2013-10-31

HUH-HUH mitkä revontulet! KATSO VIDEO!!

Selkeää, pitkästä aikaa. Oli melkein pakko lähteä kuvaamaan, tutun ja turvallisen koivun juureen Maaningan Keskimmäiselle. Revontuliennusteet eivät luvanneet mitään erityistä tykitystä, mutta niinpä vain koko pohjoistaivas täyttyi vihreistä kaarista ja vöistä. Myös edellisyönä oli Taivaanvahdin mukaan ollut taivaalla toimintaa siellä missä vain oli ollut pilvetöntä, joten mahdollisuudet revontulille olivat aika hyvät. Teleobjektiivi syvän taivaan kuvaamiseen jäi kotiin puuskittaisen tuulen vuoksi, ei kannata kuvata jos kuvista ei saa teräviä millään ilveellä.

Revontulivöitä kaksin kappalein
(On aina hyvä merkki jos pilvet näkyvät taustataivasta vasten mustina eivätkä esim. keltaisina.)

Volvo ja revontulet
(Mobile command center on laskeutunut maaseudun pimeyteen.)

Kokeilin taas kuvata ihan normivideota revontulista, tällä kertaa onnistuikin vähän paremmin kun reposet olivat huomattavasti viimekertaista kirkkaammat. Varmaan monella joka ei ole koskaan taivaantulista päässyt nauttimaan in situ on se virheellinen käsitys että revontulet liikkuisivat taivaalla kovinkin nopeasti. Tähän virheelliseen käsitykseen on helppo ajautua jos näkee vain noita nopeutettuja timelapsevideoita.

Revontulet ja Linnunrata

Toki revontulissa on myös nopeasti kiitäviä komponentteja ja muotoja. Säteet voivat esimerkiksi liikkua pitkin revontulivyötä hyvinkin nopeasti. Vielä nopeampia revontulten muotoja ovat harvinaiset sykkivät läiskät, joiden sykkimisen taajuus saattaa olla alle sekunnin luokkaa. Kooltaan läiskät tuntuvat olevan yleensä noin kymmenen asteen luokkaa. Viime yönä mukana oli myös - ainakin minulle - uudentyyppisiä revontulia: nopeaan tahtiin kohti zeniittiä sykkiviä pitkiä kaaria. Se on hienon näköistä kun niinkin iso rakenne taivaalla sykähtelee niin nopeasti. Harmi vain että nämä muodot olivat niin himmeitä ettei niiden videoinnista tullut mitään.


(Pahoittelut hippimusiikista, olin olevinaan ääniraidan ottanut Photoshopissa pois päältä.)

Mukana oli myös kaukoputki, jolla tarkastelimme suurialaisia syvän taivaan kohteita kuten lähimpiä galakseja ja avoimia tähtijoukkoja. Suurialaisia siksi että lyhyemmän okulaarin (lyhyt okulaari, suuri suurennos) tarvitsema välikappale oli jäänyt kotiin. Andromedan galaksi oli silti vaikuttava ilmestys, vaikkei tainnut vieläkään ihan mahtua näkökenttään. Oikein tarkkaan katsoen taisin erottaa muutaman pölyjuovankin galaksin kyljestä, ainakin paikka täsmäsi kun tänään tarkistin niiden sijainnin valokuvasta.

Lyyran piskuinen rengassumukin löytyi, mutta noin pieni kohde kyllä tarvitsee isompaa suurennosta, mutta pienellä suurennoksella katsoessa ei ihmettele miksi näitä planetaarisiksi sumuiksi kutsutaan.


(Timelapse teleskoopin ympärillä pörränneistä tyypeistä. Välillä operoidaan myös Astrotracia ja puhutaan paskaa.)

Kolmion galaksi löytyi puolivahingossa, mutta eipä se kovin kummoinen tuhnuläiskä ole vielä tuolla apertuurilla. Orionin sumu oli vielä niin matalalla että siitä ei näkynyt kuin kirkkain keskiosa. Orionin vyön alimman tähden vieressä olevaa Liekkisumua etsin myös, sitä kuitenkaan löytämättä.

Orion pilviharson läpi
(Pilvitilanne ei ollut ihan näin huono visuaalihavainnoinnin aikana.)

Kaukoputkihan on kiinalaisen Sky-Watcherin valmistama Equinox-mallisarjan 120ED, viime kesänä sen ostin - myönnän tuon kyllä olleen melkoinen heräteostos. Numero mallinimessä kertoo linssin halkaisijan ja ED merkkaa apokromaattista eli useampielementtistä linssiä. 12 senttiä on kaukoputkissä vielä höyhensarjaa, mutta apokromaattisissa linssiputkissa se on jo aika iso. Polttoväliä putkella on 900mm ja valovoimaksi muodostuu näin ollen f/7,5. Juuri isompaa putkea ei tänne valosaasteen alle kannata hommatakaan.

Sky-Watcher Equinox 120ED revontulten loisteessa

Tarkoitus olisi tulevaisuudessa kuvata putkella ainakin Aurinkoa ja Kuuta, Baaderin suodinkalvo ja kamera-adapteri tulivat juuri aikaisemmin tänään. Tietysti taivas veti samoin tein pilveen.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...