2011-09-30

Tokinan 11-16mm f2.8 ja pallopanoraamat

Tokinan valmistama 11-16 -millinen laajakulmaobjektiivihan käy hyvin pallopanoraamojen kuvaamiseen, objektiivihan on optisesti laadukas muutamaa pientä vikaa lukuunottamatta ja tarjoaa melkoisen laajan kuvakentän rektilineaariseksi lasiksi. Tänäaamuna tilaamani Pano-MAXX -panoraamapää vihdoin tuli ja pikaiset testikuvasessiot ehdinkin sen kanssa jo järjestää. Panoraamapäästä lisäasiaa sitten myöhemmin.

Otsakkeessa mainitussa objektiivissahan on oikeastaan vain kaksi polttoväliä: yksitoista ja kuusitoista milliä, omassa käytössä aniharvoin tulee zoomirengasta pyöriteltyä muihin asentoihin. Yhdellätoista millillä pallopanoraaman voi kuvata yhteensä 16 kuvalla: kaksi riviä kuvia objektiivi 45 astetta ylös- tai alaspäin osoittaen, kuvia siis kahdeksan kappaletta per rivi. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: kuvat limittyvät toisiinsa erittäin vähän!

Tokina 11-16mm f2.8 pallopanoraama
(Kuvat on koodattu kolmella värillä ja niiden erotus näkyy kuvassa)

Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, niin rivit limittyvät panoraamapallon ekvaattorilla vain noin viiden(!) asteen verran. Täten tämä metodi sopii vain kohteisiin joissa ei ole liikettä kuvien oton välillä. Yksikin saumakohtaan osuva liikkuva kohde voi pilata kuvan kertaheitolla. Panoraaman ylä- ja alaosissa on limittyviä kohtia kuitenkin reilusti, objektiivin kuvakenttähän on kapeimmillaan panoraaman keskellä leviten yläosassa.

Jos ja kun kuvien määrän minimointi ei ole kaikkein tärkeintä niin voisin suositella ottamaan kahdeksan kuvaa 30 asteen kulmassa ja yhden tai kaksi kuvaa zeniittiä varten. Nadiiriinhan joutuu joka tapauksessa yhden kuvan uhraamaan.

16 millin polttovälillä ei ole toivoakaan että koko pallopinnan saisi katettua kahdella rivillä vaan kuvia tarvitaan kolme riviä: kaksi riviä 50 astetta ylös- ja alaspäin suunnattuna ja yksi rivi siihen keskelle, kukin rivi koostuu kahdeksasta kuvasta.

Tokina 11-16mm f2.8 equirectangular
(Kuvat on koodattu kolmella värillä ja niiden erotus näkyy kuvassa)

Kuvia otetaan tällöin 24 kappaletta, limitystä on reilusti pystysuunnassa ja ihan kattavasti myös vaakasuunnassa panoraamapallon ekvaattorilla (mustaharmaa vaakaviiva kuvan keskellä).

2011-09-27

Syyskuun toiset revontulet

Edelliskerrasta ehtikin jo pari viikkoa vierähtää. Pari päivää takaperin auringonpilkkuryhmästä AR1302 leimahti avaruuteen iso X-luokan flare joka osittain suuntautui Maata kohti. Tänään illalla varatut hiukaset siis ehtivät Maan magneettikenttään ja sitä myöten taivaalla loistaa tälläkin hetkellä kirkkaat revontulet. Spaceweather.comin Kp-indeksi kipusi jopa kahdeksaan asti, korkeimmat lukemat tälle vuosikymmenelle.

Jupiter, revontulia ja heijastus järven pinnasta


Jostain kumman syystä täällä ei värejä näkynyt reposissa, niinkuin muiden kuvissa on näkynyt violettia ja punaista vaikka millä mitoin. Johtuneeko valosaasteesta?

2011-09-25

Pano-MAXX tilattu

Pahuksen sunnuntait kun tulee tehtyä erinäisiä heräteostoksia. Suomalaisen korvaan härskistä nimestään huolimatta kyseessä on panoraamapää, Nodal Ninjoihin verrattuna edullinen malli; Manfrotton, yms. vastaaviin verrattuna suorastaan halpa.

Parannuksina nykyiseen itsetehtyyn malliin verrattuna tulee ns. click stopit eli pyöritysalustasta kuuluu ja tuntuu naksaus joko 22,5; 30:n tai 36 asteen välein mikä tarkoittaa että 16, 12, 10, kahdeksan, kuuden, viiden ja neljän kuvan rivejä on helppo kuvata. Esimerkiksi kahdeksan kuvan rivejä kaksi kappaletta on sopiva asetus Tokinan 11-16-milliselle laajimmilla milleillä, viisi kuvaa taas sopii Samyangin 8-milliselle kalansilmälle. 16 kuvaa on jo puolen gigapikselin luokkaa jos koko 360×180 asteen panoraamapallon kuvaa. Lisäksi on mahdollisuus käyttää mallineita panoraamankasauksessa (ns. template stitching) kun kaikkien kuvien paikat panoraamakuvassa tiedetään ennalta.

