2016-02-01

Nopean suljinajan aiheuttamat valotusvirheet panoraamoissa

Jokaisessa kamerassa on suljin kontrolloimassa valoherkälle pinnalle pääsevän valon määrää. Useimmille salamavalojen kanssa tuhranneille lienee tuttu fakta myös se, että ns. synkka-aikaa nopeammilla suljinajoilla kameran kenno ei ole kokonaan paljaana valolle, vaan molemmat suljinverhot kulkevat kennon edessä pienenä viiruna (ks. suurnopeusvideo sulkimen liikkeistä). Tämä synkroinointiaika riippuu kamerasta, mutta on yleensä luokkaa 1/160 ... 1/250 sekuntia, joskus jopa niinkin lyhyt kuin 1/500 sekuntia.

Mitä moni ei tiedä, on se että lyhyt suljinaika johtaa pieneen, mutta joissain tilanteissa selvään valotuseroon saman kuvan eri reunojen välillä. Seuraavassa esimerkki siitä kuinka tuo valotusero voi näkyä panoraamoissa ja pari ratkaisuehdotusta.



Yllä on kaksi panoraamaa, jotka molemmat on tehty samasta 22 kuvan kokoisesta kuvajoukosta. Kuvat on kaikki otettu samalla valotusajalla, 1/8000 sekuntia, ja kasattu tavalliseen tapaan panoraamoiksi Huginilla. Noin lyhyttä valotusaikaa ei olisi tarvittu, mutta liioittelu on demonstraation paras kaveri. Sama valotusvirhe kuviin kyllä tulee näkyviin kaikilla synkka-aikaa lyhemmillä valotusajoilla. Objektiivin vinjetointi on raw-kuvien käännösvaiheessa korjattu flättiruudulla eli se ei vaikuta tässä yhtälössä.

Yläpuolen panoraamaan on tehty panoraamasoftassa valotusten tasaus. Valotusten tasaaminen on kuitenkin johtanut siihen että vasen reuna kuvasta on huomattavasti - noin kaksi aukkoa - tummempi kuin oikea reuna. Alapuolen panoraamaan vastaava tasausta ei ole menty tekemään, mutta siinä näkyy selvää epätasaisuutta muutoin tasaisella sinitaivaalla.

Miten se nyt näin?

2016-01-31

Pallopanoraama kuukulkijan kyydistä

Kiinan avaruusviranomaiset hiljattain julkaisivat Chang'e 3 -laskeutujan mukana Kuuhun menneen Yutu-kulkijan ottaneita kuvia. Kuukulkijassa on mukana stereokuvia ottava panoraamakamera, jonka ottamista kuvista seuraava osittainen pallopanoraama on koottu. Infonapeista napsauttamalla saa lisätietoa joistakin Kuun maiseman ominaisuuksista.


(Image credit: Chinese Academy of Sciences / China National Space Administration / The Science and Application Center for Moon and Deepspace Exploration / Emily Lakdawalla ja NASA.)

Harmi että kuvia oli otettu vain kaksi riviä, olisi ollut kiva saada myös itse kulkijaa kuvaan mukaan. Aurinko ja Maa on lisätty kuvaan jäkikäteen, mahdollisimman oikean kokoisina.

Talvinen metsä infrapunakuvissa featuring kuvankäsittelymurheet

Hajottaako? Mene metsään, siellä kukaan ei kuule huutoasi.

Puista on jo suurin osa lumista sulanut pois parin lämpimän ja tuulisen päivän jälkeen, valkoista metsää on siis hieman vaikea saada enää kuviin. Paitsi jos kuvaa infrapuna-alueella, koska klorofyllihän, jota ikivihreät havupuut ovat myös näin talvella täynnä, loistaa kirkkaana infrapunakuvissa. Ei muuta kun 850 nanometrin infrasuodin Canonin paskan kittilinssin nokalle, pikku peilitön panoraamapään kanssa kameralaukkuun ja Tarinaharjun metsiin.



