2014-05-26

Salamoinnin ja ukkosten kuvaamisesta

Keskimäärin Suomessa satunnaisella paikkakunnalla on 12 päivää vuodessa jolloin salamoi ja ukkostaa. Pohjois-Suomessa tietysti vähemmän, noin viitenä päivän vuodessa ja Etelä-Suomessa taas useammin, noin viitenätoista päivänä vuodessa. Ilmatieteenlaitoksen ukkosdatan mukaan suurin salamatiheys koko maassa on Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, eli vähän matkaa länsirannikolta sisämaahan päin. Rovaniemen korkeudella salamatiheys sitten laskee jyrkästi. Vuosittainen vaihtelu on tosin suurta.

Sähköä ilmassa
(Eilinen ukkonen, viiden kuvan summa eli tässä näkyy useampi purkauskanava samassa kuvassa. Valotusajat 1/10s per kuva, kameran laukaisu triggerillä.)

Yleensä ukkosrintamat kulkevat suunnassa lounas - koillinen (väli-ilmansuuntavammaisille kuten minulle selvennettynä: myrskyt tulevat siis lännen ja etelän välistä) eli kannattaa kuvauspaikkaa miettiä tuon suunnan suhteen jo vähän etukäteen.


Triggerit

Ihmisellä ei ole niin nopeat refleksit että keskimäärin 100 millisekuntia kestävän salaman ehtisi kuvaan saamaan mukaan. Päivänvalon aikaan myöskään kovin pitkät valotukset eivät aina ole vaihtoehto.

Yleisin triggerimalli on kameran salamakenkään kiinnitettävä, noin tupakkiaskin kokoinen laatikko, jossa on yksi pää tehty infrapunaa läpäisevästä materiaalista. Infrapunaikkunan takana on yleensä infrapunadiodi koska lähi-infrapuna-aallonpituudet kulkevat ilmakehässä pidemmälle kuin näkyvä valo (samasta syystä kuin teinibemarin basson pauheen kuulee jo kaukaa). Ja kun salaman pintalämpötila on korkeimmillaan kymmeniä tuhansia asteita, niin lämpösäteilyä kyllä riittää.

Hinnat näissä laitteissa ovat siellä 40-60 euron tuntumassa ja vaihtoehtoja löytyy esim. eBaysta hakusanoilla "lightning trigger", sieltä omanikin ostin. Kalliimpi hinta tuo mukaan lisäominaisuuksia kuten säädettävän herkkyyden ja parempaa mekaanista laatua, kuten kunnolliset liititmet ja fiksusti mietityn virtakytkimen joka ei mene repussa itsekseen päälle. Triggerit ovat kyllä aina tarpeeksi nopeita eli siitä ei tarvinne murehtia valintaa tehdessään.

PatchMaster lightning trigger
(Esimerkki triggeristä, kuvan tuote on turkkilaisen pienpajan tekemä Patchmaster. Hintaa tällä laitoksella oli 90 dollaria eli silloisella kurssilla noin 60 euroa. Mallin valmistus on lopetettu.)

Magic Lantern ja CHDK

Yksi - ilmainen - vaihtoehto sopivanmerkkisen (Canon) kameran omistajalle on myös Magic Lantern. Se on pikkuinen softa, jonka kamera ajaa muistikortilta ja se tuo jos jonkinmoista lisätoimintoa kameraan intervallikuvauksesta ja kerroskuvauksesta lähtien.

Minulla ei tuosta ole omakohtaista kokemusta, mutta internet-juttujen perusteella tuo toimii, jos vain laittaa asetukset oikein Magic Lanterniin. Dpreviewissä on lyhyt artikkeli ML:n käyttöön ukkoskuvauksessa.

Pokkarimallisen Canonin omistajille on vastaavasti tarjolla CHDK, jolla voi myös kuvata ukkosia.

