2015-06-13

Käyttökokemuksia: Manfrotto 410 Junior -tarkkuuskinopää

Mitä tulee mieleen sanasta Manfrotto? Iso, kömpelö, vanhanaikainen ovat päällimäiset sanat ainakin allekirjoittaneella. Näistä varsin negatiivisista mielikuvista huolimatta tilasin talvella Manfrotton 410 Junior -tarkkuuskinopään testiin. Päätöksen tekoa helpotti vielä se fakta että Rahalassa oli alennuksessa kyseinen kolmijalan pää, hintaa oli siis noin 200 euroa normaalin 250 euron sijaan.



Jokaiselle kolmelle akselille on oma kumipintainen hienosäätönuppinsa, jonka voi vapauttaa kääntämällä muovisen, ilmeisesti jousikuormitteisen lukituksen auki. Kun lukitus on auki niin kyseistä akselia voi pyöritellä vapaasti kunhan vain vääntää jousta vastaan että lukitus pysyy avonaisena. Mihinkään äksönkuvaamiseen ei tästä päästä siis ole koska kerrallaan voi olla auki vain yksi akseli, ellei ole sitten nelikätinen tai kaveri aukomassa lukituksia. Yksi kokonainen pyöräytys hienosäätönupista kääntää kameraa noin seitsemän astetta akselillaan, mikä on aika sopiva välityssuhde hyvinkin pitkille polttoväleille (seitsemän astetta on aika tasan tarkkaan 300mm:n polttovälin pitkän sivun kuvakulma fool frame -kamerassa).

Kuulapäähän verratessa tässä tuleekin suurin ero, kaikkia kolmea akselia kun voi liikuttaa tarkasti ja erikseen. Kun säädön on tehnyt, kinopään liike myös lakkaa siihen kohtaan. Kuulapään kanssa hommahan on iterointia, koska ne aina vähän vajuvat kiristäessä tai heti liikkeen jälkeen. En malta olla kehumatta kuinka paljon tuo säästää hermoja ja aikaa pitkillä polttoväleillä tai todella lähelle kuvatessa. Esimerkiksi kroppivideoita kuvaillessa kuulapään kanssa suurin osa ajasta meni kohteen kuvaan saamiseen, polttovälivastaavuushan oli pitkälle yli kaksi metriä. Manfrotton kanssa ei tullut kuitenkaan ollut mitään vaikeuksia - jopa pienimuotoinen pannailu onnistui videoinnin aikana mistä ei kuulapään kanssa ollut puhettakaan.

Kuitenkin, hienosäädön suuntaa vaihtaessa on pientä välystä havaittavissa. Pää ei siis seuraa orjallisesti kuvaajan käskyjä, vaan hienosäätönppia voi pyörittää kymmenisen astetta ilman että kamera liikahtaa. Jotain hyvin pikkutarkkaa komposiittiota näprätessä tämä voi harmittaa.

Infrapunamodattu EOS M, Samyang 24mm f3.5 T/S ja Manfrotto 410

Manfrotto 410 on selvästi suunniteltu kenkiään tuijottavia suomalaisia varten, koska ylöspäin kuvatessa maksimikulma on vaivaiset 30 astetta. Kengänkärkiä kuvaillessa taas voi kurottaa ihan nadiiriin asti eli maksimikulma alaspäin on 90 astetta. Jos haluaa kuvata korkeammalle kuin 30 astetta, täytyy kamera kääntää pikakiinnityslevyssä toisinpäin, mikä tarkoittaa pikakiinnityslevyn irtiruuvausta jos käyttää Manfroton alkuperäistä 410PL-levyä. Arca-Swiss-yhteensopivalla leualla ei tarvitse pikakiinnityslevyä irroittaa, mutta säätönupit jäävät "väärälle" puolelle päätä. Sama 30/90 asteen rajoitus koskee myös sivusuunnassa kallistusta, mutta tuohon harvoin törmää käytännössä.

Alaspäin (tai ylös, kameran suunnasta riippuen) kuvatessa kuitenkin kolmesta akselista tulee kaksi. Tämä johtuu siitä että normaalisti kameran sivuttaiskallistusta säätävästä akselista tulee pystyakselin kanssa samansuuntainen. Tästä johtuen alaspäin kuvatessa kuvaussuunnan hienosäätö ei olekaan ihan loogista ja kaikkia liikkeitä ei voi tehdä. Tämä on selvä suunnittelumoka Manfrotton kavereilta, jonka kiertäminen vaatii toisen, pannaavan pikakiinnityksen asentamisen entisen päälle. Sellaisen saa muutamalla kympillä, "panoramic clamp" -hakusanoilla löytyy tarkoitukseen sopivia Arca-Swiss-yhteensopivia leukoja.

Kinopäätä pyöritellessä kannattaa pitää mielessä että joissain asennoissa saattaa jäädä sormi nuppien ja kinopään rungon väliin puristuksiin. Ei tunnu mukavalta.

Seuraava kuva havainnollistaa kuinka suuri - tai pieni - kulma tuo 30 astetta on ylöspäin, objektiivina on 14-millin superlaajakulma eli horisontti tulee tuohon alimman neljänneksen kohdalle, noin suurin piirtein.