Metsä oli tarkemmin sanottuna Tarinaharjujen välissä oleva laakso, paikka josta on aiemmin tullut julkaistua kattava, 20 kuvan mittainen virtuaalikierros. Syvemmälle metsään ja samalla harjujen väliseen laaksoon laskeutuessa alkoi puissa olemaan taas kunnon tykkylunta. Täällä ei aurinko paista eikä tuuli tuiverra lunta oksilta pois.

2016-01-24

Päivitetty Lensfun-kalibrointi Sigman 100-300mm f4 -objektiiville, telejatkeen kanssa ja ilman

Komeetta Catalinan kuvaa pinotessa tulin kironneeksi sitä ettei vääristymänkorjaukseen tarvittavaa dataa ollutkaan Lensfunin saatikka Huginin omassa tietokannassa. Objektiivin vääristymien oikominen pinoamisen yhteydessä parantaa jonkin verran kohdistusta, eikä tietoa voi saada kuvista ilman tarpeeksi suurta kuvien välistä päällekkäisyyttä. Oikea tietue tietokannasta kyllä löytyi objektiivin nimellä, mutta tiedot olivat pienemmälle kennolle eikä niitä voisi ekstrapoloida suuremmalle sensorille sopiviksi. Toisin päin homma tietysti toimii, isomman kennon data käy myös pienemmälle formaatille.

Käytin siis pari tuntia tiiliseinän kuvaamiseen ja kuvien kalibroimiseen jotta myös fool frame -herrarotu saa kuvansa jatkossa suoriksi. Kalibroinnin tulos alla, tiedot ovat toivottavasti mukana jo seuraavassa Lensfun-päivityksessä.

<lens>
    <maker>Sigma</maker>
    <model>Sigma 100-300mm f/4 APO EX DG HSM</model>
    <mount>Nikon F</mount>
    <cropfactor>1</cropfactor>
     <calibration>
        <distortion model="ptlens" focal="100" distance="20" a="0.00075" b="-0.00524" c="0.00291" />
  <vignetting model="pa" focal="100" aperture="4" distance="20" k1="-0.63946" k2="0.78525" k3="-0.51379" />
  <vignetting model="pa" focal="100" aperture="5.6" distance="20" k1="-0.2506" k2="0.04868" k3="-0.06119" />
  <vignetting model="pa" focal="100" aperture="8" distance="20" k1="-0.04002" k2="0.07529" k3="-0.21472" />
  <vignetting model="pa" focal="100" aperture="11" distance="20" k1="-0.02681" k2="0.03459" k3="-0.05438" />
  
  <distortion model="ptlens" focal="135" distance="20" a="0.00285" b="-0.00904" c="0.00967" />
  <vignetting model="pa" focal="135" aperture="4" distance="20" k1="-0.49673" k2="0.50408" k3="-0.29663" />
  <vignetting model="pa" focal="135" aperture="5.6" distance="20" k1="-0.16118" k2="-0.03828" k3="-0.01797"  />
  <vignetting model="pa" focal="135" aperture="8" distance="20" k1="-0.02714" k2="0.03486" k3="-0.10248"  />
  <vignetting model="pa" focal="135" aperture="11" distance="20" k1="0" k2="0" k3="0"  />
  
  <distortion model="ptlens" focal="210" distance="20" a="-0.00012" b="0.00449" c="-0.0018" />
  <vignetting model="pa" focal="210" aperture="4" distance="20" k1="-0.19135" k2="-0.12367" k3="-0.02862" />
  <vignetting model="pa" focal="210" aperture="5.6" distance="20" k1="0.00159" k2="-0.35824" k3="0.05758"  />
  <vignetting model="pa" focal="210" aperture="8" distance="20" k1="-0.19166" k2="0.45016" k3="-0.49235"  />
  <vignetting model="pa" focal="210" aperture="11" distance="20" k1="-0.0865" k2="0.08241" k3="-0.05934"  />
  
