2013-12-05

Lasia ja alumiinia tuotekuvassa

Tuotekuvausharjoittelut jatkuvat. Tällä kertaa oli kohteena omenalogolla varustettu pöytätietokone eli Applen iMac. Etupuolen valloittanut suora lasilevy tekee iMacista melko hankalan kuvattavan, lasi kun tuppaa heijastamaan melkein kaiken edessään olevan takaisin, mukaan lukien kameran, kuvaajan ja mahdollisen studiovalaistuksen.

Aloitinkin projektin kuvaamalla takaosan ensin, tavoitteena oli tummanpuhuva kiusoittelu- eli teaserkuva. Valaisukalustoksi valikoitui vanha (vanha = toimii ihan polttimolla eikä ledillä; valon laatu on parempi ja tasaisempi) taskulamppu, johon kartongista askartelimme snootin eli kartiomaisen valonrajaimen. Tuommoisen taskulampun keila kun on liian leveä eli valoa joutuu paikkoihin joihin sitä ei mielellään saisi joutua.

iMac

Valomaalausprosessi itsessään oli yksinkertainen: valoa annoin aika jyrkässä kulmassa laitteen sivuille ja yläpuolelle, jotta laitteen takapinnan kaarevuus ja karhean alumiinin tekstuuri tulisi hyvin esille. Lisäksi heijastelin jalan kautta valoa tuonne alaosaan, jottei se jäisi ihan mustaksi läntiksi.

Oikean puolen valotus ei kuitenkaan täysin täsmännyt intensiteeltiltään eikä valon kulmaltaan vasemman puolen valotukseen, joten koneen oikea puoli on vain kopio sen vasemmasta puolesta. Onneksi Applen muotoilijat tykkäävät symmetriasta, muuten ei tästä photoshopkikkailusta olisi tullut muuta kuin sanomista. Sama temppu piti tehdä myös tuon jalustan alaosan oikealle puoliskolle.

Sitten siirryttiinkin haasteellisempaan osioon eli koneen kiiltävälle etupuolelle. Tarkoitus oli saada aikaiseksi nätti gradienttiliuku näytön pinnalle ja upottaa kone valkoiselle taustalle. Tasainen lasipinta vaati sen, että kameran ja koneen väliin piti pistää valkoinen kartonki, johon tuli objektiivin mentävä reikä. Lisäksi koko komeus piti sulloa valoteltan sisään, mikä on jo urheilulaji itsessään. Gradientin katkaiseva musta heijastus on tehty mustalla kartongilla, jonka asetteluun meni aikaa hetki jos toinenkin kartongin pienen koon takia.

iMac

Käytössä oli yksi studiotuikku tuolla koneen yläoikealla puolella, ammuttuna valoteltan seinänä läpi kohti etukartonkia. Teltan sisässä poukkoileva valo piti huolen valaistuksen tasaisuudesta.

Ihan referenssiksi, tässä vielä kuva miltä projekti näytti ennen Photoshoppia kaikkine tarroineen, sormenjälkineen ja pölypalleroineen. Kuva on jouduttu ottamaan vähän sivusta, mikä ei ollut ongelma koska tasaisen pinnan tapauksessa perspektiivinkorjauksen voi aina hoitaa vaikka Huginilla, alipikselin tarkkuudella. Perspektiivinkorjaus ei tietenkään muuta jalustan paikkaa, joka näyttää nyt olevan vähän muualla kuin koneen keskilinjalla, joten Photoshoppi joutui siinäkin apuun. Jalusta on tehty ottamalla se ensin omalle tasolleen ja peilaamalla vasen puoli oikean puolen päälle ja yhdistämällä nämä kaksi tasoa toisiinsa. Näin täysi symmetria on taattu.



Tietysti näin jälkikäteen ajateltuna en ole varma olisi valoteltta ollut edes pakollinen, koska suurimman osan kuvasta valaisee etupuolen kartongista heijastunut valo. Voi olla että fiksu kuvaaja voi selvitä koko projektista kahdella kartonginpalasella ja yhdellä salamalla.

Moni sisustusroinaa kauppaava liike on siirtynyt jo 3D-renderöityihin kuviin. Voin myös kuvitella että tämmöisen vehkeen renderöisi nopeammin kuin kuvaisi. Itse asiassa olen varma että asiansa osaava vektoripiirtäjä jopa piirtäisi koko laitteen alusta loppuun nopeammin kuin kuvaaja asettelisi valot, kuvaisi ja jälkikäsittelisi.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...