2016-07-30

Kun harmaasuodin onkin diopteri

Tulipa pettymys. Ostin Haidan kolmiosaisen harmaasuodinsetin saadakseni käyttööni kahdeksan-, 64-kertaisen ja tuhatkertaisen suodatuksen. Kaksi kirkkaampaa suodinta olisivat hyvä kaveri kymmenaukkoiselle harmaasuotimelle kun haluaa toooodella pitkiä valotusaikoja päivänvalossa, strobistihommiin tasoittamaan auringonvalo ja salamanvalo keskenään tai iltahämärään kun kymmenen aukkoa on vain liikaa. No, pitää myöntää, hirveästi ei käyttökertoja ole muille kuin kymmenen aukon suotimelle ole tullut. Itse asiassa käyttökerrat voi varmaan laskea yhden käden sormilla ja nekin on tulleet laajiksen kanssa.

Yllätys olikin melkonen kun kesäyön hämärässä otetut pitemmät valotukset teleputkella olivat ihan suttua ja tuhnua. Oliko tarkennus liikahtanut filtteriä paikalleen ruuvatessa? Ei, koska seuraava kuva ilman suodinta oli taas terävä. Oliko tuuli sotkenut kuvan? Ei, koska tuulen heiluttama kamera ei tee maisemasta bokehpalleroita vaan viiruja.

Pitkä polttoväli ja/tai suuri fyysinen aukko vaatii suotimilta enemmän, kun suurempi osa suotimen pinnasta on käytössä. Kun polttoväliä on 300mm ja aukko on levällään, on se varsinainen koe suotimen laadulle; polttoväli kun suurentaa suotimen pienetkin virheet ja iso aukko taas tarkoittaa että koko filtterin pinta-ala on käytössä. Oli suoritettava pieni koe syyllisen löytämiseksi. Kamera kolmijalalle, tarkennus muutaman kymmenen metrin päähän teleobjektiivilla ja kuvia samasta kohtaa kaikilla suotimilla.


(D800 ja Sigma 100-300mm f/4 @ 300mm f/4. Ei suodinta ja todella lyhyt valotusaika tärähtämisen välttämiseksi.)


(Sama kuin yllä, mutta Haidan ND64-suotimen kanssa. Valkotasapaino tasattu edellisen kuvan kanssa koska suodin tekee melkoisen kellertävän kuvan.)

Yllä kuvaparissa ylempi kuva on ilman mitään suotimia ja alempi Haidan ND64-suotimen kanssa. Tarkennus on tehty ilman suodinta. Syväterävyysalue on selvästi siirtynyt kohti kameraa, kuten voi bokehpalleroiden suurentuneesta koosta nähdä. Suodin toimii siis lievänä diopterina tai lähilinssinä. Kun tarkennusetäisyys on noin 60 metriä, on syväterävyysalue siirtynyt noin viiden metrin verran lähemmäksi. Melkein kymmenen prosentin muutos tarkennustasossa on jo huomattava. Onneksi, se mikä on uudella tarkennustasolla ei ole sentään ihan muhjua mikä kertoo suotimen muotovirheen olevan suurinpiirtein symmetrinen sen keskustan suhteen.

Samaa efektiä ei onneksi näy muilla testatuilla Haidan, Hoyan ja Marumin suotimilla eli kyseessä on selvästi valmistusvirhe joka on päässyt tehtaan laadunvarmistuksen läpi. Kun takuuaika on jo ummessa, jää tuo suodin siis (harvaan) laajiskäyttöön. Telekäyttökin on vielä mahdollista jos vain näkee tarkentaa suotimen kanssa. Yleensä ei näe jos hämäräaikaan kuvaa.

2 kommenttia:

  1. Eikös kaikki optiselle akselille lisätyt lasikerrokset muuta tarkennuspistettä?

    Toisin sanoen jokainen lasikerros taittaa valoa erilailla kuin ilma. Tästä syystä sinun pitää tarkentaa filtterin kanssa..

    VastaaPoista
  2. Jos lasi on objektiivin ja kameran välissä, muutos tarkennustasossa on tosiaan suuri. Mutta suotimen tullessa objektiivin eteen, on tarkennustason muutos käsittääkseni ilman ja lasin taitekertoimien suhde kertaa suodinlasin paksuus eli ei paljon mitään; millin kymmenesosia. Sama muutos tulee myös linssin perään asennetuissa suotimissa, mutta siellä millin kymmenenosien muutos aiheuttaa huomattavan siirtymän tarkennustasossa kuten vaikka loittorenkailla voi koittaa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...