Laukaisuviiveen minimointi

Oman vaikeutensa tuovat mukanaan kameroiden laukaisuviipeet, jotka ovat luokkaa 40-60 millisekuntia. Yleensä ottaen urheilukuvaukseen tarkoitetuilla (kalleilla) malleilla laukaisuviiveetkin ovat lyhyempiä.

Periaatteessa peilittömien (mukaan lukien Sonyn puoliläpäsevät peilit) kameroiden pitäisi olla tässä suhteessa nopeampia, koska liikkuvia osia on vähemmän tai ei juuri lainkaan, mutta tämä jää tällä kertaa mutuasteelle koska en luotettavaa dataa aiheesta löytänyt. Joissakin kameroissa (lähinnä Sonyn mallit) voi ottaa käyttöön myös elektronisen sulkimen, sitä kannattaa kokeilla laukaisuviiveen vähentämiseksi.

Salamat videolle

Nykyisten järjestelmäkameroiden videotilaa ei kannata juuri salamakuvaukseen käyttää. Syynä tähän ons ns. rolling shutter eli eri osat kuvasta valottuvat eri aikoihin. Kuvataajuuden nosto vaikka 60 ruutuun sekunnissa vähentää efektiä, muttei poista sitä kokonaan. Samaten uudemmat laitteet ovat tässä suhteessa parempia kuin vanhat.


(Esimerkki rolling shutterista, kuva valottuu epätasaisesti salaman välähtäessä.)

Tietysti resoluutio ja kuvanlaatu yleensäkin jättää videossa toivomisen varaa, mutta kyllä niistä pieniä giffejä saa aikaiseksi.

Salamat päivänvalossa

Käsin asetettu valotus on paras vaihtoehto, salaman väläys kun saattaa sotkea automaattivalotuksen toiminnan. Lisäksi ainakin D200:lla automaattivalotuksen käyttö pidentää kuvanottoviiveen niin pitkäksi että salama ei enää tule kuvaan ollenkaan. En tiedä päteekö sama muihin kameroihin, mutta kannattaa pelata varman päälle ettei harmita myöhemmin kun ei salaman salamaa tullut kuvaan.

Päiväsalama

Varsinkin päiväsaikaan pieni alivalotus ei tee pahaa, näin salaman saa erottumaan ympäristön valoista paremmin. Valotusaika kannattaa pitää siellä sekunnin kymmenesosan tienoilla jotta koko purkaus ehtii kuvaan mukaan. Liian pitkä valotusaika esim harmaasuotimen avustuksella aiheuttaa sen että pilvien yms. valo alkaa ja puskemaan välähtäneen ja jo sammuneen salaman "läpi" kuvaan mukaan häivyttäen salaman jopa kokonaan näkyvistä. Periaate on siis hyvin pitkälle sama kuin käsisalaman kanssa kuvatessa, eli salaman valon ja ympäristön valon saaminen haluttuun tasapainoon valotusajalla ja aukolla (salaman tehoonhan ei nyt voi vaikuttaa).

Yllä on kuva valotettu maaston osalta ns. oikein ja alla olevassa kuvassa jätetty vähän tummemmaksi, salama erottuu jälkimmäisessä kuvassa paljon paremmin.

Ukkonen 1. kesäkuuta 2011

Yöukkoset

Yöaikaan valotusaikaan voi vaikuttaa enemmän. Jos haluaa mukaan maastoa ja useampia salamoita, niin senkus valottaa pidempään. Jos oikein kirkas salama iskee lähelle ja on vaara kuvan ylivalottamisesta niin valotuksen voi katkaista nopeasti heittämällä hatun tai vaikka käden objektiivin eteen.

Yöllä myöskään ei tarvita välttämättä triggeriä, jos vain jaksaa ottaa ja plärätä läpi paljon kuvia, kameranhan voi jättää kuvaamaan vaikka intervallikuvaustilassa. Vaarana tosin on se, että salama välähtää juuri kuvien oton välissä.