  <distortion model="ptlens" focal="250" distance="20" a="0.00444" b="-0.01026" c="0.01586" />
  <vignetting model="pa" focal="250" aperture="4" distance="20" k1="-0.45098" k2="0.11093" k3="-0.03267" />
  <vignetting model="pa" focal="250" aperture="5.6" distance="20" k1="-0.0752" k2="-0.60368" k3="0.40668"  />
  <vignetting model="pa" focal="250" aperture="8" distance="20" k1="-0.03932" k2="-0.17476" k3="-0.04248"  />
  <vignetting model="pa" focal="250" aperture="11" distance="20" k1="-0.05962" k2="0.04753" k3="-0.10372"  />
  
  <distortion model="ptlens" focal="300" distance="20" a="-0.00125" b="0.00932" c="-0.00324" />
  <vignetting model="pa" focal="300" aperture="4" distance="20" k1="-0.00125" k2="0.00932" k3="-0.00324" />
  <vignetting model="pa" focal="300" aperture="5.6" distance="20" k1="-0.51532" k2="0.33078" k3="-0.17934"  />
  <vignetting model="pa" focal="300" aperture="8" distance="20" k1="0.02277" k2="-0.69185" k3="0.43795"  />
  <vignetting model="pa" focal="300" aperture="11" distance="20" k1="-0.16967" k2="0.33179" k3="-0.35087"  />
 
    </calibration>
</lens>

Seuraavana vielä sama objektiivi, mutta Kenkon 1.4-kertaisen DGX-sarjan telejatkeen kanssa. Saattaa olla ettei Lensfun automaattisesti tunnista objektiivi-jatke -yhdistelmää, koska EXIF-tiedoissa ei ainakaan Nikon-vehkeillä näy mitään muuta merkkiä jatkeesta kuin kasvanut polttoväli. Tuskinpa tuo haitannee koska telejatketta yleensä käytetään zoomin pisimmässä päässä jolloin polttovälialueesta jo voi päätellä mitä dataa käytetään. Toinen varma merkki on pienentynyt maksimiaukkosuhde.

2016-01-17

Harvinaislaatuinen valoilmiö Siilinjärven taivaalla

Monenlaista taivaalla näkynyttä halo- ja valoilmiötä on tässä tullut todistettua vuosien mittaan muttei tämmöistä vielä kertaakaan. Keinovalojen luomat valopilarit taivaalla ovat täällä ihan tavallinen ilmiö näin talvisaikaan suureksi osaksi Kasurilan hiihtokeskuksen läheisyyden ansiosta, mutta lepattavaa keinovalopilaria en ole vielä nähnyt. Valopilareita on ollut koko taivaan mitalta ja jopa yläpäästään haarautuneina. Niitä on tullut autojen valoista, junaradan umpeen jäätyneen ajojohtimen välkkeestä ja jopa uuden vuoden ilotulitteista.

Alla video aiemmin tänään näkyneestä lepattavasta valopilarista. Video on reaaliaikainen eli valonmuutokset olivat hyvinkin nopeita.


2016-01-03

Vuoden 2015 parhaat kuvat

Kalenterissa vuosi vaihtui joten on aika kerätä viime vuoden parhaat kuvat samaan postaukseen. Toissavuoden kuvat voi käydä katsomassa täältä, vuoden 2013 täältä ja vuoden 2012 vastaavasti tästä. Kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä, eivät paremmuuden mukaan lajiteltuina.

Sarjan aloittaa imelä pakkasmaisema. Ehkä klisee, mutta kliseet on kliseitä siksi että ne usein toimivat sellaisenaan. Yhtä pohjois-karjalalaista valokuvakisaa pääsin äskettäin tuomaroimaan ja siellä sessa oli sanakirjamääritelmän mukainen kuva kliseestä: kaksi joutsenta lähdössä lentoon sumuisella lammella. Tuomarointinootteihin tulikin kuvan kohdalle huomautus että kuva on kliseinen, mutta se ei haittaa koska se on hyvin toteutettu klisee aiheesta. Tämä kuva nähdäkseni on vähän samanlainen tapaus. Sommittelu on perustylsä jota neliörajaus vielä vahvistaa, mutta tämän kuvan funktio on olla vain nätti, ei muuta.

