2016-01-03

Vuoden 2015 parhaat kuvat

Kalenterissa vuosi vaihtui joten on aika kerätä viime vuoden parhaat kuvat samaan postaukseen. Toissavuoden kuvat voi käydä katsomassa täältä, vuoden 2013 täältä ja vuoden 2012 vastaavasti tästä. Kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä, eivät paremmuuden mukaan lajiteltuina.

Sarjan aloittaa imelä pakkasmaisema. Ehkä klisee, mutta kliseet on kliseitä siksi että ne usein toimivat sellaisenaan. Yhtä pohjois-karjalalaista valokuvakisaa pääsin äskettäin tuomaroimaan ja siellä sessa oli sanakirjamääritelmän mukainen kuva kliseestä: kaksi joutsenta lähdössä lentoon sumuisella lammella. Tuomarointinootteihin tulikin kuvan kohdalle huomautus että kuva on kliseinen, mutta se ei haittaa koska se on hyvin toteutettu klisee aiheesta. Tämä kuva nähdäkseni on vähän samanlainen tapaus. Sommittelu on perustylsä jota neliörajaus vielä vahvistaa, mutta tämän kuvan funktio on olla vain nätti, ei muuta.

Pakkasilta

Kakkosena on yksi osa aiemmin käsitellystä laiturisarjasta. Ilmeetön, likimain graafisen näköinen seepralaituri tuo hyvän vastakohdan puolipilviselle yötaivaalle. Punaisena lankana unohdettu vapa laiturin nokassa. Kuva toimii myös sarjasta irrallaan.

Onkivapa laiturilla

Tämä Nilsiän Sänkimäen vanhalla koululla kuvattu panoraama on vuorossa seuraavaksi. Jykevä, suoralinjainen, kirkkaan punainen koulun seinä tuo visuaalisesti miellyttävän kontrastin vanhan koivun sykeröille. Lisäksi kuva on minulle henkilökohtainen muistutus siitä että panoraamoja voi kuvata muutenkin kuin vaakasuunnassa (ns. "horisonttikuvat").

Vanha koivu ja seinä

Etelä-Konneveden kansallispuistoa pitkässä valotuksessa. Tässäkin tapauksessa mukana oli rutkasti ns. nyypän tuuria kun pilvet olivat juuri sopivan paksut ja tarpeeksi nopealiikkeiset heittääkseen kuvaan noin härskin pakopisteen keskelle kuvaa. Myöhemmin, paremman valon aikaan, olivat pilvet taivaalta jo kaikonneet. Jos jostain nillittää haluaa, niin tuossa kuvan etualalla vois olla jotain mielenkiintoa tuomassa, vaikkapa kultabikinitsiksi lököttelemässä rantakivellä.

Vuori-Kalajan lampi

Polku Tiilikan harjulla, usein kuvattu ja tässä blogissa esitelty aihe, mutta koen että toin tähän genreen jotain uutta tällä panoraamalla. Harmi vain että myöhästyin parhaista auringonlaskun karkkivaloista ja -väreistä muutaman kriittisen hetken verran. Lisäylpeydenaihetta löytyy hyvin hallussa pysyneestä sävymaailmasta sekä tietenkin bokémässäilystä, sitä pitää olla.

Polku mäntymetsässä

Klisee ei ole häpee kuten jo ensimmäisen kuvan kohdalla tuli todettua. Kirkas, raikas, lämmin sävymaailma ja nätti kuva, what's not to like?

Kastepisaroita

Spoilaan postauksen loppuosan, tämän enempää ei ihmisiä tule enää näkymään. Kaskitapahtuma Telkkämäellä on perinteisesti kerännyt kuvaajia eikä ihme varsinaisesti. Ihmiset larppaavat paikanpäällä entisaikojen maalaiselämää, on tulta, savua sekä kaskipuuroa osanottajille. Entisaikojen hengessä mustavalkoinen sävymaailma on siis perusteltu valinta, lisäksi mustavalkokuvaan voi saada paljon kovemman kontrastin joka edelleen tuo savun paremmin esille. Etualan rääsyissä raatava naishahmo ja taka-alan aavemainen nojaileva piällysmieshahmo tuovat kirjaimellisen kontrastin lisäksi käsitteellisiä vastakohtia toisiaan täydentämään.

Kaskeaja

Tämä latomaisema on vähän hankala blogissa esiteltäväksi, koska kuva on niin tumma ja sivun tausta niin kirkas mutta kuvaa klikkaamalla voi sen nähdä mustalla taustalla. Pidän kuvan maanläheisestä sävymaailmasta ja latojen ja talon muodostamasta linjasta joka yhtyy jossain kuvan ulkopuolella pilvien liikkeen muodostamiin linjoihin.

Lato, lato, talo

Yksi muistaakseni neljästä vuoden aikana kuvatusta kuuviirukuvasta. Ensimmäinen niistä meni jo vähän viraaliseksi eli levisi ympäri nettiä luvalla tai luvatta, mutta en ottanut sitä tähän listaukseen mukaan koska tätä pidän parempana. Maisema on minimalistisempi, tyyllitellympi ja kuvan sävymaailma on muutenkin paremmin hallussa. Vielä tätäkin minimalistisempaa ilmaisuahan piti käydä Helsingissä asti hakemassa, mutta siitä ei ikävä kyllä tullut mitään.

Kuu nousee Kallaveden ylle

Kärpänen lekottelemassa korrella, ei mikään mielenkiintoisin skenaario kuvalle, mutta tässä tapauksessa tausta tekee kuvan. Itse asiassa tuo kärpänen on tässä oikeastaan statistin roolissa, korsi ja sen muotoa toistava taka-ala ovat todelliset tähdet. Sävyt ovat myös hyvin kurissa, kuva koostuu oikeastaan kahdesta väristä.

