2015-04-27

Onhan se keskellä? (viikon kuva #17)

Juuri kun pääsee nillittämästä laiturivalokuvaajien luovuuden puutteesta tulee kuitenkin itse sorruttua samaan. Pitkä valotus, laituri keskellä, mustavalkoinenkin vielä.

Laituri

Jep, on se kokolailla keskellä.

PS. Tämä on ilmeisesti blogin 400. postaus. Mikä on ihan kunnioitettava määrä, kun ottaa huomioon että ensimmäisestä postauksesta on aikaa melkolailla kuusi vuotta. Pitäisköhän tehdä kakku tämän kunniaksi?

2015-04-26

Iltapuhteita

Iltataivaita on koristanut viime kuun ajan Kuu, kukapa muukaan. Kuu kaipaa aina jotain kontekstia, tässäpä sen tarjoaa mänty oksineen. Vaikka pilvet perseestä ovatkin taivaan ilmiöitä kuvatessa silloin kun eivät itse varsinaisena kohteena ole, tuovat ne tässä tapauksessa kuvaan mukavan tekstuurin taivaan tapahtuman taustaksi. Harmi vain että tulivat näyttämölle niin nopeasti, jäivät muut kuvat ottamatta tuona iltana.

Kuunsirppi ja mänty

Joissain suhteissa tämä kevät on ollut hyvin tarkka jäljennös viime keväästä, revontuletkin tulivat taivaalle melko tarkkaan päivälleen vuoden jälkeen. Alla taivaantulista pieni timelapsen pätkä, joka loppuukin aamun sarastukseen.

2015-04-19

Rec & Rew 2015

Retards on the Run, Duudsonit mätkimässä toisiaan lekalla ja räppitrio Teflon Brothers vetivät perjantaina poppoota perinteiseen kouluvuoden loppua juhlistavaan ilmaiskonserttiin. Kun yhtyeessä on kolme kitaristia, niin lavalla on aika hässäkkä. Mikä on tietysti hyvä, ihan jo kuvaamista ajatellen.

Retards on the Run

Retards on the Run

Koreanihme Konnuskoskessa (viikon kuva #16)

Kevät saa, myös Leppävirralle. Laituri, auringonlasku ja virtaava vesi yleensä houkuttelevat kuvaajan toisensa jälkeen laajiksensa kanssa suoraan siihen laiturin keskilinjalle valottamaan pitkään, hyvin pitkään ja vetämään kuvan mustavalkoiseksi, mutta onnistuin painimaan kameran keskilinjasta hiukkasen sivuun ja jättämään värit kuvaan.

Irtolaituri ja irtokiviä Konnuskoskessa
(Samyang 24mm f3.5 T/S, pyöröpolarisaatiosuodin ja kymmenen aukon harmaasuodin. Lasia on siis paljon ja siitä syystä vinjetointikin on aika rankkaa.)

Samalla tulin myös pohtineeksi tuommoisen tilt-shift-optiikan tolkullisuutta näihin megalomaanis-eeppisiin maisemapanoraamoihin. Esimerkiksi edellinen kuva on tehty käyttämällä siirtoa vaakasuunnassa, noin kymmenen milliä kumpaankin suuntaan - täysi kaksitoista milliä olisi jättänyt nurkat pikimustiksi suodinpinon takia. Samaan pystysuuntaiseen kuvakulmaan (reilu 50 astetta) pääsisi käyttämällä 35mm:n objektiivia pystyssä. Panoraamapään avulla pääsisi myös eroon siirron aiheuttamasta parallaksista, valovuodot eivät kiusaisi ja vinjetointiakin olisi vähemmän. Projektionkin voisi valita haluamakseen ja niitä paljon kaivattuja megapikkelsejäkin olisi kuvassa enemmän; noin tuplasti.

Mutta, pidemmän polttovälin johdosta syväterävyys (jos oletetaan sama aukkosuhde, vaikka f/8) jäisi lyhemmäksi, mikä olisi ongelma koska ilman kahden asteen kallistusta ei syväterävyys olisi kattanut aluetta noista lähimmistä kivistä tuonne taka-alan metsikköön asti. Tässä hyöty/haitta -analyysissä tuntuu nyt kyllä panoraamapää voittavan.

