2014-04-21

Pääsiäisen revontulet (viikon panoraama #16)

Pääsiäispäivän auringonpilkut Kun auringon kiekko näyttää aknenaamaiselta teiniltä (kuva oikealla), niin odotettavissa on hyviä kelejä revontulien metsästykseen. Pilkkuja on niin paljon että okulaarilla 225-kertaisella suurennoksella auringon kiekkoa tarkastellessa sekosin laskuissa jossain kolmenkymmenen jälkeen.

Varsinaista pimeäähän ei enää tule, koska Aurinko ei ennen ensi syksyä laske yli 18 asteen verran horisontin alapuolelle. Mutta ei sen niin väliksi, kyllä revontulet voivat näyttää hyviltä myös hämärän ajan taivaalla. Itse asiassa, minulla on semmoinen kutina että reposet ovat paljon värikkäämpiä kun taivaalla on muutakin valoa - oli se sitten peräisin Kuusta tai matalalla olevasta Auringosta.

Kuvauspaikan kriteereinä olivat tällä kertaa pimeä taivas, avoin vesi ja hyvä näkyvyys pohjoiseen. Matkaakin kuvauspaikalle saisi olla sata kilometriä tai vähemmän.

Aiemmalta kuvausreissulta muistelin jotta Maaningan Ruokovirran kanava täyttää nämä kriteerit hyvin. Taivaan pimeydestä ei ollut täyttä varmuutta, mutta melkein joka kolkka Maaningalla on riittävän pimeä revontulien kuvaamiseen mikäli ei ihan keskustassa pyöri.

Rasvatyyni järvenselkä heijastaa keväisen tähtitaivaan

Linnunrata taittuu pienen pilvilautan kaveriksi pimenevälle pohjoistaivaalle. Tässä vaiheessa iltaa reposista ei ollut tietoakaan, vain toiveajattelun luomia mielikuvia. Tulia odotellessa olikin hyvä hetki kuvata viirutähtiä, rannalle pystytetty kummeli sai toimia mallina.

Kummeli ja taivaanrantuja
(Kummelin valaisee Canon.)

Sata kuvaa myöhemmin, alkoi pohjoistaivaalla tapahtua. Himmeästi pitkän aikaa loistanut, paljaalle silmälle väritön kiehkura heräsi eloon ja alkoi lennätellä vihreitä rantuja kohti taivaanlakea.

Revontulten ensikajastus hämärätaivaalla

Ikävä kyllä myös pilvet aloittivat koko ajan nopeammalta ja nopeammalta tuntuneen marssinsa näyttämölle vastarannan lokkien kirkunan säestämänä. Lokkien kuoroon yhtyivät välillä kaulushaikaran matala kumina ja joutsenten raskaiden siipien läpsintä järven pintaa vasten. Jos lintujen mekastus kuului kilometrin päähän näin kovasti, niin millainen mekkala vastarannalla oli?



Pilvet vyöryvät reposten eteen

Vihreitä ja violetteja revontulia Pienen Ruokovirran yllä

Ennen kello kahta, vetäytyi show raskaan, samettisen pilviesiripun peittoon. Koko aikana ei yksikään aalto, ei pieninkään tuulenvire rikkonut kertaakaan Ruokoveden peilimäistä pintaa.

Revontulten loppusoitto

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...