2015-08-04

Telejatkeen käyttö kalansilmäobjektiivin kanssa pallopanoraamakuvauksessa, tolkkua vai ei?

Yleensä telejatkeita käytetään pitkien putkien kanssa kun halutaan "lähemmäksi" jotain kaukaista kohdetta. Harvempi kuitenkaan käyttää telejatkeita laajakulmaobjektiivien kanssa, osaksi yhteensopivuusongelmien takia. Nikon ainakin mainostaa sivuillaan ettei telejatkeita voi käyttää laajisten kanssa, ilmeisesti vaarana on objektiivin ja jatkeen linssielementtien osuminen vastakkain. Kuitenkin esimerkiksi Kenkon valmistaman Teleplus PRO 300 DGX 1.4x AF -telejatkeen linssielementti on tarpeeksi kaukana bajonetin reunasta jotta useimpien peilikameroiden laajakulmaobjektiivien käyttö onnistuu myös jatkeen kanssa.



Tämän postauksen tarkoituksena on siis ottaa selvää kannattaako pallopanoraamoja kuvata yhdellä lisäkuvalla lisäresoluution toivossa kun Samyangin 12-millisen kalansilmän naittaa edellä mainittuun 1,4-kertaiseen jatkeeseen kiinni sekä kuinka se vaikuttaa kuvausprosessiin ja lopputulokseen. Lisäksi vertailussa mukana halpa korealaislaajakulma, Samyang 14mm f2.8, jolla myös voi kuvata pallopanoraamat samalla kaavalla kuin Samyangin kalansilmällä.

Kuvakulma tietysti kapanee jatkeen kertoimen verran, kameran EXIF-tiedoissa ilmoittama polttoväli tälle yhdistelmälle on 17 milliä. Maksimiaukkosuhde putoaa samaten f2.8:sta neljään. Korealaisen kalansilmän optiset puutteet tulevat voimakkaammin esille, esimerkiksi tarkennustason (tai oikeastaan tarkennnuspallopinnan, kalansilmäobjektiivien tarkennustaso on yleensä pallopinta) voimakas kaareutuminen kohti kameraa on ilmiselvä kun kameran kuvaa tarkastelee täydellä aukolla ja pyörittelee tarkennusrinkulaa. Uskaltautuisin väittämään että aukolla f8 kuvanlaatu on riittävän hyvä ympäri kuvaa jotta telejatkeen tuoma resoluutioetu pääsisi näkyville. Suuremmilla aukoilla kuvanlaatu kärsii tosiaan nurkissa ja ihan reunoissakin.



Vertailun vuoksi yllä grafiikka jossa Kenkolla jatketun kalansilmän kuvakulmaa vertaillaan jatkeettoman Samyangin 14-millisen kuvakulmaan, molemmat täysikennoisella kameralla.

Pystykuvan vaakamitta kalansilmällä on 76 astetta, 14-millisen laajiksen kuvakulman ollessa 81 astetta. Pystysuunnassa luvut ovat vastaavasti 105 ja 112 astetta. Kalansilmän kuva on siis vaakasuunnassa kapeampi mutta pystysuunnassa pidempi. Tämä johtuu objektiivien erilaisista projektioista, tavallisen laajakulmaobjektiivin kulmaresoluutio kun kasvaa kuvan reunoja kohti mentäessä. Yhden asteen kokoisen alueen esittäminen pallopinnalta vaatii siis suuremman määrän pikseleitä rektilinearisesti projisoidussa kuvassa kun ollaan kuvan laitamilla. Kalansilmällä astejakauma on tasaisempi.

