2015-01-01

Vuoden 2014 parhaat kuvat

Taas on aika sen, vuosittaisen kuvakatsauksen. Vuoden 2012 vastaava on täällä ja viime vuoden katsaus on täällä.

Viime talvi oli outo: ei juurikaan lunta maassa, mutta pakkasta kylläkin. Toisaalta, poikkeukselliset olosuhteet yleensä luovat parhaat kuvausmahdollisuudet, ja vaikka hyviä kuvia tuli vuoden mittaan jonkin verran niin viikon panoraamoista - joista tämä oli ensimmäinen - niin tämä oli ehkä se paras. Ilmeisesti tämä kuva pääsi myös Suomen kameraseurojen liiton SKsL:n järjestämän viidennen seuracupin näyttelyyn tai johonkin.

Sumuinen sunnuntai-iltapäivä

Pakkasta tuli tammikuun lopussa jo vähän reilummin. Laskeva aurinko ja ilmassa leijuva keinolumi tuottivat suorastaan sadunomaisen maiseman Kasurilaan.

Huurteinen metsä Kukkurinmäen rinteessä

Nämä kolme kauppakassiensa kanssa kulkenutta ihmistä sattuivat ryhmittymään niin mukavasti lehmusten väliin. Kuva teki itse itsenä, minä satuin vain olemaan paikalla.

Kolme kulkijaa satamassa

Urbaani maisema Tallinnasta ilmeettömään deadpan-tyyliin. Minimalistinen beige-vihreä värimaailma, vahvat geometriset muodot ja taivaalla lokki pienenä yksityiskohtana sitoo kuvan yhteen.

Varikko

Keväällä, öiden jo vaaletessa, iski innostus tähtirantuihin. Niistäkin tämä ensimmäisenä kuvattu on mielestäni paras. Eivät ne muutkaan huonoja ole, mutta tässä iskee kovaa värit, niiden kontrasti ja toimiva sommitelma. Tämä tähtiviirukuva oli myös yhden Tähdet ja Avaruus -lehden takakannessa.

Taivaanrantuja

Maiju ja sauhut

Huumoria. Ehkei aukene ilman kuvan nimeä, "Kuopion pienin intiaaniheimo". Joskus arkipäiväiset pikkujutut ovat niitä parhaita kuvan aiheita. Sama aihe tuli kuvattua myös 6x7cm filmille, saa nähdä milloin tuon rullan muistaa kehityttää.

Kuopion pienin intiaaniheimo

Poikkeukselliset olosuhteet avittivat taas luomaan jotain erikoista. Täysin tyyni vedenpinta, sopivaan paikkaan ajautunut pilvimassa ja revontulet loivat kuvaan täydellisen symmetrian. Veikkaan ettei vastaavaa tilannetta tule ihan heti vastaan, ehkei koskaan. Kuva tuli neljänneksi Photo Nightscape Awardsissa ja kelpasihan tuo myös Tähdet ja Avaruus -lehden aukeamaksi.

Vihreitä ja violetteja revontulia Pienen Ruokovirran yllä

Pilviviirut tai timestackit olivat olleet kokeiltavien valokuvaustekniikoiden listalla jo pitkään. Tämä oli ensimmäinen yritys aiheen parissa ja se tuottikin sitten parhaan tuloksen pienestä kuvausteknisestä kämmistä huolimatta.

Maalauksellinen auringonlasku

Hetki ennen ottelua

Kesä on massiivisten maisemapanoraamojen kulta-aikaa. Selkävamman takia kuvaamiset vain jäivät aika vähälle kesäkuun puolella.

Aurinkoinen kesäpäivä Ahmon lammen rannassa

Myöhemmin kesällä sitten tuli kuvattua vähän enemmän, massiivisia sumumaisemapanoraamoja tietysti valaisevien yöpilvien loimottaessa taivaalla.

Valaisevat yöpilvet lammen rannalta

Sumuinen peltomaisema ja valaisevia yöpilviä

Lato sumun seassa

#vainvalokuvaajajuttuja. Mitä tehdä kun yöllä nouset vessaan ja seinällä touhuja tarkkailee lukki? Kamera, triggeri ja salama tietysti mukaan ja ei kun räiskimään. Kahdeksanjalkaisen vessakaverin takaliston epäterävyyskään ei haittaa yhtään.

Lukki vessan seinältä

Syksyllä iski sitten kuuhulluus joka oli jo aiemmin vähän päässyt orastamaan. Tämä on viime vuoden aikana kuunlaskusekvenssikuvien parhaimmistoa, Kuun värin muutos laskiessa tulle hyvin esille eikä perinteinen peltomaisemakaan mikään huono valinta ole kuvan etualalle.

Kuu punastuu laskiessaan

Kukon kuvan kruunaa kanaeläimen ja katsojan näennäinen katsekontakti. Klassinen sommittelu ja renessanssimestareita mukaileva pehmyt valo sitovat lintupotretin kuvataiteen perinteeseen.

Kukkopotretti

Vaikkei Kuopiohengen kuvaus mennytkään ajoituksen osalta ihan nappiin, niin tämä kuvasarja onnistui silti oikein mainiosti. Kadulla olevat ihmiset antavat kuvalle tutun mittakaavan.

Kuopiohenge sarjakuvana

Revontulikorona. Jos olisin Lapin asukki niin tämä ei varmaan olisi tullut valituksi, mutta näillä leveysasteilla ei nämä koronat ole kuitenkaan ihan niin tavallisia. Ja loppuvuosi muutenkin on ollut aika synkkää minkään tähtitaivaaseen liittyvän kanssa.

Korona puiden yllä

KISS - keep it simple, stupid. Yksinkertaistaminen kannattaa aina. Kohde, tavanomainen mustikanvarsi, pelkällä mustalla taustalla, valona vain pehmeä loiste pilviseltä taivaalta ja jopa värit on heitetty pois sotkemasta. Teeman mukaisia kuvia löytyy pienen sarjan verran.

Puolukka

Yksinkertaistamisesta puheen ollen, se ei ole helppoa ultralaajakulmalla, mutta onnistuu kyllä. Pitää vain mennä lähemmäksi. "Jos kuvasi eivät ole hyviä, et ole tarpeeksi lähellä." Nelisenkymmentä senttiä kalliosta, joko ollaan tarpeeksi lähellä? Kyllä vain. Kaikki turha on kuvasta kadonnut, jäljellä on vain kallion suorat arvet ja tähtien kaaret taivaalla.

Poran jäljet kalliossa

Tämä on Flickrin mukaan vuoden suosituin kuvani.

Pieni saari jossa linnunpönttö

Häivähdys valoa

Lumi tuli ja onhan se nättiä.

Luminen polku

1 kommentti:

  1. Itse kuviin en puutu, koska ne ovat materiaaliajoka on minulle vierasta.
    Mutta.
    Sitä jaksan ihmetellä että kirjoittaessani tätä ei kukaan luontoon, taivaan ilmiöihin ym aihealueisiin perehtynyt ole kommentoinut mitenkään.
    Olisi hienoa nähdä miten suomalainen yleisö joka katsoo kuvia myös reagoisi niihin edes jotenkin. Vain kamerasta kirjoittavat saavat reaktioita blogeihinsa.
    Mistä tämä voi johtua, sitä olen ihmetellyt viimeiset lähes 20 vuotta webissä olleena.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...