Salamanisku järveen
(Peitin linssin heti kun noin lähelle iskeneen salaman järkytyksestä toivuin. Silti kuva ylivalottui pahasti.)

Oikein pimeällä salamat saattavat olla likipitäen ainoa valonlähde eli pilvien liike taivaalla pysähtyy pitkästä valotusajasta huolimatta, kuten kuvassa alla.

Keltainen salama
(30s valotusaika, f22. Taisin ottaa yön aikana noin 300 kuvaa, joista 98% lensi roskikseen.)

Loppukesästä kun taivaalla näkyy jo tähtiä, voi kaukana horisontissa bongata äänettömästi välkkyvän ukkospilven. Näitä sanotaan kalevantuliksi (elosalama vastaavasti on kaukana välähtönyt, äänetön salama). Kuvassa alla näkyy kalevantulia oikealla alhaalla horisontin yllä. Tämä on oikeastaan ainoa hetki jolloin pilven sisäinen salamointi näyttää valokuvassa yhtään miltään.

Kalevantulet

Pitkien valotusten hyvä puol ion siinä, että kuvaan tarttuu myös pääsalama, jonka mukaan kamera ei triggerillä kerkeä.

Ukkonen Kumpusella
(Tämä oli viime kesän viimeinen ukkospilvi, taisi salamoida kaksi-kolme kertaa kun Kumpusen kylän yli kulki. Kävi siis hyvä tuuri että sain tämän salaman kuvaan. 15 sekunnin valotus, ilman triggeriä muistaakseni.)

Muuta kuvattavaa ukkosista

Usein ukkosiin liittyy myös vyöry- tai hyllypilviä. Ne ovat ukkosen eturintaman mukana kulkevia pilvimuodostelmia ja joskus todella komeita. Alla pallopanoraama eräältä kuumalta kesäillalta, kun ukkossolu kiersi juuri Siilinjärven viereltä. Lisää pallopanoraamoja tuolta päivältä löytyy tästä postauksesta.



Jos oikein extremeurheilijaksi haluaa ryhtyä, niin tietääkseni yläilmakehän salamointia ei ole kunnolla kuvattu vielä Suomesta. "Kunnolla" tässä tapauksessa viittaa siihen että kaikki kuvat tähän mennessä on otettu mustavalkoisilla automaattikameroilla joiden kuvanlaatu jättää toivomisen varaa. Salamatriggerit eivät näihin varmaan reagoi, joten edellä parjattu video tai hyvä tuuri jäävät vaihtoehdoiksi. Paras hetki näiden kuvaamiseen on kun myrsky on vielä kaukana (+100km) etelässä ja taivas on pimeä sekä pilvetön jotta olisi suurin mahdollinen kontrasti taustataivaan ja hyvin himmeän salamoinnin välillä.

Sprite Candidate No. 1
(Punainen keijusalama aavikon yllä. Kuva Mike Lewinski, cc-by.)

Itse asiassa muistan yhden lokakuun alun illan kun ihmettelin satunnaista välkettä etelähorisontissa. Myöhemmin selvisi että samaan aikaan oli ukkostanut kovasti Virossa asti. Siinä oli varmasti paras mahdollisuus kuvata keijuja ja muita yläilmakehän salamoinnin muotoja.

Kannattaa vilkaista Oscar van del Velden Flickr-tiliä, siellä on paljon kuolattavaa jos salamat avaruuden rajoilla kiinnostavat.

Aiheesta muualla

* Marko Myllyniemen artikkeli samasta aiheesta
* Ukkostutkia: ukko.ws, Forecan täsmätutka joka näyttää myös sateet, EU:n kattava salamatutka
* Ursan myrskybongareiden wikiartikkeli ukkoskuvauksesta on täynnä tiukkaa asiaa
* "Ukkosta ilmassa". Vuosi 2014 ja kuollutta puuta? Kyllä vain.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...