2015-11-14

Tiilikan maisemia keväältä ja syksyltä

Ei syksyä ilman Tiilikkapostausta. Suomen pisimmän yhtäjaksoisen harjumuodostelman juurella asuessa sitä on kehittänyt jonkinlaisen maun näiden harjumaisemien suhteen. Harjujen päällä kulkevia polkuja on mukava talloa ja yhtä mukava kuvata. Tiilikkajärveä kiertävät ja halkovat harjut eivät ole tähän poikkeus vaikka vähän vaatimattomampia hiekkaharjut tuolla ovatkin.

Tässä postauksessa siis parin reissun kuvasaldoa Tiilikkajärven kansallispuistosta, keväältä ennen itikoita ja syksyltä itikkakauden jälkeen.

Syysilta Tiilikan harjulla

Pohjoisniemen harjun huipulla kiemurteleva polku (alla) on noista kaikkein levein. Syykin selvisi kun joku paikallinen osasi kertoa että Pohjoisniemen autiokämpälle tultiin 70-luvulla autoilla, rantaan asti. Ehkä legendaa, ehkä totta, minä en ole oikea henkilö sitä arvioimaan. Sounds plausible, kuten Mythbystersissa sanottiin.

Polku mäntymetsässä

Mäntyjen runkojen värit ovat aina melko hankalia kurissapidettäviä, raakatiedostoa kun alkaa kurittamaan liikaa kontrastin kanssa, kaarnan purppura/magenta alkaa loikkia silmille ihan liikaa. Kahdessa edellisessä panoraamakuvassa magenta on melko hyvin hallussa, mutta tässä alla olevassa ei. Ruohon vehreys vielä nostaa vastavärinsä ikävästi esille. Olkoon tämä esimerkki siitä miltä metsäkuvan ei pidä näyttää, minun mielestä.

Metsää puilta



Täysikuu nousi Auringon laskiessa. Aiheesta piti ottaa kuuviiru, mukava aihe koska voi tunnin ajaksi mennä letunpaistoon ja -syöntiin. Lettujen himossa kuitenkin etsimen suoja jäi auki. Auringonlaskun kajo oli siis riittävän kirkas sotkemaan pitkän valotuksen värit. Edes flättiruuduilla en saanut kaikkea magentaa pois, mutta jotain sentään.

Tiilikan Kuun nousu



Tietysti, veden äärellä kun ollaan niin pornoja heijastuksia pitää kuvata kanssa. Illalla vedestä heijastuvat pilvet ja yöllä läheisiltä soilta valuva sumu.

Auringonlaskun värjäämiä pilviä Tiilikkajärven selällä

Suolta valuvaa sumua öisellä Tiilikalla
(Klikkaa kuvaa, aukeaa 4k-kokoon.)

Vetenalainen nuotiopaikka

Rantahiekalla kasvava puolukantaimi

Käkkärämänty

Korentojen kuvaaminen vaikeaa? No ei ole, ainakin silloin kun niin kylmä että korennot eivät edes pysty lentämään. Tämä ukonkorento ei paljoa välittänyt vaikka tuon nosti oksalle kuvattavaksi tai tökki vähän parempaan asentoon vaikka sormella. No, kova tuuli kuitenkin vaikeutti kuvausurakkaa sen verran ettei tuosta silti montaa kelvollista ruutua tullut. Kannattaa klikata kuva auki Flickriin, sieltä sen pääsee näkemään 4k-tarkkuudella, pikaisesti tarkistettuna tämä on postauksen toinen kuva joka siellä noin isona aukeaa. Ehkä Flickriin on tulossa tuki pallopanoraamoille, kaikki 4k-kuvat ovat nimittäin 2:1-kuvasuhteella kuten pallopanoraamatkin.

Ukonkorennon lentovehkeet

Kun kuva on melkein sananmuunnos eli ruskainen punarinta.

Punarinta oksalla

0 comments:

Lähetä kommentti