Pienenpieni kärpänen

Tavallisesti käyn kuvaamassa ilman sen tarkempia suunnitelmia, mutta tämä kerta oli poikkeus. Sopiva hyrrä oli aiemmin etsitty ja katsottu valmiiksi, koira piti käydä lainaamassa sekä sopivaa ajankohtaa piti odotella jonkin aikaa leikkikentän laidalla. Liikkuvan kohteen kyydistä tulee harvemmin kuvattua panoraamoja, sekin onnistui hyvin vaikka pientä hienosäätöä saumat kuvankäsittelyvaiheessa vaativatkin. Lopputuloksena taatusti erilainen koirakuva.

Vili hyrrässä

Sitten se toinen makrokuva tässä postauksessa. Aamukosteudesta tiivistyneet vesipisarat värikkään hyönteisen päällä, silkkaa pornoa. Näitä pitää muistaa ensi kesän kosteina aamuöinä kuvata enemmänkin jos olosuhteet sallivat.

Aamukasteen peittämä hyönteinen

Yhdeltä ja samalta yönylireissulta Kuopioon tulee nyt kaksi kuvaa peräkkäin, molemmat enemmän tai vähemmän arkkitehturipainotteisia kuvia. Ensimmäisessä on vain kaupunginteatterin tukipilari, mutta omasta mielestäni onnistuneesti kuvattu. Kuva-ala on tehokkaasti käytetty ja värimaailma on hillityn yhtenäinen. Ei puhtaan valkoinen, mutta juuri sopivasti valkoisesta poikkeava. Pienenä virheenä tuo musta ovimatto tuolla oikealla, jonka unohdin siirtää tieltä pois kuvauksen ajaksi, ruman vanerilevyn sentään muistin tuosta oven pielestä pois ottaa näkymää pilaamasta.

Kuopion kaupunginteatteri

Sitten infrapunapanoraama hienosta uusklassisesta rakennuksesta. Infrapunasuotimen käytön takia rakennuksen kermainen väri sointuu hyvin yhteen maitomaisen valkean maaston kanssa. Se tekee kuvasta hillityn ja tyylikkään näköisen, kuten itse rakennuskin.

Lääninhallituksen päärakennus, Piispanpuisto, Kuopio

Kaksi pallopanoraamaa pääsi myös listoille, tässä ensimmäinen. Helsingin turistikeskittymän keskipiste eli Senaatintori. Iltavaloissa vielä eli parhaaseen aikaan valokuvausta ajatellen. Pallopanoraamoissa on tärkeää se, että katsojalle olisi katseltavaa vähän joka suunnassa, ylähäällä ja alhaallakin. Pitää siis mennä melkoisen lähelle kohdettaan ja "ympäröidä" itsensä kaikella mielenkiintoisella. Oikein mitään muuta sanomisen arvoista ei tuolta reissulta käteen jäänytkään.



Sitten tuleekin kaksin kappalein tähtiviirukuvia, melkein samasta paikkaa kumpainenkin eli Älänteen rannalta. Valosaasteen kanssa ei tarvitse tuolla kärvistellä joten taivaassa on vähän muutakin väriä kuin ruskeaa. Tavallisesti kiroaisin myös revontulia jos ne tähtiviirukuvaa ottaessa taivaalle ilmestyvät tanssimaan, mutta nekään eivät tätä kuvaparia pilaa. Päinvastoin, ainakin tuossa jälkimmäisessä jossa kaariteema toistuu sekä tähtiviiruissa että reposissa. Iso plussa on myös se että järven pinta pysyi täysin peilityynenä tuplaten viirut myös horisontin alapuolelle. Jos jotain valittamista pitää keksiä niin ensimmäisessä kuvassa soisin näkyvän noita männynoksia vähän enemmän tai sitten ei ollenkaan, nyt ovat vähän puoliksi vain kuvassa. Kalansilmän kanssa kuvatessa on vain vähän pakkoraossa, sillä jos horisontti on muualla kuin keskellä, alkaa se taipuilemaan enkä siitä suuremmin välitä.

Rantakivien ja männynoksien kehystämiä revontulia ja viirutähtiä Älänteellä

Älännejärvestä heijastuvat tähtiviirut

Lisää taloja ja rakennuksia, nyt Tukholman Vanhasta kaupungista. Kuva soljuu luontevasti alhaalta oikealta tuonne ylös vasemmalle (tai toisinpäin) etualan oven ja edelleen kukkaparvekkeen kautta kirkon tornille. Värien osalta mukana on myös kevyttä vastavärikontrastia kylmänsävyisten mukulakivien sekä taivaan ja kellertävien rakennusten muodossa.

Vanha kaupunki, Tukholma

Se toinen harjumaisema, myöskin Tiilikalta. Aurinkoinen syysilta metsässä harvoin on hukkaan heitettyä aikaa valokuvauksen kannalta ja onhan se nätti kuva tämäkin. Oikea puoli harjusta kylpee matalalta loistavan Auringon valossa ja toinen puoli harjusta jää vastaavasti varjoon, mistä taas seuraa vastavärikontrastia kylmän varjon ja lämpimän auringonpaisteen välille. Ei mitään liioiteltua kuten elokuvissa näkee, mutta siellä se on.

Syysilta Tiilikan harjulla

Pallopanoraama taas. Kuva-ala on täytetty toisaalta taivaalla kiemurtelevilla revontulilla ja Linnunradalla, toisaalta rinnettä alas mutkittelevalla polulla. Värit ovat lähinnä toisiaan täydentäviä vihreän ja sinisen sävyjä. Pitää kehua myös kuvan teknistä laatua, maaston valottamiseen yksinään on käytetty aikaa 30 minuuttia jotta kohinat pysyisivät aisoissa.

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...