Toinen merkittävä parannus on se että tuo on säädettävissä myös vaakasuunnassa, nykyistähän ei voi säätää ollenkaan mikä on tarkoittanut että jokaisessa kuvassa on ollut vaakasuntaista parallaksivirhettä kuuden millin verran, mikä ei ole kyllä juuri kuvissa näkynyt kiitos Enblendin.

Nodal Ninjoihin verrattuna - eritoten kolmosmalliin - tässä on pidempi ylävarsi, NN3:n ylävarren pituushan ei olisi riittänyt tuolle edellämainitulle Tokinalle. Ja hintahan on noin puolet vastaavasta Nodal Ninja -paketista (~300€ vs 170€).

Käyttöarviota yms. ensituntoja jahka paketti Saksasta saapuu kotiovelle.

Aiheesta muualla


* Valmistajan sivut
* Pano-Maxx -panoraamapään käyttökokemuksia

2011-09-20

Tiilikkajärven kansallispuistossa

Siilinjärven Kamerat järjesti parin pohjois-savolaisen sisarseuran kanssa kuvauksellisen syysretken Rautavaaran Tiilikkajärven kansallispuistoon. Yöpyminen tapahtui Uiton kämpällä, keskellä komeinta itäsuomalaista suomaisemaa.

Lauantaiaamuna lastattiin veneisiin roippeet joiden kastumisesta ei tarvinnut välittää, kamerakamat roudattiin pitkospuita pitkin mökille. Hynysen kaksoset tulivat myös mukaan, en vieläkään tiedä kumpi on kumpi.


Loading the boats in Finland

2011-09-14

Vinjetoinnin poisto flättiruuduilla

Tähtitaivaskuvauksessa ns. flättiruudulla tarkoitetaan tasaisen harmaata taustaa vasten otettua kuvaa, joka tuo esiin optisen systeemin epätasaisuuden esimerkiksi kennolle valon jakautumisen (vinjetoinnin) suhteen, kennon tai linssistön roskat ja/tai kennon herkkyyserot eri puolilla sensoria.

Raw Therapee ja flätit

Raw Therapee on osannut käyttää flättejä hyväkseen versiosta 3 lähtien. Raw Therapeen raw-välilehdellä on flat field -osio, jossa voi joko käsin valita flat-ruudun tai antaa RT:n valita sopiva objektiivin, polttovälin ja aukon perusteella kunhan on ensin ohjannut Raw Therapeen etsimään sopivia kuvia haluamastaan hakemistosta ohjelman asetuksista.

Flättejä käyttäessä kannattaa varautua siihen että kuvan kokonaiskirkkaus nousee ja ennen vain liki puhkipalaneet alueet eritoten kuvan reunoilla ovatkin flätin jäljiltä puhkipalaneita. Tämän voi korjata käyttämällä raw white point -otsakkeen alta löytyvällä linear correction factor -säätimellä, arvot 0.9-0.8 ovat osoittautuneet toimiviksi vinjetoinnin määrästä riippuen. Exposure-välilehden valotuksenkorjailusäädin tulee vasta myöhemmin Raw Therapeen sisäisessä prosessointijärjestyksessä joten se ei auta mitään.

Flättien kuvaaminen

Pidemmillä polttoväleillä flätit on helppo kuvata käyttämällä hyväksi tietokoneen näyttöä, objektiivi tarkennetaan käsin jonnekin muualle kuin näyttöön ja napataan kuva painaen objektiivin etulasi liki näyttöä objektiivin jokaisella polttovälillä ja suurimmilla aukoilla (vinjetointi harvemmin on mitenkään ongelmallista ƒ/5.6 ja sitä pienemmillä aukoilla). Kannattaa tosin varoa laajakulmalasien kanssa, koska varsinkin TN-tyyppisillä LCD-näytöillä ongelmaksi muodustuvat suhteellisen pienet katselukulmat: nurkat tummuvat ja värjäytyvät sekä näytön että itse objektiivin takia ja tämä johtaa virheiden ylikorjaukseen. Ehkäpä joku viitseliäs rakentaa itselleen ns. flättiboksin kuvien ottoa varten, itse käytin yhtenä hätävaraflättiboksina käytöstä poistettua jääkaappia jossa heiluttelin Tokinan 11-16 -millistä objektiivia ympäriinsä. Heiluttelu siksi että sain jääkaapin "katoamaan" kuvasta samaan tapaan kuin riittävän pitkässä valotuksessa eivät liikkuvat ihmiset näy. Pala valkoista plexiä on myös hyvä vaihtoehto flättien kuvaamiseen, A4-kokoisen palan saa parilla eurolla.

