2011-12-26

Tapaninpäivä Maaningan Korkeakoskella

Korkeakoski, Suomen korkein putous. Tavallisena (kylmänä) talvenahan kyseinen koski on vain pieni liru kivien välissä, nyt on ollut kuitenkin niin märkää ja ajankohtaan nähden lämmintä että vettä riitti koskessa. Vettä tiputti jatkuvaan myös puista, mikä kuvaamista haittasi välillä pahastikin.

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu suurinpiirtein putouksen keskivälin tienoilta, vähän puisen katselutasanteen alapuolelta. Siinä on pieni luonnontasanne mihin johtaa kesäisin pieni polku. Oikeanpuolimmainen kuva on taas putouksen juurelta.

Korkeakosken keskiväliä, pysty Kiviä Korkeakosken alaosassa

Pauhu oli melkoinen, kommunikointi piti hoitaa lähietäisyydeltä huutamalla ja kauempaa käsimerkein. Tämä lauta lienee joskus joen yli kulkevan sillan kaiteesta irronnut ja kiviin juuttunut, oli noita muitakin tuolla pitkin koskea - väristä päätellen vähän tuoreempia vain:

Kivien yli virtaavaa vettä Korkeakoskessa ja lauta


Korkeakoski, Maaninka

Ylempää katsottuna koskikin näyttää komeammalta, alhaalta katsottuna näyttää kyseessä olevan puro joka vähän kivisempää rinnettä alaspäin valuu. Vettä sai objektiivin etulinssistä kuivata pois melkein koko ajan, ainoastaan Sigman 100-300-millisen vastavalosuoja oli tarpeeksi pitkä.


Korkeakoski, Maaninka

Korkeakosken keskiväliä

Kuvaaja Korkeakoskella

Kivien yli virtaavaa vettä Korkeakoskessa

Oli sen verran hämärääkin vielä että mitään harmaasuotimia tuolla ei tarvinnut, eikä niitä minulla olisi ollutkaan.