2014-12-12

Peilitön tuli taloon

Canon, EOS M. Maailman hitain peilitön, pokkariksikin tuo olisi laiskaliikkeinen. Kamera joka oli niin hidas liikkeissään että sitä ei edes Canon meinannut saada pois kauppojen hyllyiltä kuin leikkaamalla hinnasta pois 80%. Mutta ei ole niin väliksi, kun kamera ei ole tulossa urheilu- tai muutenkaan mihinkään toiminnantäyteiseen kuvaamiseen.



Itse asiassa, ostin tämän vain kahta tarkoitusta varten: tähtitaivas- ja infrapunakuvaamista. Molemmat ovat kuvauksen genrejä joiden osalta on saanut kirota yhden jos toisenkin kerran nykyisen kameran kanssa. D800:n infrapunasuodin kun päästää noin promillen sadasosan verran läpi infrapunaa ja syvä punainenkin on vähän niin ja näin.

Ämmän ensimmäinen omistaja oli poistanut kennon edestä ohuen, vihertävän lasilevyn (hot mirror) eli kaikki valo pääsee nyt esteettä kennolle asti. Pääasiallisesti tuon lasinpalan tehtävän on suodattaa infrapunavalo pois kuvista, keinokuidut kun hyvin infrapunaa heijastavina saavat vähän erikoisen sävyn muuten, samaten vihreä kasvillisuus. Koska lasi on paljaalle silmälle selvästi turkoosi, tarkoittaa se myös punaisten aallonpituuksien suodattumista, joka on eritoten harmillista tähtitaivaan vetysymujen kuvaamisen osalta.


(EOS M:n infrapunasuodin, nurkissa näkyy vähän sinitarraa jolla suotimen saa tilapäisesti takaisin kameraan kiinni. Kuva otettu täyden spektrin EOS M:llä ja adaptoidulla Sigman 35-millisellä.)

EOS M -bajonetin rekisterietäisyys eli bajonetin ulkoreunan ja kennon välimatka on vain 18 milliä, kun Nikonin peilinläpsyttelyvehkeissä sama etäisyys on jopa yli 46mm. Tämä tarkoittaa sitä että adapterille jää liki kaksi senttiä tyhjää tilaa, johon voi askarrella vaikka mitä. Mielenkiintoisemmasta päästä adaptereissa ovat mitä erilaisimmat objektiivin kallistamisen sallivat tiltadapterit ja shift- eli panoraama-adapterit. EOS M -bajonetin onnettomasta markkinaosuudesta johtuen näitä ei kuitenkaan halvalla näytä saavan edes Kiinasta.

Tuo kaksi senttiä voisi sisältää vaikka optiikkaa. Esimerkki tämmöisestä on Speed Booster eli polttovälin lyhennin. Tosirakentelija kuitenkin tekee tuommoisenkin itse (kuvissa levällään oleva kamera muuten taitaa olla sama minkä ostin).

Polttovälin lyhentäjälle minulla ei juuri ole käyttöä, mutta infrapunaa pois suodattavan lasinpalan voisi tuonne adapterin sisään askarrella. Sellaista tarvitaan tähtikuvauksessa täyden spektrin kameran kanssa, koska tähdet tosiaan säteilevät aivan samanlaista valoa kuin Aurinko eli sieltä tulee infrapunaa mukaan. Ongelmiahan se aiheuttaa, koska infrapunavalo tarkentuu ihan eri paikkaan kuin näkyvä valo ja se tekisi kauheat violetit halot tähtien ympärille.

Adapterin sisähalkaisija on 49 milliä, joten tuonne laitettava suodin ei tule kalliiksikaan. Samalla voisi askarrella mnyös infrapunapäästösuotimen tuonne adapterin sisään, ei tarvitsisi ruuvailla isoja suotimia objektiivin eteen vaan selviäisi pienemmillä, Samyangin mulkosilmän eteenhän ei oikein suotimia edes saa. Toinen EOS M/Nikon F -adapteri pitänee ostaa sitä varten, ehkä lähempänä kesää kun infrapunakuvauskausi taas alkaa.

Miltä maailma sitten näyttää infrapunakameran läpi? Vähäeleisemmältä, kirkkaammalta. Vaatteiden painetut kuviot katoavat kokonaan, ihmisten mustat talvitakit muuttuvat kirkkaan valkoisiksi. Jos vain aurinko sattuu näyttämään itsensä, niin puut näyttävät hienoilta, lumettomana talvenakin.

Tekstiilit infrapunassa ja täydellä spektrillä



"Fuck to police"
(No, tämä ei ole oikea infrapunakuva, mustavalkoinen muuten vaan.)

Häivähdys valoa



Selkeitä kelejä odotellessa, viime tähtikuvauskerrasta on aikaa kohta kaksi kuukautta.

0 comments:

Lähetä kommentti