Pakkasilta

2016-01-02

A.C.A.B. (viikon kuva #52)

Kolmekomponenttisessa Venn-diagrammissa jossa on kolme joukkoa eli tyhmä, idiootti ja vitun dorka; näiden kolmen joukon leikkauspisteessä on joku siilinjärveläinen graffititaiteilija. Tai "graffiti" ja "taiteilija", koska kuka tahansa jolla on suihkemaalitölkki ei voi itseään kutsua taiteilijaksi ja varsinaisissa graffiteissa yleensä on jotain ideaa toisin kuin tässä huoltoaseman vessan seinäänkään kelpaamattomassa tuhrussa. Ilmaisjakelulehden tekstariosaston aivopieruissakin on enemmän ideaa kuin keskimääräisessä siilinjärveläisgraffitissa.

Kielioppinatsin jättämä töhry

No, eipä tämänkään kuvan ansiot kummoisia ole. Ainoa mainittava seikka tuossa on se, että tuo on otettu Asuksen Nexus 7 -tabletilla ja käsitelty Snapseedillä. Moneen työpöytäsoftaan verrattuna tuo on aika kova tuotos, jopa perspektiivinkorjausta tehdessä muulloin mustiksi jäävät osat kuvasta voi syntetisoida lennosta. Aika helvetin kätevää.

2016-01-01

Joulukirkko sinisellä hetkellä (viikon kuva #51)

Joskus sitä ensimmäisellä kerralla onnistuu jossain helvetin hyvin koska on vain täysin sattumalta tullut osuneeksi oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. Vasta sitten kun yrittää toisintaa tilanteen useita kertoja siinä kuitenkaan onnistumatta, huomaa kuinka hyvä flaksi on käynyt. Sanottakoon tätä vaikka nyypän tuuriksi, vertauskohtana vaikkapa juopon tuuriin.

Esimerkiksi, kun ensimmäisen kerran lähdin ukkosmyrskyä kuvaamaan, sattui kohdalle harvinaisen pitkän aikaa - tuntikausia - jytissyt yöukkonen. Ukkosrintama tuli vieläpä juuri oikeasta suunnasta kuvaamista ajatellen ettei pauke jäänyt metsän reunan taa kutein usein käy. Nyt, vuosia myöhemmin, tuota yötä muistelee lämmöllä koska yöukkoset viime kesinä nyt vaan ovat olleet aika vähälukuisia. Itse asiassa viime kesänä taisin ottaa yhden salamakuvan ja senkin epätarkkana.

Nyypän tuuria oli siis että yhtenä jouluaattoaamuna kävin kirkolla kameran kanssa kuvaamassa. Monta tekijää loksahti samalla kohdilleen: vuodenaikaan nähden kova pakkanen oli jättänyt puihin valkoisen huurrekerroksen; joulukirkko oli alkamaisillaan eli kirkon ikkunoissa oli valot; samasta syystä hautuumaalla oli jonkin verran kynttilöitä sekä maassa oli tuore, joskin ohut lumikerros. Kaikkein tärkein ja vaikeimmin tavoitettava seikka oli kuitenkin aikaisen talviaamun syvän sininen taivas. Taivaan ollessa pilvessä kaikkihan on vain keltaista tai harmaata Auringon korkeudesta riippuen.