Flättejä voi halutessaan pinota useampia kappaleita yhteen raakakuvaan jos kamerassa on ns. päällekkäisvalotustoiminto. Esimerkiksi Nikon D200 pystyy laskemaan yhteen jopa kymmenen kuvaa, tämä tarkoittaa signaali/kohina-suhteen kasvua noin kolminkertaiseksi.

Jahka flätit on otettu, kannattaa ne tarkistaa venyttämällä histogrammia. Hyvä flätti on tasainen, siinä ei näy mitään rakenteita tai kohinaa kennon roskien ja vinjetoinnin lisäksi. Histogrammin venyttämisen voi tehdä esim. raakakuville niin että lisää mahdollisimman paljon kontrastia kuviin haluamassan raakakonvertterissa.

Kauko-objektiivista kaukoputkeksi okulaariadapterilla

DIY-vimma iski pimeiden iltojen kanssa, joten värkkäsin Sigman 100-300mm f4 APO HSM -objektiivista linssikaukoputken. 80-milliset apokromaatit ovat kalliita, eikä niiden apertuurin kokoa tai polttoväliä saa portaattomasti muutettua. Modifikaatio on itse asiassa hyvin yksinkertainen: objektiivin perään kiinnitetään adapteri johon saa kaukoputken okulaarin kiinni. Tarkennuslaitteita ei tarvita, koska objektiivissa itsessään on tarkennusmekanismit valmiina eikä okulaarejakaan tarvita kuin yksi lyhempi koska kyseessä on zoom-objektiivi.

Objektiivi-okulaari -yhdistelmän suurennuksen saa selville jakamalla objektiivin polttovälin okulaarin polttovälillä, esimerkiksi 300-millisellä polttovälillä 20-millinen okulaari antaa 15-kertaisen suurennoksen. Toinen tärkeä suure on ulostulopupillin halkaisija, sen saa selville jakamalla objektiivin apertuurin halkaisijan suurennoksella: 300mm ja valovoima f4 tarkoittaa noin 75 millistä apertuuria joten kahdenkymmenen millin okulaarilla ulostulopupilli on siis viisi milliä. Suuremmista kuin silmän pupillin kokoisista ulostulopupillin halkaisijoista (noin 7mm pimeässä, valoisassa vähemmän) ei ole hyötyä, koska ylimenevä valo menee vain hukkaan.

Itse adapteri on yksinkertainen: objektiivin takaosaan kiinnittyy kiinalaisten loittoputkien naaras- ja urososiot peräkkäin ja näihin kiinnittyy muovinen objektiivin takatulppa. Takatulppaan tehdään reikä ja reikään kiinnitetään okulaarin pidin. Okulaarin saa kiinni taas tähän pitimeen kahdella ruuvilla.

Tee-se-itse okulaarisovitin

Kuvassa siis valmis adapteri kiinnitettynä objektiiviin. Suurennusta saatiin parhaimmillaan 50 kertaa käytettäessä kuuden millin okulaaria. Kannattaa huomata että ilman kuvaa kääntäävää prismaa kuva on ylösalaisin. Tosin tällä seikalla ei ole paljoa väliä koska olen ajatellut käyttää systeemiä lähinnä taivaankappaleiden kuten Kuun ja tähtijoukkojen tarkkailuun.

Esim. Teknofokus myy valmiina T2-kierteellä olevia 1,25 tuuman okulaareille sopivia adaptereita joilla voi muuntaa joitakin peiliobjektiiveja - kuten vaikka tutun Russentonnen eli MTO-1000:n - kaukoputkiksi.

Aiheesta muualla


* Samantyyppinen DIY-adapteri Canoniin
* Avaruus.fi -foorumin keskustelua aiheesta

Samyangin 7.5mm f3.5 MFT Fisheyen alustava Lensfun-kalibrointi

Panoguiden foorumilta bongasin pari testipanoramaasettiä, joten suoritin Samyangin uuden 7,5-millisen kalansilmän Lensfun-kalibroinnin geometriaosion.
<lens>
<maker>Samyang</maker>
<model>Samyang 7.5mm 1:3.5 UMC Fish-eye MFT</model>
<mount>4/3 System</mount>
<cropfactor>2</cropfactor>
<type>fisheye</type>
<calibration>
<distortion model="ptlens" focal="7.2" a="-0.01281" b="0.00832" c="-0.02121" />
</calibration>
</lens>

Näyttäisi siltä että projektio on edelleen tuttu semistereograafinen, mikä on hyvä asia koska kuvan reunat eivät litisty yhtä pahasti kuin tavallisella kalansilmäprojektiolla. Ks. päivitys postauksen alareunasta.