Pressu ovena

Mutta isohan tuo on, korkeutta tulee tuommoiseen keskikokoiseen Siruin kuulaan verrattuna lisää melkein kymmenen senttiä. Tuohon kun heittää vielä päälle panoraamapään niin kamera heiluu jo kahden metrin korkeudessä ilman että jalustan (Benro C2570T) keskiputkea on nostettu senttiäkään. 410:n korkeus jalustan kiinnitysruuvin kannasta on 14 senttiä ja lisää tulee vielä noin sentti jos siihen päälle kiinnittää Arca-Swiss-yhteensopivan pikakiinnitysleuan. Vertailun vuoksi, Sirui K20x on korkeimmillaankin yhdeksän sentin korkuinen.

Maastossa tämä tarkoittaa että vaikkapa kukkasia, sammakoita tai vastaavia maanrajasta kuvatessa kamera jää turhan korkealle ellei käännä vaikkapa jalustan keskiputkea ylösalaisin. Korkeudesta saa vähän sheivattua pois heittämällä kameran kyljelleen, mutta sitten saakin kiroilla sen vuoksi että kamera ei enää pyöri pystyakselin lähelläkään ja kamera on - no - pystasennossa ellei ole objektiivissa jalustapantaa.

Kastepisaroita
(Tämä on kuvattu jalustan keskiputki ylösalaisin. Ruuvikoukku mihin saa putkeen lisäpainoa roikkumaan meinasi unohtua pellolle, riskinsä kaikessa.)

Suurikokoinen on myös 410PL-pikakiinnityslevy. Jopa isoonkin käteen sopivan D800:n pohjaan kiinnitettynä se näyttää isokokoiselta, puhumattakaan jostain pikkupeilittömästä, kuten vaikkapa tuon ensimmäisen kuvan Canonista. Pallopanoraamoja kuvaillessa siis nadiirireikä jää pakostakin aika suureksi.

Painoa kun on se vajaa puolisentoista kiloa, niin ainakin edellä mainitun hiilikuitujalustan kanssa huomaa painopisteen siirtyvän hyvin lähelle kinopään puolta. Vertailun vuoksi, tavallisella kuulapäällä on painoa yleensä kilo vähemmän, se on aika suuri ero se, varsinkin jos roudaa kamoja pitkin metsiä vähänkään pidempiä matkoja. Kevyemmän matkajalustan kanssa Manfrotto on suorastaan epäsuhtainen.


(Vedä alhaalta vasemmalta esiin Sirui K-20X vertailtavaksi. Koodi tähän hienoon vertailutyökaluun on varastettu täältä.)

Mitäs vaihtoehtoja tarkkuuskinopäätä halajavalle on olemassa? Manfrotolla on kaksi sisarmallia tästä päästä: isompi ja luonnollisesti kalliimpi 405 sekä pienempi, kevyempi ja halvempi Xpro. Halvemman mallin ostamisessa en näe juuri tolkkua, koska se ei kuitenkaan ole niin paljoa edullisempi 410 -malliin verrattuna että materiaalin vaihto muoviseen ja maksimikantavuuden lasku kilolla neljään olisi perusteltavissa. Kalliimpi 405 taas maksaa tuplasti, mutta on internethuhujen mukaan ergonomialtaan parempi isonäppiselle kaverille. Ja tukevampi.

Kiinanpojilla on myös joltiseltaan omalaatuinen malli, Sunwayfoto GH-Pro, jolla on myös hintaa noin tuplasti arvioitavana olevaan Manfrottoon verrattuna. Rakenne siinä on kyllä mielenkintoinen ja jopa kompakti. Tosi rahamiehille on sitten olemassa Arca-Swissin Cube, joka maksaa jo sen verran että se joka sellaista halajaa tuskin tätä sivua lukee (AS:n "halpa" korealaiskopio, Photoclam Multiflex maksaa yli tonnin).

Manfrotto 410 Junior siis täyttää sopivan kolon jo hintaluokassaan ainutlaatuisten ominaisuuksiensa puolesta. Olen tällä päällä hoitanut viime kuuden kuukauden kuvauksista varmaan yli 95 prosenttia jos käsivararoiskaisuja ei oteta laskuihin. Ei ole tullut ikävä kuulapäätä, vaikkei se huono ole sekään. Eli Manfrotolle tulee kyllä hyväksynnän hylje.

2 kommenttia:

  1. Minulla on tuollainen ja heitin Manfrotton pikakiinnityksen huithelvettiin ja hommasin Hejnarphoton AS-yhteensopivan tilalle. Kameroissani on L-kiskot. Maksaahan tuo modaus siinä 150 € kaikkineen (tullit yms), mutta kyllä kannatti.

    VastaaPoista
  2. AS-yhteensopivaa kiinnitystä minäkin haikailen. Ostin sitten Kiinasta iShootin pannaavan leuan tuohon, tuntuu ajavan asiansa. Bonuksena saa lisäakselin liikkeisiin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...