2014-04-28

Eläinratavalon perässä juoksentelua

Tarkoitus oli käydä Siilinjärven Panninniemessä kuvaamassa eläinratavaloa. Näin keväällä (ja vastaavasti syksyllä) ekliptikan ja horisontin välinen kulma on suurimillaan, joten tuon himmeän, planeettainvälisen pölyn heijastaman valon pitäisi näkyä parhaiten auringonlaskun jälkeen länsitaivaalla. No eipä näkynyt, olin varmaan liian myöhään liikenteessä.

Pelto ja tähtitaivas
(Tässä sen pitäisi olla keskellä kuvaa, eipä näy.)

Kevätönjärven yli kun kuvaa, niin ei juuri valosaaste vaivaa.



Tuossa vielä sama suunta noin viikkoa aikaisemmin, mielikuvitusta käyttäen ehkä kuvasta voi eläinratavalon vaalean, vasemmalle kallellaan olevan kolmionmuotoisen hehkun erottaa. Ilmahehkun, revontulten ja valosaasteen alle se kuitenkin helposti hukkuu.


Taivaanvahdissa on hyviä esimerkkejä pimeiltä paikoilta kuvattuina: Uurainen, Hollola, Turku.

Erittäin himmeistä valoista puhuttaessa ei kannata unohtaa integrated flux nebulaa. Kyseessä on tähtienvälinen kaasu- ja pölymateriaali jota eivät valaiset mitkään tietyt tähdet vaan pelkästään galaksimme himmeä kokonaiskajo. Taivaalla tämä heijastussumu kiertää Ison karhun tähdistön kautta kohti taivaan pohjoisnapaa. Alla olevassa kuvassa on sumusta saatu talteen vain kirkkain osa, ns. Polar Spur.

Otava ja Integrated Flux Nebula
(Yksi kahdenkymmenen minuutinmittainen valotus aukolla f1,4.)

Noin himmeän sumun esiinkaivaminen tuolta tähtien keskeltä kuvankäsittelyn keinoin on oma taiteenlajinsa. Esimerkiksi taustataivas piti poistaa kuvasta, samoin tähdet eikä tuo siltikään varsinaisesti tuolta silmille hyppää.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...