2016-08-11

Parempi tapa vinjetoinnin Lensfun-korjausparametrien selvittämiseen Huginilla

Miten kalibrointi sitten toimii? Tarvitaan yksi tasaisesti valaistu kuva per aukko ja per polttoväli, sekä — jos hifistellä haluaa — per tarkennusetäisyys. Esimerkiksi kuvitteellisella 100-300mm f/4 -zoomilla olisi hyvä kattaa polttovälit 100mm, 150mm, 200mm, 250mm ja 300mm sekä aukot f/4; f/5,6; f/8 ja f/11 sekä pienin aukko joka lienee f/22...32. Ääretön olisi hyvä kattaa kaikilla aukoilla ja polttoväleillä, huomatessa vinjetoinnin suuresti muuttuvan lähemmäksi tarkentaessa, myös lähin tarkennusetäisyys ja vielä joku tarkennusetäisyys siltä väliltä. Esimerkiksi tuo äskettäin selvittämäni Samyang 135mm f/2 -objektiivin vinjetointi tuli selvitettyä tarkennettuna äärettömään, kolmeen metriin ja 80 sentin vähimmäistarkennusetäisyydelle.

Kesäilta Panninniemeltä

Kalibrointikuvia siis helposti kertyy toistakymmentä zoomille, kiinteällekin kymmenisen kappaletta. Se on silti pienempi määrä kuin panoraamoista kuvia kalibroidessa, siihenhän tarvitaan kolme kertaa enemmän kuvia ja lisäksi joutuu huolehtimaan parallaksista lähietäisyyksillä.

Kalibrointikuvat kannattaa ottaa käyttäen valonhajottimena objektiivin edessä valkoista, mattapintaista palaa akryyliä. LCD-näyttö ei ole tarpeeksi tasainen tähän tarkoitukseen. Jos haluaa pelata oikein varman päälle, voi kameraa pyöritellä ympäriinsä ja pinota vinjetoinnin poiston kalibrointikuvia muutaman kappaleen yhteen. Mutta yhdellä kuvalla on tullut tähän mennessä tarpeeksi tarkka tulos.

Kun raakakuvat ovat koneella, muunnetaan ne TIFF-tiedostoiksi kaikki säädöt nollilla. Ei kontrastin säätöä, RGB-käyriä eikä mitään muutakaan. Valkotasapainollakaan ei ole väliä, kunhan mikään yksittäinen värikanava ei leikkaudu.

Kalibrointiparametrien selvittäminen Huginilla

Jokainen flättikuva ladataan Huginiin useampaan kertaan. Esikatseluikkunassa raahataan jokaista kuvan kopiota vähän eri sijaintiin XY -koordinaatistossa. Tämä onnistuu move/drag-välilehdeltä, kunhan laittaa liikuttelutilaksi alasvetovalikosta mosaic, individual niin onnistuu helposti. Lopulta kuvat voivat olla levitettynä kanvakselle vaikkapa näin:



Kun kuvat ovat paikallaan, tehdään vinjetoinninkorjaus normaaliin tapaan Huginin pääikkunassa, exposure-välilehdeltä. Optimoitavat arvot ovat Va, Vb ja Vc; ei muita. Ne vastaavat Lensfunin korjausparametreja k1, k2 ja k3. Hugin koittaa löytää sopivat arvot kullekin muuttujalle, jotta vinjetointikuvamassasta tulisi tasaisen harmaa, ja yleensä onnistuu siinä hyvin. Kannattaa huomata että Hugin ei toimi deterministisesti, vaan jokaisella optimointiajolla käytössä on eri, satunnainen joukko pikseleitä kuvista. On siis normaalia että vinjetoinninkorjausarvot muuttuvat hiukkasen joka ajokerralla.

Esikatseluikkunasta kannattaa käydä tarkistamassa tulos. Tässä tapauksessa on jäänyt kameran peilikotelosta jäännösvinjetointia kuvan yläosaan johon Huginin käyttämä säteittäinen malli ei pure. Lisäksi on hyvin pieni värisiirtymä nurkissa kohti keltaista, sen korjaamiseen kunnolla tarvitaan flättiruutuja. Tämmöiset virheet ovat hyvin tavallisia isoilla aukoilla ja/tai suurilla kuvakulmilla, ikävä kyllä.

0 comments:

Lähetä kommentti