Siilinjärven kirkko jouluaattoiltana

2015-12-28

Aamutaivaan kaksihäntäinen pyrstötähti Catalina

Yötaivaalla vilistää taas menemään piskuinen komeetta, tunnuksella C/2013 US10 Catalina. Vuosi sitten povasin siitä mielenkiintoista kuvauskohdetta yövirkuille, mutta kuten usein näille käy, niin kirkkaus onkin vajonnut ennusteisiin verrattuna pyrstötähden tullessa lähemmäksi Aurinkoa. Kiikareilla tuon kuitenkin löytää helposti jos vain tietää mistä etsiä.

Komeetta C/2013 US10 Catalina
(Kuutamolla kuvattu komeetta Catalina, molemmat hännät erottuvat aika heikosti. 66 kappaletta 22 sekunnin mittaisia valotuksia pinottuna.)

Tämän komeetan erikoisuus onkin nuo kaksi pyrstöä. Toinen niistä koostuu komeetasta pakenevista kaasuista ja toinen vastaavasti pölystä sekä jäästä. Kaasut pakenevat poispäin Auringosta, niitä sinne työntää Auringon säteilypaine. Pölypyrstö sen sijaan mukailee komeetan rataa Auringon ympäri, samaan tapaan kuin pikkulapsi jättää peräänsä keksinmuruja syödessään. Kaasupyrstö on tuo yläoikealle osoittava häntä, leveämpi pölypyrstö taas osoittaa alavasemmalle.

Kamera oli tätä kuvatessa kytkettynä kiinalaiseen Sky-watcher NEQ-5 -seurantajalustaan. Seurantaa ajavat moottorit ovat lähinnä visuaalikäyttöön tarkoitetut halvat askelmoottorit ja se näkyy lopputuloksessa, tähdistä kun tuli mitä ihmeellisimpiä banaaneja ja mitä milloinkin. Polttovälikään ei vielä mikään järjettömän suuri ollut että tuulta tai muuta luonnonilmiötä voisi käyntivirheestä syyttää, vain 300mm. Okulaarin läpi katsellessahan ei juuri haittaa jos kohde kuvassa liukuu muutaman kymmenen minuutin kuluttua pois näkökentästä, mutta kuvatessa tuommoinen epätarkkuus ei tule kuuloonkaan.

2015-12-19

Valosaasteen määrän vertailua, ennen ja jälkeen lumentulon

Nyt kun lunta tuli maahan taas vähäksi aikaa, niin siirretäänpä katse kengänkärjistä taivaalle. Niinä vuodenajan pimeyteen suhteutettuina harvoina kirkkaina öinä huomataankin että tähdet ovat taivaalta melkein kadonneet, ihan kuin katsoisi kosmosta likaisen ikkunan läpi. Mitäs pelleilyä tämä on?

Lumi tosiaan toimii giganttisena heijastimena kaikelle mainos-, tie- ja ulkovalaistukselle. Se valo mikä on maahan osoitettu, kimpoaa jopa liki 90-prosenttisesti taivaalle. Syksyllä taivas on kaikkein pimein silloin kun vielä lehdet puissa ja Aurinko kuitenkin riittävän kaukana horisontin alla. Myöhemmin lehdet putoavat ja valosaaste lisääntyy jonkin verran. Tuo on kuitenkin aika pieni lisäys lumentuloon nähden, kuvista näkee että taivas kirkastuu noin aukon verran zeniitissä ja kaksi-kolmekin aukkoa lähempänä horisonttia. Esimerkiksi Linnunradan herkkä kajo häviää ruskeaan taustataivaaseen - ei ihme ettei Facebookin valokuvausryhmissä juuri Linnunrataa näy alkutalvella vaikka se on edelleen illalla hyvin kuvattavissa.



Kuvien välillä on aikaeroa kymmenen päivää. Kuu ei loista kummassakaan kuvassa. Lumikuvan herkkyys on vain 400 verrattuna lumettoman ajan 1600:aan, kirkkausero kuvien välillä on kuitenkin tasoitettu jälkikäteen. Tietenkin lumettoman kuvan olisi voinut ottaa pienemmällä herkkyydellä, mutta aliarvioin valosaasteen määrän muutoksen pahasti alikanttiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...