2015-08-26

Pimeyden ytimessä (viikon kuva #34)

Tuusniemen Seinävuoren rotkolaaksossa ei kuuttomana syysönä näe juuri yhtään mitään. Se on ehkä yksi pimeimmistä paikoista joka on ihan taivaan alla eikä missään luolan perällä.

Tähtitaivas Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakson pohjalta

Saisikohan kuvan valotustiedoista jotenkin laskettua fotonivuon tiheyden, yksikkönä fotonia per neliömetri sekuntia kohden? Kun miettii että puolessa minuutissa 12-millisen kalansilmän reilu neljämillinen apertuuri kerää valoa juuri sen verran että ollaan kameran kennon yhdistetyn luku- ja lämpökohinan yläpuolella niin ei montaa fotonia ole per pikseli tullut. Tämä on aika hurjaa kun miettii että kameran oheiselektroniikka säteilee kennolle melkein yhtä paljon kuin nuo kanjonin seinät ja kuvaajaa ympäröivä kasvillisuus.

Luksimäärän arviointi on helpompaa. Valotusarvo -6 vastaa kirjallisuuden mukaan kuutonta, tähtikirkasta yötä jolloin valaistusvoimnakkuus lukseina ilmaistuna olisi noin 0,1 milliluksia. Valotusaika-, aukko- ja ISO-arvoiksi muutettuna tuo on f2.8, 30s ja ISO 1600. Noilla arvoilla todellakin vasta oltiin kameran kennon omien kohinoiden yllä, juuri ja juuri. Pikainen testi samassa paikassa vähän pidempään valotetuilla raakakuvilla jätti nuo tähtitaivaskuvat vielä 11 aukkoa(!) alivalottuneiksi kanjonin osalta. Pikainen lastutoimitus antaisi siis valaistusarvoksi yksi kahdeskymmenesmiljoonasosa luksia. Pimeää on.


(Maasto saattaa jäädä näkyvistä kokonaan ellei näyttöä ole kalibroitu ja katseluympäristön valoja sammutettu tai himmennetty.)

Pilvet tosiaan sotkivat tähtiviirut pahoin, mutta timelapsena ne näyttävät ihan säpsäköiltä. Linnunrata ei varsinaisen pimeän aikana ihan kulje kanjonin suuntaisesti kuten ennakkoon arvelin, tietääpähän tämän seuraavan kerran kun/jos käy kuvaamassa.

0 comments:

Lähetä kommentti