2015-04-14

Videoräpsyjä, kevätversio

Sulaa vettä on ilmestynyt Siilinlahdelle. Siellä missä on vettä on myös lintuja, ainakin näin keväällä. Vaikka ne kaukana ovatkin, niin EOS M:n kroppivideo tuo ujommatkin kohteet aika lähelle. Vuodenajoittain korkea lämpötila vain tekee ilmasta aika sakeaa puuroa.


2015-04-09

20 m/s (viikon kuva #15)

Montako amerikkalaista jalkapallokenttää ehtii 20 m/s nopeudella kulkeva ilmavirta ylittämään kahdessa viikossa? Vastaus tuonnempana.

Tämä viikko alkoikin tuulisissa merkeissä, Ilmatieteenlaitoksen mukaan Suur-Sawossa mitattiin jopa 22 m/s puuskia. Noin voimakas tuuli tekee muuten suorarunkoisesta kuusirivistöstä vähän erinäköisen kuin tyynenä päivänä. Impressionistisen suorastaan. Harmi vain ettei koko roska kaatunut, paistaisi välillä päivä tähänkin risukasaan.

Kova tuuli

Vastaus kysymykseen noin neljännesmiljoona. Yllätyin kun Google sylkäisi tolkullisen vastauksen tyhmään kysymykseen. Tavallisesti tämmöiset tärkeät asiat pitää selvittää Wolfram Alphalla.

Laavulla taas (viikon kuva #5)

Tässä se kuuluisa Käärmelahden laavu. Mukana on kaksi teleskooppia, minun 120-millinen linssiputki ja Villen tuore 200-millinen Newton. Auringonlaskun aikoihin taivas oli vielä pilvessä, mutta siitäpä se selkeni pimeän t ullessa. Taivaalla loistivat kilpaa Venus, Mars ja Jupiter, joista viimemainittu näkyikin komeasti kuineen ja vöineen.

On mukava pitää välillä pieni tauko kuvaamisesta ja keskittyä pelkästään katselemaan tähtitaivaan kohteita ilman sen suurempaa säätämistä. Monta kertaa on tullut Orionin sumu ennenkin kohteeksi, mutta tällä kertaa, Maaningan pimeiden taivaiden alla, siitä näkyi jopa värejä. Minkä värinen M42 sitten on silmälle? Sinisen/violetinharmaa, tämä kuva tuntuu antavan hyvin osviittaa.



PS: Missä blogipostaukset viimeisen kymmenen viikon ajalta? Rikoin selkäni kantaessa kaukoputkea takaisin autoon. Kun ei ole kuvia niin ei ole postauksiakaan.

2015-02-08

Kuinka raakoja raw-kuvat oikeasti ovat?

Nikonhackerin foorumilla julkaistiin hiljattain pieni apuohjelma - Dark Current Enable Tool, jolla useimmista moderneista Nikon-kameroista saa irti täysin käsittelemättömiä raakakuvia. Joihinkin kameramalleihin tuo muutos en tehty suoraan firmwareen, mutta useimpien kameroiden tapauksessa apuohjelma pitää ajaa tietokoneelta USB-kaapelin kautta liitettyyn kameraan. Ainakaan toistaiseksi siis tämä ei ole vielä kovin käytännöllinen modaus jos aikoo kuvata muuallakin kuin pöytäkoneen ääressä näppäimistöään.

Raakakuvien raakuusaste riippuu kameramallista ja -merkistä. Sony tuntuu olevan se joka eniten käpälöi raakatiedostoja: kuvat pakataan niin että lopulta niiden bittisyvyys kärsii jonkun verran, ja tämä saattaa näkyä joissain kuvissa. Vanhemmissa Sonyn malleissa mukana oli myös aika rankka kohinanpoisto suurilla ISO-arvoilla, mutta onneksi siitä on pääosin luovuttu. Canon tekee joitain juttuja kennon pimeävirran tasaamiseksi, muttei mitään dramaattista. Pentax taasen siloittelee suurimpien ISO-arvojen kohinoita pois, mutta sekin on aika minimaalista. Useimmat, varmaan kaikki nykyään myydyt kamerat myös suodattavat pois suurimman osan kuumista pikseleistä.

2015-02-03

Mitä repussa (fool frame master race edition)?

