivä metsässä näyttäisi suurinpiirtein tältä jos ihmissilmä olisi herkkä infrapunaiselle valolle sinisen valon sijaan.



Pallopanoraaman tsykedeeliset värit on saatu aikaan kuvaamalla koko maisema kahdesti kahdella kameralla. Ensin normaalilla järkkärillä näkyvän valon alueelta ja heti perään mustavalkoista kuvaa tuottavalla infrapunaherkällä kameralla. Lopuksi panoraamat on kohdistettu toisiinsa ja värikanavat yhdistetty seuraavasti: 850nm:n infrapunakuva on valmiin panoraaman punainen kanava, värikuvan punaisesta tulee valmiin kuvan vihreä ja vihreästä vastaavasti sininen kanava ja sininen kanava jäi käyttämättä. Tuloksena siis IrGB-kuva.

Tietenkin värikanavat voi sekoittaa kuvaan ihan mielivaltaisesti, mutta tässä olikin tarkoituksena demota kuinka erilainen maisema on välillä 550nm-1000nm vs ihmissilmän suurinpiirteinen 400nm-700nm. Periaatteessa suodattamattomalla täyden spektrin kameralla pääsisi vastaavaan tulokseen kun käyttäisi keltaista suodinta kennon edessä. Suodin poistaisi kuvasta sinisen, joten kameran sinisille pikseleille jäisi vain infrapunavalo; vihreä ja punainen tulisivat ihan normaalisti kennolle. Tietenkin noihin kahteen värikanavaan vuotaisi jonkin verran myös infrapunaa, ovathan kennon värisuotimet läpinäkyviä infrapunalle. Täytyy testata ja raportoida kuinka käy.

2016-05-10

Merkuriuksen varjossa

Tämä maanantai olikin 0,004 promillea pimeämpi kuin sunnuntai. Merkurius nimittäin heitti puolivarjonsa Maan kohdalle, täällä se näkyi pienenä pyöreänä silhuettina Auringon kiekkoa vasten. Ylikulku alkoi siinä kahden tienoilla ja loppui vasta ihan äskettäin eli iltakymmeneltä.

Koska Aurinko on Merkuriusta, aurinkokunnan pienintä planeettaa, näennäisesti 150 kertaa suurempi, ei ollut toivoakaan nähdä ylikulkua ilman optisia apuvälineitä vaan katseluun tarvittiin kaukoputki. Näkyvässä valossa (kuva alla) Merkuriuksen kaverina auringon edessä näkyi pari pientä auringonpilkkurypästä, eipä juuri muuta. Jos ylikulku olisi ollut vuosi sitten, olisi pinnalla ollut paljon enemmän auringonpilkkuja ja -ryhmiä planeetan kanssa kuvattavaksi.

Merkuriuksen ylikulun toinen kosketus
(Merkurius on juuri tulossa Auringon eteen tuolta vasemmalta. Keskellä näkyy auringonpilkkuryhmät AR2542 (isompi) ja AR2543.)

2016-04-26

Dealextremen pikkuiset valvontakameraobjektiivit, tekeekö niillä mitään?

Dealextremestä tuli ihan selvin päin ja läpällä tilattua kourallinen piskuisia kalansilmä- ja laajakulmaobjektiiveja. Piirtoympyrän pienentyessä linssien kokohan kutistuu melkein exponentiaalisesti, C-bajonetin objektiivit ovat suklaapatukan kokoisia suurimmillaan, pienimmillään noin peukalon kokoisia. C-bajonetista kun astutaan vielä pienempään kokoon tullaan niin sanottuun S-bajonettiin joka tunnetaan toisella nimellä M12. Kyseessä ovat siis 12 millin kierrekiinnityksellä olevat pikkulinssit joita käytetään laajalti valvonta- ja webbikameroissa. Nämä ovat enää pikkirillinpään kokoisia pienimmillään, isoimmillaan peukalonpään kokoisia. Alla perhepotretti jossa mukana kaikki kalansilmistä normaaliobjektiiveihin, Samyangin 12-millinen kalansilmä ja kamerarunko antanevat jotain osviittaa koosta.



Canonin peilittömään runkoon objektiivit saa kaksoisadapterilla. Ensimmäinen adapteri muuntaa EF-M-bajonetin C-kokoon ja toinen adapteri C-bajonetin (tai kierteen oikeastaan) M12-kierteeksi. Jokaisen M12-objektiivin takalinssi tulee niin lähelle kennoa että ne ottavat kiinni mekaaniseen sulkimeen kuvaa ottaessa kun tarkennus on muualla kuin linssipaketin sisällä. Onneksi Magic Lantern tarjoaa äänettömän kuvanottomahdollisuuden joka ei käytä mekaanista suljinta laisinkaan. Toinen mahollisuus on käyttää kameran kroppivideotilaa, joka rajaa mukaan kennon keskeltä pienen alueen, joka on noin kuusi milliä pitkältä sivultaan.

