2016-03-29

Yötaivaan värejä Maaningan Patalahdella

Kevätillan taivaalla on sitä kaikkea: revontulten viherrystä, hämärän sineä, sivilisaation kellerrystä. Kun mukaan sotketaan kevyttä pilviharsoa valoa levittämään, tuloksena on monenkirjavaa kukerrusta taivaan täydeltä.

Patalahden pohjoistaivas himmeiden revontulten ja Linnunradan kanssa

Tällä kertaa kuvaajantöhö löysi itsensä Maaningan Viannankosken vierestä, Patalahden keinotekoiselta kosteikolta. Blogin nimen muistaen alla on alueelta muutama öinen pallopanoraama, yksi tältä keväältä ja kaksi aiemmalta syksyltä. Kosteikkoa kiertää viitisen kilometriä pitkä polku jonka varteen on pystytetty kolme tornia lintujen tarkkailua varten - yksi itäpuolelle ja kaksi länsirannalle. Lisäksi kosteikon länsirannalla on laavualue jonka makkaranpaisto-ominaisuudet ovat toistaiseksi testaamatta.



Tavallisesti kiroaisin noita pilvenhattaroita, mutta tällä kertaa ne tuovat tähtitaivaskuvaan ihan kivan säväyksen. Kun tähtien ympärille tulee pieni halo, tulevat niiden värit paljon edustavammin esille kuvassa. Ilman pilvimössöähän nuo olisivat vain valkoisia pisteitä pitkin kuvaa, mutta nyt esimerkiksi Orionin vasemman olkapään punainen jättiläinen Betelgeuse näyttää suorastaan komealta. Samaten Härän tähdistön päätähti, Aldebaran, erottuu hyvin muusta tähtimassasta oranssin värinsä turvin. Harmi vain että pilviharso hävittää melkein kokonaan näkyvistä toisen illan päävieraista, eläinratavalon. Periaatteessa siitä voi nähdä jotain merkkejä tuossa keskellä kuvaa, mutta ei se kovin hyvin näy, vieläkään. Mutta tuo suuri, sinertävä alue on sitä itseään.

Keväinen, puolipilvinen tähtitaivas

Suurin osa taivaalla näkyvistä tähdistä on kellertäviä kun kuvataan sopivalla valkotasapainolla, mutta jos haluaa yökuvaansa miellyttävän värisen maaston, joutuu ruuvaamaan valkotasapainosäädintä aika pitkälle kohti keltaista valosaastetta ja pimeämmässä ilmahehkua kompensoidakseen. Tämä sitten tekee tähdistä usein liian sinisiä. On kuitenkin olemassa lyhyt hetki hämärävaiheen lopussa, jolloin taivaalta vielä siroaa tarpeeksi auringonvaloa jotta päivänvalovalkotasapainoasetuksella otetut kuvat näyttävät hyviltä myös näytöllä. Seuraava kuva on otettu juuri tuohon aikaan.

Hämärätaivaan värejä Maaningan Patalahdella

Aiemmassa Rouskunhiekka-reissun postauksessa tuli mainittua kuinka nopeita taivaan värin muutoksia tapahtuukaan hämärän ajan loppumetreillä. Yllä oleva laajakulmakuva tuosta ylikulkusillasta on siis panoraama, jonka kuvaamisessa meni reilu kymmenen minuuttia, ei paha tahti kahden rivin panoraamalle noin pimeässä. Kuitenkin, jo tuossa ajassa viimeinen violetti hehku hämärästä ehti katoamaan ja panoraaman ensimmäisen ja viimeisen kuvan välille syntyi valtava ero valkotasapainossa. Seuraavassa kuvakaappaus Huginin esikatseluikkunasta, jossa panoraaman aikaisin kuva on tuolla ylävasemmalla ja viimeinen vastaavasti alavasemmalla. Kuvasarjan alussa maisemaa valaisi vielä ilmakehän yläosista sironnut ja suodattunut auringonvalo, mutta lopussa hämärän hehku oli jo hukkunut (melko vähäiseen) valosaasteeseen.


Onneksi Huginille ei ollut kummoinenkaan urakka tasoitella väriero täysin näkymättömiin pois kuvasta. Voin kuvitella sitä tuskastumisen määrää jos tuon olisi joutunut käsin tekemään. Puistattaa ihan.

Patalahden kosteikko yöllä

0 comments:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...