2015-05-19

Varrella virran (viikon kuva #20)

Viannankoskella olikin juoksutukset käynnissä ja vettä todellakin riitti. Vesi oli tulvinut pitkän matkaa ulomman reunavallin taakse ja tuo virran kahtia jakava, puoliksi betoninen keskivalli oli jäämässä kosken pinnan alle. Virta oli sen verran voimakas ettei sinne väliin uskaltanut kameraa kolmijalkoineen laittaa, olisi varmaan lähtenyt veden mukaan. Padon yläjuoksun puolella on tämmöinen piskuinen mökki, ilmeisen hylätty kun ovi on raollaan viime käyntikerran jälkeen pysynyt.

Pieni mökki Viannankosken virralla

Vesi kulki sen verran lujaa tuosta, että muutaman sekunnin valotusaika olisi riittänyt, mutta kun ei ole kevyempiä suotimia kuin se kymppiaukkoinen niin valotetaan sitten se reilu yhdeksän minuuttia. Valovuotojen tukkimiseksi pidin pipoa Samyangin laajiksen päällä ja sehän tietysti lipsahti siihen linssin eteen, joten varmuuden vuoksi kuva piti ottaa kahdesti. Harjoitus tekee mestarista väsyneen vai miten se kulunut latteus meni.

Padon alavirran puolella vastassa on maisema joka on kuin negatiivi äskeisestä rantamökki-idyllistä. Virrassa lekottelevat risut on korvannut kova betoni, melkein luonnontilainen joenpenkka vaihtuu infrastuktuuriin tuon sillan muodossa ja vanha mökinmörskä vaihtaa paikkaa modernin huoltorakennuksen kanssa.

Viannankosken padon betonipaasi

Padolta muutamnan kilometrin päässä on Ahkiolahden kanava. Kuten kynttilän liekki yöperhosia, tuntuu järvet ja vesi yleensä vetävän kuvaajia puoleensa.

Ironisten laiturikuvien alkava sarja sai jo kolmannen osan tällä kertaa. Kun sarjan ensimmäisessä kuvassa laituri törrötti keskellä, toisessa se kasvoi alaoikealta, niin nyt se sai luvan tulla kuvan alavasemmasta nurkasta. Ordnung muss sein.

Ahkiolahden kanavan tukinuittopaikan laituri

Kuvauspaikkana sai toimia nämä uitettavat tukkiniput, olivat yllättävän vakaita paikoja kuvata, vaikkei noilla suuremmin tehnyt mieli loikkia ympäriinsä.

Tukkinippuja uitossa




0 comments:

Lähetä kommentti