2011-09-13

Panoraaman suoristaminen

Monasti on tullut nähtyä kuvattuja panoraamoja joita ei ole suoristettu. Tavallisessa rektilineaarisessa kuvassahan kameran vinous näkyy horisontin kallistumisena ja kaiketi vinoja pystyviivojakin joku voi pitää jonkin sortin pystysuuntaisena kallistumisena. Sylinteriprojektiopanoraaman kallistuminen näkyy myös horisontin vinoutena ja tarpeeksi suurella kuva-alalla aaltoiluna, kuten allaolevassa esimerkkikuvassa jonka tieten tahtoen vinoksi tein.

Vino panoraama
Esimerkki vinosta pallopanoraamasta, horisontti on loivan aallon muotoinen.

Kuinka pidän panoraamani suorina?


Helpoimpana metodina pidetään tietysti kameran vaa'assa pitämistä kuvatessa. Itse kuitenkin en uhraa kameran suoristeluun paljoa aikaa, koska nopeammin selviän käyttämällä Huginin pystysuoria kohdistuspisteitä (sama ominaisuus on toki PTguissa ja muissa alkujaan Pano Toolsista derivoiduissa softissa).

Hugin vertical control points

Pystysuorat eli t2-kohdistuspisteet asetellaan kuvaan control points -välilehdeltä. Jos pisteet näyttävät tulevan samalle pystylinjalle, Hugin asettaa ne automaattisesti oikeantyyppisiksi, kohdistuspisteen tyyppiä voi vaihtaa halutessaan alareunan pudotusvalikosta.

Muutama kohdistuspistepari tarpeeksi kaukana toisistaan riittää hyvin panoraaman tasaamiseen. Esikatseluikkunassa pisteet näkyvät sinisinä linjoina.

Oikean alareunan fine-tune -näppäimellä voi vielä automaattisesti tarkentaa kohdistuspisteet samanlaiseen ympäristöön, se onkin suositeltavaa koska on melkoisen vaikeaa saada hiirellä pisteet tarkasti kohdalleen.

Kun kohdistuspisteet ovat paikoillaan niin sitten vain optimizer-välilehdeltä optimoidaan kuvien sijainnit kohdalleen (y, p, r -esivalinta siis käyttöön), kohdistuspistelistassa pitäisi t2-tyyppisten pisteiden virheen olla hyvin lähellä nollaa.

Jos kuitenkaan ei ole kuvassa mitään selviä pystysuoria linjoja niin voi käyttää vaakasuoria eli t1-kohdistuspisteitä. Niitä käyttäessä täytyy ottaa huomioon se että linjojen vaakasuoruus riippuu valitusta projektiosta, esimerkiksi sylinteriprojektioissa vain ja ainoastaan kuvan keskipisteen läpikulkevat vaakasuorat linjat pysyvät suorina, muuta käyristyvät sitä enemmän mitä enemmän ne poikkeavat kuvan keskeltä. Toisinsanoen: vain horisontti on vaakasuora. Suoria, selvärajaisia horisontteja tosin näkyy yleensä meren ja suurten vesistöjen läheisyydessä, sisämaassa ne ovat harvinaisempia.

Samaa tekniikkaa voi käyttää halutessaan myös perspektiivinkorjaukseen normaaleista valokuvista.

Minkä mukaan suorassa?


Hyviksi referenssipisteiksi ovat osoittautuneet seinien reunat, ikkunoiden karmit ja kaikki muu nykyaikainen arkkitehtuuri. Ränsistyneiden talojen ja erityisesti latojen seinät saattavat olla kallellaan minne päin tahansa. Puiset valotolpat pyritään asentamaan suoraan, mutta routa ja lumikinosten kasaus niitä kuitenkin jonnekin päin tuppaavat kallistamaan eli ne eivät ole hyviä vertailukohtia. Sen sijaan vasta-asennetut metalliset valotolpat olen hyviksi referenssipisteiksi todennut, kannattaa vain tarkistaa että ne eivät ohene ylöspäin mentäessä, silloinhan niiden reunat eivät enää ole pystysuoria.

Yksi parhaista referensseistä on vedestä heijastuvat yksityiskohdat. Koska vesi on (pienessä skaalassa) aina vaakasuorassa joten myös heijastukset ovat aina pystysuorassa, koska ovat pinnan normaaleja.


Tämä Ahmon lammella kuvattu panoraama tarjoaa esimerkkikuvan, valkoiset viivat demonstroivat pystyviivoja.

Meri - tai oikeastaan sen näkyvä horisontti - tarjoaa myös hyvän referenssin vaakasuorille kohdistuspisteille, vettähän se on sekin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...