2012-04-08

Maaningalla

Kävimme Maaningalla, ensin Ruokovirran kanava-alueella jossa ei juuri kuvattavaa ollut ja sen jälkeen poistuimme Mustanvirran sillalle loppuillaksi. Ruokovirran kanava on Maaningan Tavinsalmella, pitkän soratien päätteenä, pienen taloryhmän lomassa. Lapsuudesta tuttuja seutuja kun mummola - jossa kesiä vietimme - on muutaman kilometrin päässä Tavinsalmella. Talvella kanava näyttää tältä:

Ruokovirta canal, Maaninka in Finland Enäähän 1800-luvun puolessavälissä rakennettu kanava ei ole käytössä, koska vesiliikenne sujuu paremmin kanavan viereen 1960-luvulla rakennetussa Hyvärinvirran avokanavassa. Allaolevassa pallopanoraamassa on Hyvärinvirran ja Ruokovirran kanavan risteyskohta. Lake Pieni Ruokovesi and Ruokovirta canal, Maaninka in Finland Jos oikein tihrustaa niin jäällä voi kuvitella näkevänsä joutsepariskunnan lekottelemassa. Jossain muualla, katseilta piilossa oli lisää joutsenia - kova metakka vain kuului kanavan rantaan mutta itse elukoita ei tietenkään näkynyt missään. Joutsenet ja vastaranta näkynevät paremmin tässä viirunomaisessa panoraamassa jonka olen alle OpenZoomilla upottanut: OpenZoom, paina F päästäksesi koko ruutuun. Joutsenpariskunta kököttää kuvan vasemmassa reunassa. Täysikokoisen kuvan leveys on 55 000 pikseliä. Otin myös pari minimalistista kuvaa paikan päällä, vaikka noista nyt ei voikaan suoraan sanoa missä ja milloin nuo ovat kuvattuja:

Metsikön reuna taivasta vasten Heijastus jään pinnasta
Nätit sävyt ja muodothan noissa on tuo idea tosin. Käytin varmaan 20 minuuttia kennon roskien pois kloonaamiseen, Raw Therapeen fläteistä ei juuria apua ole jos roskat täysin mustina kuvassa näkyvät kuten ne tekevät aukolla f32. Mustanvirran sillalla tämä halkopino sai toimia kuvauskohteena josta seuraava triptyykki. Mistähän tuo punainen väri koivuhaloissa johtuu?
Koivuhalon pää Koivuhalon pää Halkopino
Aivan sattumalta tulin huomanneeksi että ilmakehä näyttäisi olevan poikkeuksellisen kirkas (peitin Auringon sormella ja tavallisesti Auringon ympärillä näkyvää parin asteen levyistä kirkasta kiekkoa, jonka ilman epäpuhtaudet aiheuttavat, ei näkynyt) joten etsin päivätaivaalta Venuksen. Urakka olikin vaikeampi miksi sitä alunperin uumoilin, jouduin turvautumaan kännykän tähtikarttaohjelman (Sideralis nimeltään) apuun etsinnässä. Jahka olin kohteen löytänyt niin pariin otteeseen sen liki välittömästi hävitin, edes pari astetta sivuun katsoessa planeetta ei yksinkertaisesti nähnyt. Etsimistä eivät ainakaan helpottaneet näkökentässä näkyneet ympäriinsä villisti kiitävät vaaleat pisteet, jotka muuten johtuvat silmän verisuonissa matkaavista valkoisista verisoluista, ilmiöstä on oma Wikipedia-artikkelinsakin.
Venus päivätaivaalla Puiden runkoja taivasta vasten
Venus on tietysti ylläolevan kuvaparin vasemman kuvan yläreunassa näkyvä kirkas piste. Kun nyt kerran taivaan ilmiöihin päästiin, niin hangessa kiilteli pintahalo. Pintahalot ovat samoista kiteistä muodostuneita haloja kuin taivaalla näkyvät halotkin, mutta ne näkyvät esimerksiksi hangen pinnalla. Helpoiten ne huomaa liikkuessa, halot nimittäin seuraavat mukana. Vaikeita valokuvattavia ne ovat, koska kerrallaan halosta näkyy vain muutaman kiteen verran. Ratkaisu tähän on tietysti liikuttaa kameraa ja pinota muutama kymmenen kuvaa, alla 24 kuvasta pinottu 46 asteen allasivuava pintahalo, halo näkyy kirkkaana kaarena hangessa kuvan keskellä: 46 asteen allasivuava pintahalona (Kameraa liikutettiin noin kymmenen senttimetrin verran vaakasuunnassa ja kuvat pinottiin Fijillä joka on yksi versio ImageJ:stä.) Myös tavallinen 22 asteen pintahalo oli näkyvissä, mutta sen nähdäkseen joutui siirtymään liki maanpintaa, koska Aurinko oli edelleen aika korkealla. Kuvasin myös jäkäliä puiden kyljistä, olen niistä ainakin luullakseni yhden tähän mennessä tunnistanut: haavankeltajäkälä, kuvaparissa vasemmalla:
Vaaleankeltainen jäkälä haavan kyljestä (haavankeltajäkälä) Kuppijäkälä
Kuvaparin oikeanpuolimmainen ruskea jäkälä kasvoi koivun kyljessä, sen pintaa koristivat tuommoiset kuppimaiset muodot. Alla vielä yhden pajun oksasta löytynyt kirkkaan keltainen jäkälä: Keltainen jäkälä pajun oksasta Kuppijäkälä tai -sieni muistaakseni pajun kyljestä Jäkäläkuvat on otettu 1:1-suurennossuhteella eli kuvan koko luonnossa on noin kaksi senttiä. Syväterävyyspinoamista (focus stacking) on käytetty myös kaikkiin makroihin, tarvittavien kuvien määrä oli kahdeksasta viiteentoista. Semmoisen seikan huomasin pinotessa että kaikki kohdistuspisteet joiden virhe on enemmän kuin yksi pikseli kannattaa poistaa, samaten kannattaa hankkiutua eroon epäterävillä alueilla olevista kohdistuspisteistä koska tarkoituksenahan on kohdistaa terävät osiot kuvista toisiinsa. Yhden kuvan osalta kokeilin pinoamiseen Myös Photoshopin CS6:stä, mutta sen jälki ei ollut ainakaan parempaa mitä Enfusella saa aikaiseksi. Prosessi oli paljon hitaampikin, joskin automaattisempi Huginiin verrattuna. Muuten, jos kiipeää Mustanvirran sillan päälle ja katsoo järvenselkää kohti etelään, voi horisontista löytää Puijon tornin. Melkoisen kauas tuokin maamerkki vain näkyy, huhu kertoo että sen voi hyvissä olosuhteissa nähdä Kolilta asti, etäisyyttä Puijon ja Kolin välillä on melko tarkkaan sata kilometriä. Auringonlaskun värjäämää metsikköä

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...