2014-09-05

Pallopanoraamojen kuvankäsittely kahden kuvan taktiikalla

Pallopanoraamojen oletusprojektioformaatissa eli tasavälisessä lieriöprojektiossa (suosin itse termiä equirectangular, olisipa vastaava lyhyt sana suomenkielisenäkin tarjolla) on kolme itseensä kiertyvää tai palautuvaa saumaa: ylä- ja alareuna sekä molemmat sivut. Lisäksi pallopanoraaman ylä- ja alareunassa kuvan geometria hajoaa valtavansuuruisen vääristymän takia, mikä aiheuttaa omat ongelmansa sekä kuvan käsittelijälle että kuvankäsittelyohjelmistolle.



Blenderit (taas paremman suomenkielisen termin puutteessa, sekoittajat?) kuten Enblend, Multiblend, Smartblend ja vastaavat pystyvät hyvin sovittamaan kuvat yhteen tuon sivusauman yli, mutta viimeistään ylä- ja alasauma tuottavat kaikille ongelmia (ks. vaikka alla tuo oikeanpuolimmaisen kuvan napa, pilvien liike on jättänyt näkyvän sauman kuvaan). Photoshoppihan ei koske koko saumaan pitkällä tikullakaan panoraamoja yhdistellessä.

PTStitcherNG on ratkonut asian fiksusti ylä- ja alasauman ongelman uudelleenprojisoimalla panoraamapallon navat eri projektioon kuvien sekoittamista varten ja lisäämällä ne vasta muuten valmiiseen pallopanoraamaan jälkikäteen. Tästä tietysti aiheutuu ylimääräisiä interpolointeja jotka teoriassa heikentävät kuvanlaatua, mutta lopputulemaan vaikutus on joka tapauksessa positiivinen. Harmi vain, että PTStitcherNG ei toimi Huginin kanssa yhteen - ainakaan vielä.


(Kaksi kahden sadan asteen kalansilmänäkymää.)

Entäpä jos pallopanoraaman jakaisi kahtia jolloin jäisi vain yksi pitkä sauma huolehdittavaksi? Pallopanoraaman kun projisoi kahteen kalansilmäkuvaan joiden molempien kuva-alan laajuus on vaikka 200 astetta kunnollisen limittymisen varmistamiseksi niin pääsee eroon napojen virheistä. Kuvat voi käsitellä sitten erikseen ja puoliskot on helppo yhdistää sitten lopuksi.

Kalansilmäprojektion hyvä puoli on se että se käyttäytyy kulmaresoluution osalta hyvin samankaltaisesti kuin tasavälinen lieriöprojektio: tietty matka kuvan keskeltä on aina samansuuruisen astelukeman päässä keskipisteestä; jokainen on varmaan nähnyt pyöreäreunaisen kalansilmäkuvan, 90 asteen päässä oleva horisontti kiertää ympyrän eli on yhtä kaukana kaikkialla kuvan keskipisteestä. Vasta kuvakulman saavuttaessa 360 astetta alkaa suurempia vääristymiä ilmestymään kuvan laitamille.

Seuraava kuva toivottavasti selventää edellistä kappaletta, kaikki kuvan keskilinjalla olevat asiat ovat yhtä kaukana keskipisteestä molemmissa kuvissa vaikka niiden projektiot vaihtuvat. Viemällä osoitin kuvan päälle sen oikea puolisko korvautuu kalansilmäkuvalla.


(Jos ottaa äärettömän määrän - tai ainakin ihan helvetin paljon - kalansilmäkuvia ja kasaa niiden keskilinjalla olevista pystypikseliriveistä uuden kuvan, saa tulokseksi tasavälisen lieriöprojektion mukaisen kuvan. On olemassa skannaavia kameroita joilla saa kuvattua kokonaisen pallopanoraaman yhdellä kuvalla, mutta niiden tuottamien panoraamojen geometrista tarkkuutta rajoittaa optiikka.)

Esimerkiksi jos käyttää valmiin pallopanoraamakuvan lopulliseen käpistelyyn vaikkapa Lightroomia tai muuta kuvankäsittelyohjelmistoa, joka luottaa hyvin paljon paikallisesti vaikuttaviin säätöjä (Lightroomin highlights, shadows ja clarity), syntyy helposti sauma kuvan kaikille reunamille. Kun kaksi 200 asteen kuvaa yhdistää, on niiden välillä niin paljon limitystä että esimerkiksi Enblend saa kuvat natsaamaan yhteen vaikka niiden välillä olisi suurehkojakin kontrasti- tai kirkkauseroja.

Itse asiassa limitystä ei kannata mennä vähentmään käyttämällä Huginin maskeja, koska tulos huononee selvästi. Alla esimerkkikuvapari, jonka ylempi puolisko on sekoittunut huonosti sen takia että alemmasta kalansilmäkuvasta oli leikattu pois kaikki näkyvä taivas. Horisontin alla näkyy selviä kirkkauseroja, varsinkin jos vertaa alempaan kuvaan.

0 comments:

Lähetä kommentti