2015-01-29

Halot esiin kuvankäsittelyllä

Tänään opin kuinka halot saa helposti esille kuvista käyttämättä rankkaa terävöitystä. Koska halot syntyvät valon taittuessa jääkiteissä, on niissä useimmiten mukana jonkinlainen värikomponentti - kuten vaikka sateenkaaressa. Joten vähentämällä sinisestä kanavasta punaisen kanavan, tulevat halot toivottavasti esille. Tässäkin hommassa on hyvä signaali/kohinasuhde omiaan, joten ihan siltä varalta otin useimmista kuvista jopa yli tusinan verran valotuksia, ihan pinoamista ajatellen.

Seuraavana siis muutamia viime kesän halopäivän kuvia uudelleenlämmiteltyinä. Viemällä osoitin kuvan päälle vaihtuu kuva normaalin kuvan ja blue−red -kuvan välilä.



Hyvä puoli tuolla värikanavavähennyksellä on se että se ei juurikaan nosta esille kennon paskoja. Epäterävä maskihan nostaa kaiken esille: niin halot, pilvikuidut kuin kennon roskatkin. Nyt tuo Parryn kaari tuolla 22 asteen halon yllä nousee kivasti esiin. Tosin horisonttikaari valkoisena katoaa melkein kokonaan tällä käsittelyllä. Vertailun vuoksi melkein sama kuva USM-käsiteltynä, kyllä on likaista.



Yläkovera Parry on yleisin neljästä Parryn kaaren osamuodosta ja sen voi löytää taivaalta noin kerran vuodessa-kahdessa. --Ursan Taivaanvahti-palvelun halokuvaus.

Seuraavasta kuvasta paljastui vasta-aurinkokaari, se on hyvin himmeä raksi vastapuolella Aurinkoa. Kun Aurinkokin oli vielä matalalla, niin halokin on matalalla. Jotain halon himmeydestä kertoo se että paljaalle silmälle se näkyi pelkkänä hyvin vähän taustataivasta kirkkaampana kohtana, mutta vain sivusilmällä. B-R-kuvasta se kuitenkin nousee ihan helposti esille.



Näitä vasta-aurnkokaaria on monensorttista enkä suoraan sanottuna ole ihan sataprosenttisen varma mikä niistä on kuvassa, joten kutsuttakoon tuota sitten pelkäksi vasta-aurinkokaareksi.


Wegenerin vasta-aurinkokaaret nousevat iltapäivällä otetuista kuvista hyvin esille. Aamulla B-R-kuvasta kadonnut horisonttirengaskin näkyy myös loistavasti. Kaaret risteävät horisonttirenkaan sen aurinkoa vastapäätä olevassa pisteessä, siitä tuo kirkastuma.

Wegenerin vasta-aurinkokaari on laaja-alainen halo, josta yleensä nähdään vain horisonttirenkaan yläpuolella olevia osia. Se on tavallisesti valkoinen, mutta parhaimmillaan siinä erottuu haaleita spektrin värejä.

Kuten muutkin vasta-aurinkokaaret, myös Wegener risteää itseään vasta-aurinkopisteessä. Näin ei kuitenkaan luonnossa tavallisesti tapahdu ennenkuin Aurinko on yli 50 asteen korkeudella. --Ursan Taivaanvahti-palvelun halokuvaus.

Auringon ympärillä rinkuloita näkyy vähän enemmänkin. Wegenerin kaarista näkyy vain toinen, tuolla vasemmalla. Aamulla taivaalla ollut Parry näyttää kadoneen. Hdrmerge on aiheuttanut joitain artifakteja kuvaan, mitkä nyt nousevat käsittelyn johdosta esille; ylläsivuavan kaaren alaosassa näkyy olevan terävä reuna joka ei sinne kuulu.


120 asteen sivuaurinko näkyi myös jonkin aikaa taivaalla. Auringon korkeus on siinä rajoilla että olisiko vielä tuohon aikaan voinut nähdä ja kuvata horisonttirenkaassa myös tuikiharvinaisen sinijuovan. Ainakin joku muu sen onnistui Siilinjärveltä kuvaamaan, erittäin kirkkaana jopa.



Auringon ollessa horisontissa sinijuova näkyy 116 asteen keskuskulman etäisyydellä siitä. Auringon korkeuden kasvaessa sinijuova siirtyy yhä kauemmaksi ja Auringon saavuttaessa yli 30 asteen korkeuden se näkyy pitkänä sinisenä segmenttinä horisonttirenkaalla suoraan vastapäätä Aurinkoa. Yli 32 asteen Auringon korkeudella sinijuova ei enää esiinny.

Sinijuovan voi tavoittaa taivaalta noin pari kertaa vuosikymmenessä. --Ursan Taivaanvahti-palvelun halokuvaus.

Kuvaushetkellä auringon korkeus oli 29,5 astetta eli mahdollisuudet ainakin olivat, mutta auringon vastapiste taitaa jäädä juuri tuonne puun taakse.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...