2012-09-05

Kuninkaan uudet vaatteet eli Pano-MAXX Stitcher testissä

Pano-MAXX Stitcher icon Sattumalta huomasin että panoraamapääni valmistaja, Pano-MAXX on alkanut kaupitella uutta panoraamaohjelmistoa, Pano-MAXX Stitcher nimeltään, nettikaupassa tuota kutsutaan myös nimellä PM Software Stitcher 1.0. Sivustolta voi käydä latuuttamassa ilmaisen demoversion joka toimii kymmenen päivän ajan. Itse softa maksaa 99€ ja versio jota kokeilin on v0.0.5 numeroltaan. Ensimmäinen julkinen versio lienee ollut jaossa jo helmikuussa, mikäli ohjelmiston mukana tullut RELEASENOTES-tiedosto pitää paikkansa.

Mielenkiintoisen tästä tapauksesta tekee se, että ilmeisesti konepellin alla pyörii pääasiassa Huginin osaohjelmia (otsikko viittaa tähän), mm. Nona, Enblend ja Enfuse löytyvät asennushakemistosta. Edellä mainittu softahan on avointa lähdekoodia ja julkaistu GPL-lisenssin alaisuudessa, joten sinänsä ei mitään outoa siinä että Pano-MAXX Stitcher noita osia käyttää. Kpiot lisensseistä ovat mukana asennushakemistossa, seikka jonka moni GPL-softaa hyväkseen käyttävä tuntuu unohtavan.

Kyseessä on siis lähinnä maksullinen, yksinkertaistettu käyttöliittymä Panotoolsille. Joten, miten on Pano-MAXXin käytettävyyden laita?

Ohjelma on toteutettu pääosin avustusmuodossa (wizard) eli heti käynnistyessä käyttäjä saa eteensä ruudun, joka antaa muutaman vaihtoehdon jatkoa varten: halutaanko tehdä HDR- vai tavallinen panoraama. HDR-valinta ajaa kuvapinot Enfusen läpi ja kasaa niistä panoraaman. Nopein ja helpoin metodihan se onkin, joten ihan viisas valinta. Sen sijaan ihmetystä minussa herättää se, että haarukoituja kuvia voi maksimissaan olla kolme kappaletta per haarukoitu valotuspino. Yritin myös seitsemän kuvan pinoilla eikä siitä mitään tullut, Enfusen asetuksiin ei myöskään pääse mistään käsiksi.

HDR/ei-HDR -valinnan jälkeen kysytään objektiivityyppiä, millä kuvat on otettu (kuva vasemmalla). Onko kyseessä kalansilmä, laajakulma, normaaliobjektiivi vai jopa skannatut kuvat. Myös ns. one shot- eli donitsikuville on tuki ohjelmassa, jota en kuitenkaan päässyt testaamaan. Rektilineaaristen objektiivien tapauksessa ei ole juurikaan väliä, mitä valintaa käyttää, koska polttoväli luetaan kuitenkin kuvan EXIF-tiedoista.

Uskaltaisinpa veikata että tuo valinta lähinnä vaikuttaa kohdistuspisteiden etsintään, kuvan projektio kun vaikuttaa sitä enemmän mitä suurempi on kuva-ala asteina. Kohdistuspisteet muuten löytyväit useimmiten täysin automaattisesti ja niitä oli runsaasti kuvissa, joskin ne tuppasivat olemaan yhdessä läjässä kuvien limittymisen tienoilla. Kuvapareihin sai lisättyä kohdistuspisteitä myös käsin, mutta prosessi on melkoisen työläs tämän ohjelman tarjoamilla työkaluilla.

Kun kohdistuspisteet on löydetty ja käyttäjä vaihtaa esikatselunäkymään (kuvassa oikealla), alkaa ohjelma sijoittaa kuvia kohdilleen. Tässä onkin softan suurin kompastuskivi, nimittäin kohdistusprosessiin ei käyttäjä voi vaikuttaa yhtään mitenkään. Esimerkiksi panoraamaa ei voi suoristaa (ohjelmassa on automaattinen suoristus joka ei tosin toiminut kertaakaan testatessa) tai muuten vaikuttaa kuvien sijaintiin. Testasin myös tallentamalla projektitiedoston - joka on ihan tavallista .pto-formaattia jota Huginkin lukee - ja asettamalla Huginissa pari pystysuoraa kohdistuspistettä kuvan suoristusta varten. Ne jäivät kokonaan käyttämättä.

Vaikuttaa myös siltä että objektiivin geometria jää (ainakin osittain) korjaamatta, esim. Samyangin 8-millisen kalansilmän kuvat eivät tuntuneet kohdistuvan kovinkaan hyvin, koska kyseisellä objektiivilla on vähän erilainen projektio kuin tavallisissa kalansilmissä.

Esikatseluikkunassa näytetään panoraama, muuten siihen ei voi siellä enää vaikuttaa. Kuvat rajataan täysin automaattisesti suurimpaan mahdolliseen kokoon (vrt. Huginin autocrop), joten mustia reunuksia ei kuviin jää. Tästä johtuen voivat panoraamat olla aika hauskasti rajattuja, jos ihan kaikkialla ei ole tasaisesti kuvia. Automaattirajauksen saa tosin pois asetuksista. Valotuksen tasaus kuvien välillä on hassusti nimetty homogenize light -ominaisuudeksi ja tuntui toimivan yhtä hyvin kuin Hugininkin vastaava ominaisuus.

Esikatseluikkunan alareunassa on nappula, jonka kautta panoraamaa voi ihastella pallopanoraamana, ominaisuus toimii oikein vain käytettäessä equirectnagular-projektiota (neliökartta(?)), mutta ei vaadi tosin koko 360 asteen kattavaa panoraamaa. Tälläistä toivoisin Huginiinkin.

Kovasti Lightroomia imitoivan käyttöliittymän viimeinen välilehti on eräajo (Batch) eli tallennetut panoraamaprojektit voi siirtää sinne valmistettaviksi.

Panoraamanteko on yksinkertaistettu liikaa että tästä ohjelmasta kannattaisi maksaa, Hugin nimittäin tekee täysin saman homman ilmaiseksi ja melkolailla yhtä helposti kun käyttää Assistantia. Tulokset ovat kovin bipolaarisia, välillä kaikki menee ihan hyvin (harvoin hyvin kuitenkaan), mutta useimmiten jää kaipaamaan enemmän kontrollia prosessiin.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...