2012-08-11

Astrotrac in da house

Syksy tulee ja sitä myöten alkavat yötkin pikku hiljaa pimetä. Pimeät yöt vuorostaan tarkoittavat tähtitaivaan kuvaamista. Taivashan - tai oikeastaan kuvausalustana toimiva Maapallo - on jatkuvassa liikkeessä, jota pitäisi kompensoida kuvatessa jollain konstilla. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Astrotrac, nerokas pikku laite, joka hoitaa seurannan. Noin periaatteessahan kyseessä on ladonovimekanismin kaukainen serkku, moottori pyörittää pitkän ruuvin avulla kameraa taivaan liikkeen mukana. Tähtikuvia voi toki pinota, mutta varsinkin pitkillä polttoväleillä ja siitä seuraavasta lyhyestä valotusajasta (nyrkkisäännön 500/polttoväli milleinä mukaan) johtuen alkavat pinot kasvamaan kovin suuriksi.

Astrotrac TT320X-AG Astrotrac TT320X-AG

Itse laitehan on suorastaan kauniisti työstetty alumiinista. Yllä vasemmalla näkyykin laitteen sydän eli tuo noin 20 cm pitkä ruuvi suojakansineen ja moottoritila. Oikeanpuolimmaisesta kuvasta selviää kuinka laite liitetään kolmijalkaan: kolmijalkaan kiinnittyy kuulapää tai wedge (kiila), jolla pyörimisakseli suunnataan taivaannapaan. Wedgeen puolestaan kiinnittyy Astrotrac ja lopulta Astrotraciin kiinnittyy kuulapää jonka avulla voi kuvauslaitteet suunnata kohteeseen.
Astrotrac TT320X-AG
Kerralla saa seurantaa maksimissaan kahden tunnin ajaksi, sitten täytyy ruuvi kelata takaisin alkuun ja aloittaa alusta. Seurantatarkkuus sitten riippuu napasuuntauksesta, mutta edes sinne päinkään suunnattu jalusta pitäisi olla riittävä muutaman minuutin valotuksiin laajakulmalla. Seurantatarkkuutta voi parantaa liittämällä autoguiderin moottoritilan takana olevaan liittimeen. Autoguidaus tosin vaatii oman objektiivinsa ja sille kameran sekä tietokoneen joten on vähän kyseenalaista onko se järkevää jos kalusto on tarkoitus pitää kevyenä.

Wedge on Teleskop Servicen myymä ATC mini wedge. Se on suoraan sanottuan melko kotikutoisen oloinen laite, eritoten itse Astrotraciin verratessa, mutta vaikuttaa tarpeeksi tukevalta. Wedge ja Astrotrac molemmat käyttävät 3/8-tuuman kierteitä kiinnitykseen, joten kierreadapteri saattaa tulla tarpeeseen jos kolmijalassa ei ole yhtä isoa kierrettä käytettävissä.

Moottorin päällä näkyvät musta-oranssit ohjainnäppylät. Vasemmalta lukien kaksi ensimmäistä näppylää ohjaavat merkkiledin kirkkautta ja äänimerkkien voimakkuutta. Seuraavat kaksi nappulaa kelaavat ruuvin tai aloittavat seurannan. Käynnistyessä kahta ensimmäistä nappulaa alaspitämällä voi valita myös seurantanopeuden Kuun tai Auringon mukaan, ilman nappuloita seurantanopeus on tähtitaivaan mukaan.

Astrotrac TT320X-AG

Virtalähteeksi kelpaa 12 voltin tasajännite, liittimenä Astrotracin puolella pitää käyttää pyöreää halkaisijaltaan 5 millimetrin liitintä jossa on reikä keskellä. En tiedä liittimen tarkkaa nimeä mutta näitä näkee pienelektroniikan (modeemit, ulkoiset kiintoelvyt) verkkomuuntajissa paljon. Akkuna käytän 12 voltin lyijyhyytelöakkua. Myös sarjaan kytketyt sormiparistot kelpaavat, ladattavia käyttäessä pitää vain muistaa että niiden jännite on puolentoista voltin sijasta 1,2V jolloin tarvitaan kymmenen paristoa kahdeksan sijaan.

Vaihtoehtoja tälle viritelmälle on useita. Liki samalla toimintaperiaatteella käy ja kukkuu Vixenin Polarie -seurantalaite. Pentaxilla kuvaajille on tietysti olemassa Pentaxin oma GPS-ratkaisu O-GPS1, jolle kyllä kannattaa CaNikon-porukan olla kateellinen: taivaan seuranta hoidetaan liikuttamalla kameran kennoa, nerokkaan yksinkertaista. Jos käsipelillä taivaan seuranta onnistuu niin edellämainitun ladonovimekanismin värkkääminen ei maksa juuri mitään ja sellaisella pääsee ainakin muutaman minuutin valotuksiin riittävään seurantaan. Tosiastrokuvaaja tietysti roudaa kuvauspaikalle kymmeniä kiloja jalustoja ja seurantamoottoreita, minimissään kymmeniä metrejä kaapelia ja tietokoneen tai kaksi.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...