Viime kertaisesta reppuun kurkistelusta on jo sen verran aikaa (melkein kolme vuotta?!) että lienee parasta tehdä uusi blögipostaus aiheesta. Itse asiassa vain reppu sekä kaksi muuta asiaa ovat pysyneet samoina. Mitä ne kaksi muuta juttua ovat, se selviää kohta.

(Etsivä David Millsiäkin kiinnostaa. Katsokaa Se7en jos ette ole jo katsoneet.)

Reppu on uskollisesti palvellut Lowepron Pro Runner -sarjan 350AW. AW tarkoittaa vain sitä että repun yhteen taskuun on sullottu sadeviitta pitämään vehkeet kuivina sateen sattuessa kohdalle. Lisäksi repun takaosaan saa kolmijalan kiinni ja on siellä vielä pieni tasku vaikka läppärillekin. Melkoinen tilaihme.

Runko on vaihtunut D200:sta D800:aan. Kun kerran viihdyn niin hyvin pimeässä, niin jossain vaiheessa oli pakko päivittää eikä D400:sta kuulunut mitään niin D800 valikoitui rungoksi. Silloin aikoinaan kun tuohon runkoon vaihdoin niin D600/D750-sarjasta ei ollut vielä mitään tietoa ja D7000-sarjan käyttöliittymä ei liiemmin houkuttanut satasarjan jälkeen (liian vähän nappeja). Tähän päivään mennessä rungolla on kuvattu noin 65 tuhatta ruutua eli elinikää on jäljellä vielä pitkään ellei mitään katastrofaalista tapahdu.

Kuten näkyy niin rungossa ei ole minkäänlaista hihnaa. Jalustalta kuvatessa hihna on vain tiellä (koita suoraan kuvata alaspäin, hihna pyrkii väkisin mukaan kuvaan ellei sitä varovasti pinoa kameran päälle) ja lisäksi se tuulessa heiluessaan heiluttaa kuvausvehkeitä mukanaan.


2015-02-01

C/2014 Q2 Lovejoy (viikon kuva #4)

Panoraama, taivaalta. Ovat sen verran isotöisiä että näitä ei usein tule tehtyä, mutta nyt oli pakko kun ei Lovejoyn häntä mahtunut yhteen kuvaan, ei niin millään. Virallisemmin C/2014 Q2 -koodilla kulkeva pyrstötähti on ollut mutenkin kiva poikkeus näihin viime vuoden pikkukomeettoihin, kun tällä nyt on sitten sitä häntää. Kun kuvan leveys taivaalla on melkein kymmenen astetta, niin siitä voi arvioida että häntää näkyy kuuden asteen verran. Komeetta ISONin häntä oli parhaimmillaan joitain kaariminuutteja eikä PANSTARRSkaan tainnut yltää kuin kahden asteen häntään vaikka paljon kirkkaampi ja muuten näyttävämmässä seurassa olikin.

Komeetta C/2014 Q2 Lovejoy

Kuvan keskellä näkyy hännässä jokin leventymä, se taisikin aiheutua aurinkotuulen häiriöistä. Tämän häiriökohdan yläpuolella, ihan kuvan yläreunassa näkyy jotain pimeää sumumateriaalia. Jos pitäisi arvata niin kyseessä on Härän (Tauruksen) molekyylipilven osa, Barnard 3. Alhaalla vasemmalla taas näkyy vähän Seulasia, siniseen sumumateriaaliin kietoutunutta avointa tähtijoukkoa. Siniseen, kuvahan on mustavalkoinen? Ilmeisesti kameran kennon tuottaman pimeävirran normalisointi aiheuttaa joitain ongelmia flättikorjaukseen, joten kuvia kiertää usein hieno RGB-värien rinki, jota en saa tasoiteltua pois, en sitten millään. Helpoin tapa tuosta virheestä eroon pääsemiseksi on tietysti muuttaa kuva mustavalkoiseksi.

Kuvan speksit: 13 ja 11 kuvan pinot, osavalotukset 195 sekuntia kevyen seurantalaitteen selästä. Kuvat pinottu Huginilla ja pinoamisen jälkeen kuvista on kasattu panoraama. Objektiivina toimi Sigma 180mm f2.8 OS, aukko levällään.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...