2014-05-07

Alumiiniprintit Ifolorilta, ensitunnelmat

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun tapasimme Kuva & Kamera -messuilla viime vuonna. Sinä olit osaston takaseinällä seinällä spottivalojen lämpimässä hehkussa valokuvaajien kuolattavana. Olit suorastaan häikäisevän kaunis, kauniit ja täyteläiset värisi suorastaan loistivat. Siitä päivästä lähtien en ole himoinnut ketään muuta kuin sinua, vedostaminen on tuntunut pelkältä paperin tuhlaamiselta.

Jep, äskeinen vuodatus oli alumiinivedoksista joita oli näytillä Chromaluxen messuosastolla. Spottivalaistujen alumiinikuvien kontrasti oli jotain ihan uskomatonta, itse asiassa ensiksi luulinkin että kuvat olivat takaapäin valaistuja mutta tarkempi tutkiskelu paljasti tämän luulon pelkäksi huuhaaksi.


(Siellä se odottaa.)

Kymmenen päivää takaperin tein Ifolorille tilauksen 60x40 cm:n kokoisesta alumiinivedoksesta, kaksi päivää myöhemmin se oli postin huomassa. Ifolorin suuntaan ajoi hiukkasen halvempi hinta sekä ainakin minun mielestäni parempi kiinnitysratkaisu.

Ifolorilla, toisin kuin kilpailevalla ChromaLuxe-toimittajalla Lightpressillä ei voi valita kiiltävää tai mattaa, vaan taulu on aina mattapintainen. Mattapinta ei heijastele yhtä räikeästi, mutta se on ehkä vähän vähempikontrastinen vastineeksi. Seuraavassa lähikuva kuinka karkeapintainen tuo kuva onkaan, varsinkin täysmustilla alueilla tuon tekstuurin huomaa ilman että painaa silmämunan kiinni kuvan pintaan.



Ja ihan mittakaavan vuoksi seuraavassa koko kuva mistä tuo pieni alue on rajattu, jostain tuolta männyn oikealta reunalta:

Taivaanrantuja

Kulmat on pyöristetty noin kolmen millin säteellä, vahingossa tapahtuvaa itsesilvontaa ei siis tarvitse pelätä kuvia seinälle laittaessa.



Vaikka Ifolorin sivut puhuivatkin kolmen millimetrin paksuisesta alumiinista, on se vähän harhaanjohtavaa koska kyseessä on tietynlainen kerrosrakenne, jossa on komposiittilevy keskellä ja alumiinilevy sen molemmin puolin. Koko levyn paksuus sen sijaan pitää paikkansa.



Ripustus hoituu Ifolorin kuvassa kahden alumiinilevystä taivutetun reikälevyn varaan, lisäksi taulun alalaitaan on liimattu kaksi kumitassua pitämään levy irti seinästä. Mukana tulee nootti, jossa kielletään laittamasta noiden kahden alumiinikiinnikkeen välille mitään rautalankavirityksiä, sen sijaan pitää käyttää kahta taulukoukkua tai vastaavaa.



Alumiinisilla kuvilla on ainakin seuraavaia etuja puolellaan verrattuna kehystettyihin paperikuviin: alumiinikuva on helppo ripustaa, koska se on kevyempi ja kiinnikkeet ovat kuvassa itsessään. Jo 50x70cm kehys painaa lasin kanssa varmaan likemmäs kaksi kiloa. Lisäksi heijastuksia luovia pintoja on vain yksi, kun lasin takana olevassa paperikuvassa niitä on kahdesta kolmeen (kaksi lasissa ja itse paperi). Toki on myös vähän heijastavia laseja kehyksiin, mutta ne eivät ole halpoja. Alumiiniprintti ei kupruile tai vääntyile sitä kehyksiin asetettaessa, paperikuvien käsittely vaatii varovaisuutta tai tulee ikäviä lommoja kuviin jotka näkyvätt etenkin kiiltävillä paperilaaduilla. Alumiinikuva kestää myös puhdistamista todennäköisesti paremmin, varsinkin jos kuva on jotenkin pintakäsitelty.

Hinta on tietysti korkeampi, esimerkiksi tilaamani 60x40 cm kuva maksoi sen 70 euroa ja postit päälle, noin kympin lisää jos olisin tilannut Lightpressiltä.

PS: jos on hinkua nähdä todella iso (kymmenen metriä leveä) alumiinikuva, niin sellainen on näytillä Oulun seudun ammattiopistolla. Tuo kuva itseänikin innosti hommaamaan alumiinia seinälle.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...