Pallopanoraaman voi kuvata tässä tapauksessa molemmilla objektiiveilla viidellä plus yhdellä kuvalla. Viisi kuvaa normaalisti pallopanoraaman ekvaattoria pitkin 72 asteen välein, sekä yksi kuva zeniittiä varten - suoraan ylöspäin. Nadiirin reikä vaan jää melko suureksi ja tällä kaavalla kuvatessa panoraaman nadiiri vaatii yleensä kahdesta kolmeen kuvaa, riippuen miten pätsää kolmijalan ja panoraamapään piiloon. Samyangin 14-millisen kanssa kuitenkin joutuu olemaan tarkempi zeniitin (ja nadiirin) kuvaamisen kanssa, koska sinne jää helposti kaksi pientä reikää ellei zeniittikuvaa ota tarkkaan 45 asteen kulmassa ekvaattorikuviin nähden. Kalansilmän kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole, riittää että kamera osoittaa suoraan ylöspäin (tai alaspäin nadiiria kuvatessa).

Ilman telejatketta pallopanoraama onnistuu Samyangin kalansilmällä neljällä plus kahdella kuvalla. Neljä ekvaattorille 90 asteen välein suunnattuna 10 astetta alaspäin jotta panoraamapää yltää juuri ja juuri kuvaan; lisäksi yksi kuva zeniitille ja yksi nadiirille. Nadiiri jää niin pieneksi että sen voi paikata yhdellä kuvalla.



Yllä lähitarkastelussa telejatkeellisen kalansilmän ja Samyangin 14-millisen zeniitti kun on kuvattu edellä mainitulla 5+1-kaavalla. On selvää, että 14-millisen kanssa joutuu olemaan tarkka zeniittiä kuvatessa, koska on helposti vaarana se että osa panoraamasta jää kuvaamatta. Telejatketun kalansilmän kanssa ongelmaa ei ole, itse asiassa ekvaattoririvin kuvista kahta tai kolmea kuvaa voi hiukan kallistaa alaspäin (pitch variation -nimellä kulkeva tekniikka) jos haluaa pienentää nadiirireikää. Siltikin nadiirin aukko jää melko suureksi ja töppäilyn riski kuvatessa kasvaa. Alla esimerkki mahdollisesta kuvauskaavasta käyttäen 20 ja 10 asteen alaspäin kallistusta osassa kuvista.



Vertailukohtana alla kuvauskaava ilman telejatketta, 4 kuvaa ympäriinsä plus zeniitti. Saumoille jää paljon enemmän tilaa vaeltaa ympäriinsä kun kuvat limittyvät enemmän. Nadiirin reikä jää myös hyvin pieneksi.



Valmiin pallopanoraamatiedoston resoluutio ilman telejatketta on noin 128 megapikseliä eli panoraamatiedoston pitkän sivun pituus on 16 000 pikseliä kun kamerana on D800. Telejatkeen kanssa resoluutio suurinpiirtein tuplautuu reiluun 260 megapikseliin, tiedoston pitkä sivu ylittää mitoiltaan 23 000 pikseliä. Vastaavasti 14-millisen Samyangin kanssa pallopanoraama on kooltaan 19 000 pikseliä eli noin 180 megapikseliä. Tämä resoluutioero näkyy kyllä valmiissa pallopanoraamassa kun zoomaa riittävän pitkälle, kysymys on vain siitä että moniko niin syvälle kuvaan jaksaa katsoa? Toisaalta 4K-näyttöjen yleistyminen kysyy kuvaajilta suurempia ja suurempia kuvia.


(100% kroppi valmiista pallopanoraamasta, 128 vs reilu 150 megapikseliä. Pienempi pallopanoraama on ylösskaalattu vertailun suorittamiseksi, vastaa käytännössä pallopanoraamaan zoomaamista.)

TL;DR: Tavallisesti Samyangin 12mm f2.8 -objektiivilla voi kattaa koko 360x180 astetta noin kuudella kuvalla jolloin tuloksena on 128 megapikselin tiedosto. Käyttämällä kalansilmän kaverina 1,4-kertaista telejatketta pallopanoraaman resoluutio tuplaantuu, mutta tarvittavien kuvien määrä kasvaa kahdella tai kolmella kuvaustekniikasta riippuen.

0 comments:

Lähetä kommentti