2016-04-13

Aamutaivaan utupallero kameraobjektiivilla ja robottikaukoputkella

Aamutaivaalla nousee Marsin ja Saturnuksen kaverina kiikareilla utupallona näkyvä komeetta 252/P (LINEAR). Se on jo ohittanut Auringon ja matkaa nyt kohti pohjoistaivasta, joten sen näkyvyys Suomesta paranee koko ajan. Harmi vain että pimeä aika käy yö yöltä lyhyemmäksi kesän vääjäämättä lähestyessä.

Ensin matalalta Nilsiän aamutaivaalta napattu värikuva komeetasta Sigman 180mm f/2.8 -kameraoptiikalla ja järkkärillä. Samaan kenttään on mahtunut myös muutama Käärmeenkantajan tähdistön alueen pallomainen tähtijoukko: Messier-luettelon kohde numero 14 ylävasemmalla ja NGC 6366 tuolla oikealla. Himmeänä voi kuvasta erottaa myös pimeiden sumujen vyöhykkeitä, niitähän tuolla Linnunradan keskustan läheisyydessä riittää. Aamutaivaalla on myös paljon satelliitteja, nekin ovat jättäneet jälkensä kuvaan ohuina valoviiruina.

Komeetta 252/P LINEAR
(Valotukset 26x30s.)

Artjärven Tähtikalliolla (ks. virtuaalikierros paikan päältä) käydessä samaa komeettaa tuli vilkaistua myös Astrofoxilla, melkein metrin peilillä varustetulla kaukoputkella, eikä komeetasta juuri väriä erottunut. Yleensä näiden kirkkaampien pikkukomeettojen komat ovat niin tiiviitä että niiden pintakirkkaus riittää värien havainnointiin pikkuputkellakin, muttei tässä tapauksessa.

Seuraavana 40 cm:n kokoisella robottikaukoputkella otettu mustavalkokuva. Komassa ei suurta eroa ole, mutta jos oikein pinnistää, niin voi nähdä hennon hännän lähtevän ytimestä alaspäin. Aika hyvin vain kymmenen minuutin yhteisvalotusajalla, Taivaanvahdin mukaan tuota häntää ei ole aiemmin Suomesta kuvattukaan.


(Alluna Optics 40cm RC, SBIG STL-1001E, valotukset 5x120s luminanssisuotimen läpi. Kuvaustyöryhmä tässä ja muissakin mustavalkokuvissa Kari Laihia, Hannu Määttänen, Ville Miettinen ja allekirjoittanut.)

Sbigin CCD-kameran resoluutiohan on vain megapikselin luokkaa eli yllä on näytillä kuva kokonaisuudessaan, sadan prosentin kroppi - sanoisi valokuvaaja/kamarunkkaaja. Muitakin mielenkiintoisia kohteita taivaalla oli, alla niistä muutamia.

Komeetta 67P/Churyumov–Gerasimenko eli se komeetta jonka nimi pitää aina copypasteta luotettavasta lähteestä löytyi galaksin M65 lähettyviltä. Tätä samaa komeettaahaan kiertää myös ESA:n Rosetta-luotain ja lähikuvia voi nähdä tasaisin väliajoin Rosettan Twitterissä ainakin. 67P on kuvassa himmeä utuläiskä tuolla vasemmalla.



Pöllösumun M97 ympärillä on hyvin himmeä "halo", jota on kuvattu hyvin, hyvin vähän. Ainoa suomalaisen ottama kuva jonka löysin on J-P Metsävainiolta. Tämän valotusaika oli illan pisin, kokonainen tunti. Silti halo erottuu taustataivaan kohinasta vain juuri ja juuri. Allunan kapealle, 24 kaariminuutin, kuvakentälle nämä isommat planetaariset sumut ovat juuri omiaan. Värikuvaukselle oli myös mahdollisuus olemassa, mutta se kasvattaa valotusajan ainakin kaksin-nelinkertaiseksi ja kun pimeää on lyhyessä kevätyössä jäljellä vain neljä tuntia, on karsimista tehtävä.

0 comments:

Lähetä kommentti