2014-09-22

Yhden sumuaamun tunnelmia

Kuopio, klo 0600. Taivas on selkeä ja sää muutenkin suotuisa Kuopiohengen kuvaamiseen, tällä kertaa vain Kuun sijasta pääosaa esittäisi Aurinko. Mielessä on jo esivisualisoitu mielikuva valmiista tuotoksesta, miltä sen kuuluisi näyttää. Litistynyt, punainen Aurinko mollottaa katua molemmin puolin reunustavien talojen välissä, noin puolen auringonkiekon korkeudella. Ihmiset näkyvät vastavalossa reunoiltaan valaistuneina silhuetteina kukin tekemässä mitä ikinä tekeekin - rakennusmiehet laatoittamassa katua, jotkut kiirehtimässä töihin. Mukana olisi ehkä vähän hengityksen huurua, onhan vielä aika kylmää selkeän yön jäljiltä.

Klo 0640. Auringon pitäisi näkyä ihan näillä hetkillä Kauppakadun toisen pään yllä. Mitään merkkiä päivätähden ylösnousemuksesta ei näy. Töihin menijät, aamulenkkeilijät, koirankusettajat eivät juuri kiinnitä huomiota hermostuneesti edes takaisin Savonian toimistorakennuksen porrastasannetta ramppaavaan kuvaajaan. Musta lasikiekko nousee kerta toisen jälkeen silmille, josko tuo olisi jo Aurinko eikä vain matalalla itähorisontissa roikkuvan pilvenhattaran reunan kirkastuma, mutta alkaa koko ajan pahemmin ja pahemmin näyttää siltä että näissä pilvissä ei ole hopeareunusta.

Klo 0650. Ensimmäiset auringonsäteet heijastuvat Kauppakadun pohjoispuolen ikkunoista. Voi paska, se tarkoittaa vain sitä että koko reissu tuli tehtyä turhan takia. Aurinko nousee liian etelästä eikä uutta yritystä voi tehdä ainakaan puoleen vuoteen, kevätpäiväntasauksen jälkeen. Liian pohjoisesta noussut aurinko ei olisi ongelma - pitäisi vain tulla paikalle uudestaan huomenna. Kaikki etukäteisvalmistelut ja laskelmat olivat väärässä. Puoliksi suunniteltu on vielä kokonaan tekemättä.

Takaisin Siilinjärvelle. Aamuyöstä ilmestynyt sankka sumu ei vain tunnu hälvenevän vaikka Aurinko paahtaa taivaalta parhaansa mukaan. Olisi hyvä hetki kuvata vähän aamuisia sumumaisemia.

Koivut aamu-usvassa

Seuraavaksi blogissa harvinainen pystypanoraama. Kolmevitosen Sigman kuvakulma on sen verran kapea että puut taipuvat valitusta projektiosta johtuen. Laajemmalla linssillä olisi voinut tehdä kuvan Panini-projektioon joka olisi pitänyt puut ja horisontin suorina kuitenkaan venyttämättä ihan kaikkea täysin pilalle.

Koivumetsä
(Täällä on esimerkinomainen kuva miltä tuommoinen Panini-panoraama näyttäisi pystysuunnassa.)

Metsässä vasta havahduin hämähäkkein seitteihin joita on kirjaimellisesti joka puolella. Puiden oksissa, liikennemerkeissä, kukissa, melkein jokaisessa ruohon korressa.

Lopulta kuitenkin hämähäkin seittien paljous vei miehen mennessään, ja olihan sumukin jo vähän hälventynyt, parhaat kuvaushetken sen suhteen olivat ohi. 180-millisen makron (Sigman mainio 180mm f2.8 OS) mahdollistamalla syväterävyydellä kohteen eristämällä saa monenlaisia komposiittioita aikaiseksi. Mukana menossa oli myös 1,4-kertainen telejatke lisäsuurennoksen aikaansaamiseksi.

Pyykkinaru ja seitinpätkä

Pyykkinaru

Molemmissa kuvissa on kohteena pyykkinaru, johon on sotkeutunut paljon seittejä ja seitteihin on edelleen tarttunut sumupisaroita. Seuraava enemmän tasosta otettu kuva paljastanee kohteen luonteen paremmin.

Pyykkinaru

Hakusessa oli myös ihan kunnollisia seittejä, mutta pieni tuulenvire teki niiden kuvaamisesta aika haastavaa, suorastaan hermoja raastavaa. Tietysti liikkeen saa aina pysäytettyä nopealla suljinajalla, mutta kuusikon pimeydessä se on ennemminkin vain hyvä neuvo kuin käytännön juttu. Salama olisi varmaan ollut poikaa, eipä vain ollut mukana.

Seitti ja aamukasteen pisaroita

0 comments:

Lähetä kommentti