Samyang 7.5mm 4+1 equirectangular

Kuten peilikameroille suunnattu isoveljensäkin, niin tälläkin näyttäisi onnistuvan pallopanoraamakuvaus samalla 4+1 kuvan kombolla: neljä kuvaa 90 asteen välein 20 astetta ylös tai alaspäin kallistettuna ja lisäksi yksi kuva zeniittiä tai nadiiria varten riippuen siitä osoittivatko edelliset kuvat ylös vai alas.

Päivitys 16-09-2011: Tarkempi tutkiskelu tosiaan paljasti että Samyangin uuden kalansilmän projektio on lähempänä tavallista kalansilmäprojektiota kuin kasimillisen semistereograafista. Kuva-alan koko on 102x140 astetta kuvan keskeltä mitattuna, nurkasta nurkkaan kuva-alan leveys on 180 astetta Micro Four Thirds -kennolla. Peilittömällä APS-C -kennolla eli käytännössä NEX-sarjalla saa koko 360x180 asteen panoraamapallon katettua vain kolmella kuvalla, pieni ja kevyt pallopanoraamankuvauslaitteisto olisi siinä vaikkapa tolpan nokkaan tai reissuun.

2011-09-13

Panoraaman suoristaminen

Monasti on tullut nähtyä kuvattuja panoraamoja joita ei ole suoristettu. Tavallisessa rektilineaarisessa kuvassahan kameran vinous näkyy horisontin kallistumisena ja kaiketi vinoja pystyviivojakin joku voi pitää jonkin sortin pystysuuntaisena kallistumisena. Sylinteriprojektiopanoraaman kallistuminen näkyy myös horisontin vinoutena ja tarpeeksi suurella kuva-alalla aaltoiluna, kuten allaolevassa esimerkkikuvassa jonka tieten tahtoen vinoksi tein.

Vino panoraama
Esimerkki vinosta pallopanoraamasta, horisontti on loivan aallon muotoinen.

2011-09-11

Syyskuun ensimmäiset revontulet!

Pari päivää sitten Auringon pinnalla tapahtui X2-luokan purkaus joka suuntautui Maata kohden. Ensimmäiset hiukkaset kerkisivät tulemaan Maan magneettikenttään jo toissapäivänä ja pommitus jatkui tänään (ja toivottavasti vielä huomenna).

Vähän vihertää jo

Ylläolevassa panoraamassa repotilanne vähän kymmenen jälkeen. Taivaalla pilvien takana voi huomata heikon viherryksen, joka ei paljaalle silmälle olisi näkynyt. Näkyvissä on myös hyvin heikko punerrus, mikä on hyvä enne revontulien suhteen.

Revontulia venerannasta

Siirryin Pikku-Sulkavan rannasta Siilinlahden rannalla olevalle venerannalle ja siitä edelleen pienelle niemennokalle.

Revontulien ensikajastus

2011-09-06

2011-09-04

2011-09-01

Viinamäen kerrostalot

Viinamäentien kerrostaloprojekti on siis valmistunut, kävin viime vuoden joulukuussa viimeksi siellä kuvaamassa, jolloin toinen kerrostaloista oli jo valmis ja toinen noin puolessavälissä valmistumistaan.

Kertauksen vuoksi, alla tilanne joulukuussa 2010:

Viinamaentie's construction site, upper view in Finland

Ja allaoelvassa panoraamakuvassa tilanne pari päivää sitten:

Dusk at Mäkikuja, Siilinjärvi in Finland

Vasemmanpuoleinen kerrostalo on seitsemänkerroksinen ja oikeanpuoleinen vastaavasti kuusikerroksinen. Uudempi pallopanoraama piti ottaa täsmälleen samalta paikalta kuin tuo entinenkin, mutta enpä muistanutkaan tuota entisen kuvan kuvauspaikkaa niin tarkasti enää. Ja ehkä paremman kuvan tuosta nykyisestä paikasta saikin tuostaa kohtaa kun on mielenkiintoista roipetta ympärillä.

Teknistä: Samyangin 8mm:n kalansilmä molemmissa kuvissa, haarukoitu viiden aukon verran, kuvat ajettu Enfusen läpi ja pallopanoraama tehty Huginissa. Testimielessä koitin Huginin 2011.2 RC4 -versiota, mutta se oli yksinkertaisesti niin kaatuma-altis että olin pakotettu vaihtamaan vanhempaan RC2-versioon.