2015-12-08

Liukulukujen ihanuus

Katsokaapa tätä, sama HDRmergellä tehty DNG-tiedosto Adoben Camera Rawissa ja Raw Therapeessa. ACR käsittelee jostain syystä kuvaa 16-bittisenä, kun RT tekee homman oikein 32-bittisenä liukulukuna eli floattina. Suuria sävysäätöjä tehdessä tämä tarkoittaa sitä että kuvan sävyt alkavat repeilemään. Histogrammin vasempaan reunaan tulee teräviä piikkejä tuon merkkinä, kuvassa on siis suuria alueita joilla on vain yhtä tai kahta samaa sävyä. Nämä tasaiset sävyalueet näkyvät parhaiten kuvassa tuolla ylävasemmalla, missä kuuluisi olla tummaa taivasta eikä mitään rumaa, palikkaista posterisaatiota.



Exposure-säätimen varahan loppuu Camera Rawissa jo viiteen aukkoon joten kuvan rankaisua piti jatkaa shadows-säätimillä jolloin kuva hajosi täysin käsiin. HDR TIFF -tiedostoja käpistellessä tuon säätimen liikevara venyy plusmiinus kymmeneen aukkoon, mutta jostain syystä tuo tila ei ole DNG-tiedostojen kanssa käytössä. Miksi, onhan sentään Adoben oma formaatti kyseessä?

Raw Therapee päivitti sisäisen kuvaprosessointinsa jo vuosia sitten 32-bittiseksi ja siitä johtuen tavallista raakakuvaa voi rankaista vaikka 12 aukon verran. Ei ole ollut ikinä tarvetta noin suuriin muutoksiin, mutta se mahdollisuus on joka tapauksessa olemassa. Nykyaikaisen järkkärin kanssa on helppo tehdä tiedostoja joissa on vaikkapa 20 aukkoa dynamiikkaa, sen kun haarukoi valotuksia niin paljon kuin kamera antaa tai itse haluaa ja prosessoi koko valotuspinon samaan tiedostoon.



In & out S-marketin nurkalla

Yllä on siis tuo videoilla esiintyvä taideteos kaikessa komeudessaan. Tuossa kuvassa nuo posterisaatio-ongelmat eivät vielä olleet kovinkaan pahoja koska yläosan taivas jäi kuitenkin aika tummaksi, mutta alla olevaa kuvaa ei voinut Adoben tuotteilla saada valmiiksi - taivaan sävyt alkoivat repeilemään ja pahasti. Raw Therapeellakin, softa josta on kokemusta jo vuosien takaa, sävyjen säätö vaati muutamankin kokeilukerran ennen kuin yhdistelmä tonemappausta ja vanhoista filmeistä inspiroituvaa retrosävyttelyä jokseenkin tyydytti omaa silmää.

Sibeliusakatemia

Muuten, vinkki tuon Raw Therapeen tonemappauksen käyttöön. Säätö kannattaa aloittaa asettamalla kuvan valotus sinne päin ihan valotuksenkorjaussäätimellä ja kontrolloimalla huippuvaloja samalla highlight compression -sliderillä. Sen jälkeen tonemapping päälle, strength arvoon yksi ja edge stopping sekä scale minimiinsä. Tuo avaa kivasti kuvan varjoja eikä johda huonoille HDR-kuville tyypilliseen paikalliskontrastipuuroon. Hienosäätö sitten Raw Therapeen lopuilla työkaluilla. Nuo kaksi kuvaa on käsitelty suurinpiirtein noilla metodeilla, tuloksena on hyvin hyvin loivat - joku sanoisi filmimäiset - huippuvalot sekä mukavan syvät ja sävykkäät varjot.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...