2015-01-21

Jäätävää paskaa

Suovu. Kuopiossa on semmoinen paikka. Siellä on laavu, tai kota, joka on melkein puoliksi auki. Kodan vieressä kohisee koski. Villen kanssa pyörittiin tuolla huudeilla ja etsittiin mielenkiintoisia kuvaus/makkaranpaistopaikkoja.



Suovun kotalaavun katto

Vähän hankala paikka tuo on talvella kuvata, virta kun on sen verran syvä että ilman kainaloon asti vedettyjä gummibyxor ei tuolla pärjää. Lisäksi lumi peittää petollisesti osan koskesta alleen, ei ole kiva pulahtaa tahtomattaan uimaan.

Kivi virrassa

Kun Haminalahdessa kerran ollaan, niin onhan Haminalahden kuuluisa S-mutka myös kuvattava. Paikalla satuimme vielä parhaan mahdollisen valon aikaan. Sininen hetki on käynnissä: toisaalta lumimaiseman päiväsaikainen harmaus ei enää näy, toisaalta Kuopion valojen keltainen kajo katoaa vielä pimentyvän illan sineen.

Haminalahden ässönsiimutka hämärässä

Toinen ilta, Käärmelahden laavu, tuttu paikka jo aiemmalta pakkasekskursiolta. Paikalla olimme jo päivänvalon aikaan, tarkoituksena kun oli bongata ja vähän kuvatakin auringonlaskun aikaan taivaalta planeettoja. Siellä näkyisi kirkas Venus, sekä himmeämmät Merkurius ja Mars.

Venus kirkkaimpana löytyikin melkein heti taivaalta. Kaukoputkella katsottuna siitä ei kuitenkaan erottunut mitään erikoista edes 225-kertaisella suurennoksella, osaksi liiallisen kirkkauden takia ja osaksi matalan korkeuden vuoksi. Periaatteessa planeetasta pitäisi erottua sen vaihe, kuten Kuulta, mutta pyörteinen ilmakehä sotki sisäplaneetan kuvan ihan tunnistamattomaksi.

Merkurius oli putken läpi pelkkä valopiste, jonka löytyminen taivaalta otti oman aikansa sen himmeyden ja taustataivaan kirkkauden vuoksi. Periaatteessa planeetan olisi pitänyt näyttää sirpiltä, mutta kuin korkeutta horisontista on se viisi astetta niin tietäähän sen miten siinä käy.

Venus ja Merkurius painuvat horisonttiin
(Venus, vasemmalla, ja Merkurius laskevat.)

Merkurius onkin vaikea havaittava sen Auringon läheisyyden takia, kaukaisimmillaankin se on Auringosta vain noin 20 asteen etäisyydellä. Kun Merkurius on kirkas, on se matalalla ja korkeammalla ollessaan tietysti himmeä.

Taivaalla korkeammalla loisti Mars. Se on nyt Maasta aika kaukana ja näin ollen melko pienikokoinen kiekko taivaalla. Ihan Marsin kyljessä oli myös sininen Neptunus, mahtuivat samaan näkökenttään 30-kertaisella suurennoksella. Kaukoputkella Marsista ei ihmeempiä näkynyt, punertava väri oli ainoa tunnistettava piirre. Joskus olen nähnyt Marsin valkeat napajäätiköt, mutta sodanjumalan planeetta oli silloin paljon lähempänä.

Illalla taivaalle kohosi jättiläisplaneetta Jupiter. Jos edelliset kohteet olivat jääneet vähän pettymyksiksi, niin Iso-J pelasti havainnointirupeaman. Siellä se oli neljä kuunsa kanssa ja pinnalta erottui neljä tummemmpaa vyötä. Vöistä paksummista tuntui välillä näkyvän myös jotain rakennetta kun seeing aukaisi selkeän ikkunan avaruuteen. Io-kuu oli juuri tulossa Jupiterin takaa; Ganymede, Europa, Kallisto täydensivät nätin rivin Jupiterin litistyneen kiekon viereen.

Kahdeksan millin okulaarilla ja kaksinkertaisella barlowilla (telejatke kaukoputkelle) tuo minun linssikaukoputki tuottaa 225-kertaisen suurennoksen. Noin pienessä näkökentässä ei planeetta, Kuu tai mikään muukaan taivaankappale viihdy kauaa. Ja näin maaliskuisen auringonpimennyksen lähestyessä sainkin oivan tekosyyn ostaa yksinkertaisen seurantamoottorisarjan putkelle. Onhan se mukavampi kun putki seuraa kohdetta eikä tarvitse koko ajan haroa hienoliikuntanuppia ja keskeyttää katselua.

Vaikka systeemin napasuuntaus oli selvästi pielessä, otin ihan testimielessä kuvan komeetta Lovejoysta. Optimistisesti puoleen minuuttiin asti venyneen valotuksen aikana on tähdet liikkuneet ihan selvästi, eikä kaukoputki näytä tuottavan ihan tarkkaa kuvaa koko kennon alalta. Lisäksi seurantamoottorin käyntivirheet näkyvät pieninä sahalaitoina tähdissä. Mutta katselukäytössä noilla ei ole mitään vaikutusta.



Tuo jäikin ainoaksi tähtikuvaksi tuolta illalta. Kamerasta nimittäin jäätyi suljin auki(!?). D800:n peili kyllä läpsytti iloisesti, mutta kuvia ei tullut kuin satunnaisesti ja niistäkin puuttui tavaraa alareunasta. Alla esimerkki nuotion lämmössä otetusta kuvasta, josta tuo virhe näkyy, valkoinen palkki kuvan alareunassa. Se ei johtune sulkimen liikkumattomuudesta ja siitä seuranneesta ylivalotuksesta koska on noin teräväreunainen ja kuvan ja palkin välissä näkyy joitain ihan satunnaisia arvoja saaneita pikseleitä.



Vaikka paskoinkin pikkupeilittömän päälle aiemmin, niin eivät näemmä ns. oikeatkaan kamerat ole immuuneja pakkasen aiheuttamille fiboille. Toisaalta, tässä vaiheessa iltaa kamera oli ollut jo viitisen tuntia kovassa pakkasessa, että jäätymisen voi alkaa jo ymmärtää. Silti vitutus oli kova kun jäi komeetta paremmin kuvaamatta. Saatanan saatana.

Eilen tuolla tuli taas käytyä. Ilmassa ollut pakkasusva blokkasi totisemmat kuvausaikeet, mutta olipahan taivaalla valopilareja. Pikkupeilittömän ensimmäiset tähtikuvatkin lensivät roskiin kuin Nikon-adapterin kyljessä oli valovuoto. Valovuoto on nyt tukittu teipillä, mutta saa nähdä milloin pääsee taas kuvaamaan tähtitaivaan alla.

Taloja Käärmelahden rannalla

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...