2013-01-05

M42 ja tähtien tuiketta

Messier 42 eli M42 eli NGC 1976 eli Orionin suuri kaasusumu on ensimmäinen valokuvattu syvän taivaan (siis aurinkokunnan ulkopuolinen) kohde. Kuvan otti jo 1880 henry Draper ja sen voi nähdä vaikka Wikipediassa. Joten, 133 vuotta myöhemmin, olin herra Draperin jalanjäljillä.

Pakkasessa kuvauskalustoa kasaillessa käy kateeksi etelän kuvaajia, joiden sormet eivät ikinä tule kylmästä kohmettumaan.

M42 ja M43 (Orionin suuri kaasusumu)
(Tuo himmeämpi sumu tuossa M42/M43:n yllä on kolmikko NGC 1973, 1975 ja 1977. Se on pimeän sumun kolmeen osaan jakama heijastussumu.)

Kohteen kirkkauden takia tuossa on vain 20 kuvaa pinottu ISO400-herkkyydellä. Isommalla herkkyydellä alkoi sumun keskusta palamaan pahasti puhki. Jos olisi vähemmän valosaastetta (talvella on eniten valosaastetta, koska kirkkaat hanget heijastavat maanpäälliset valonlähteet tehokkaast taivaalle) ja liki infrapunaiselle vedyn alfa-viivalle herkempi kamera, olisi sumu paljon laajempi kuvassa. Ympäriltä olisi laajemmassa kuvassa lisäksi paljastunut joukko muita sumuja, kuten voi käydä tästä kuvasta tarkastelemassa.

-valon allonpituus on noin 650nm, mikä tarkoittaa erittäin syvänpunaista valoa. Kameroiden kennot eivät ole tällä aallonpituudella kovin herkkiä enää, mikä tarkoittaa sitä että valotusajat venyvät erittäin pitkiksi tai kameran joutuu modaamaan. Modaus tässä yhteydessä tarkoittaa yhden lasilevyn poistoa tai vaihtoa läpinäkyvämpään kennon edestä.

Asiasta kolmanteen, jos ja kun sattuu yötaivasta tiirailemaan ja ihmettelee että onko tuo kirkas valopallo jokin planeetta vai ihan tavallinen tähti, niin asiasta saa selon kun vain tarkkailee tuikkiiko kohde. Alla kaksi tähteä, matalalla loistanut yötaivaan kirkkain tähti Sirius ja korkeammalla ollut Betelegeuse sekä Jupiter oikealla.

Kuinka erottaa tähdet ja planeetat toisistaan

Huomaa kuinka tähtien viirut ovat kaikissa sateenkaaren väreissä. Tämä aiheutuu skintilaatiosta eli tähtien tuikkimisesta, ilmakehän erilämpöiset kerrokset hajottavat ja taittavat tähden valonsäteet prisman tavoin. Näin ei kuitenkaan käy Jupiterin tapauksessa. Miksi? Planeetat ovat kiekkoja, vaikkeivat paljain silmin sitä paljastakaan. Tähdet sen sijaat ovat isollakin kaukoputkella pelkkiä pisteitä. Planeetan kiekon koko on niin suuri verrattuna seeingin aiheuttamiin häiröihin ettei se yksinkertaisesti näy ilman apuvälineitä ellei planeetta ole juuri horisontin tuntumassa.

Tietysti vaikka kännykässä oleva tähtikarttaohjelma helpottaa taivaankappaleiden tunnistamista. Omassa Nokiassani on Skymap Free käytössä, vastaavia on saatavissa jokaiselle nykyaikaiselle puhelinalustalle.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...