2016-04-13

Aamutaivaan utupallero kameraobjektiivilla ja robottikaukoputkella

Aamutaivaalla nousee Marsin ja Saturnuksen kaverina kiikareilla utupallona näkyvä komeetta 252/P (LINEAR). Se on jo ohittanut Auringon ja matkaa nyt kohti pohjoistaivasta, joten sen näkyvyys Suomesta paranee koko ajan. Harmi vain että pimeä aika käy yö yöltä lyhyemmäksi kesän vääjäämättä lähestyessä.

Ensin matalalta Nilsiän aamutaivaalta napattu värikuva komeetasta Sigman 180mm f/2.8 -kameraoptiikalla ja järkkärillä. Samaan kenttään on mahtunut myös muutama Käärmeenkantajan tähdistön alueen pallomainen tähtijoukko: Messier-luettelon kohde numero 14 ylävasemmalla ja NGC 6366 tuolla oikealla. Himmeänä voi kuvasta erottaa myös pimeiden sumujen vyöhykkeitä, niitähän tuolla Linnunradan keskustan läheisyydessä riittää. Aamutaivaalla on myös paljon satelliitteja, nekin ovat jättäneet jälkensä kuvaan ohuina valoviiruina.

Komeetta 252/P LINEAR
(Valotukset 26x30s.)

Artjärven Tähtikalliolla (ks. virtuaalikierros paikan päältä) käydessä samaa komeettaa tuli vilkaistua myös Astrofoxilla, melkein metrin peilillä varustetulla kaukoputkella, eikä komeetasta juuri väriä erottunut. Yleensä näiden kirkkaampien pikkukomeettojen komat ovat niin tiiviitä että niiden pintakirkkaus riittää värien havainnointiin pikkuputkellakin, muttei tässä tapauksessa.

Artjärven Viestikallion virtuaalikierros

Samalla mäellä Ursan Tähtikallion (ks. virtuaalikierros paikan päältä) on Artjärven viestiteknisen yhdistyksen Viestikallio. Siinä missä Tähtikallio on täytetty toinen toistaan suuremmilla kaukoputkilla, on Viestikallio vastaavasti täynnä erilaisia antenneja ja lautasia. Tässä Viestikalliolta virtuaalikierros, jonka aloitusruudussa on Monumentti, neljän metrin suunnattava peiliantenni joka on asennettu noin kymmenen metrin korkuiseen torniin. En ole kuvatessa koskaan pelännyt yhtä paljon kuin kyseisessä tornissa keikkuessa, ristikkolattian läpi kun näkee suoraan alas. Hui.

Toinen mielenkiintoinen vehje kalliolla on neuvostotekniikan ihme eli LOMO AZT-27 -kaukoputki, joka on valmistettu ennen kuin LOMO-nimen pilanneet hipsterit edes syntyivät eli 1983. Painoa puolimetrisellä Cassegrain-tyyppisellä teleskoopilla ja jalustalla on kahdeksan tonnia, polttoväliä saman verran milleinä. Kertakaikkiaan hieno peli. Sanakirjassa voisi "ylisuunnitellun" kohdalla olla kuva tuosta putkesta, esimerkiksi Tähtikallion suurinta putkea, Astrofoxia, pystyi heiluttelemaan yhdellä sormella - LOMO ei hievahtanutkaan vaikka olisi tehnyt leuanvetoja noissa avoputken tukirakenteissa. Oikeastaan konditionaali edellisessä lauseessa on turha, koska tuo tuli demottua käytännössä.



2016-04-06

Miltä näyttää maisema Lapinlahden Väisälänmäen näkötornista?

Lapinlahden kirkonkylän länsipuolella on maalaustaiteilijoitakin aikoinaan innoittanut kansallismaisema, Väisälänmäki. Mäen huipulle on tehty puinen näkötorni, josta avautuva maisema on seuraavassa zoomailtavassa ja pyöriteltävässä panoraamassa. Muutamia pohjois-savolaisen maiseman kiintopisteitä on myös merkattu panoraamaan mukaan etäisyyksineen.



Tornin alaosassa oleva infoplakaatti kertoo Puijon tornin (ks. gigapikselipanoraama tornista) näkyvän tornista 60 kilometrin etäsiyydeltä, mutta se ei pidä enää paikkaansa. Osaksi siksi että torni jää puuston taakse piiloon, osaksi siksi että oikea etäisyys tornien välillä on melkein metrilleen 53 kilometriä. Tuolle tornille on käynyt sama juttu kuin monelle muulle tornille ennen sitä, se on jäänyt vuosien aikana lyhyeksi ja puiden peittoon ellei ole jo tehty sellaiseksi kuten kävi Kuopion Laukaanvuoren tornille.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...