2016-08-20

Puolen tuhatta pallopanoraamaa poikki ja pinoon

Viisisataa on mukavan pyöreä luku, on siis aika laskea pallopanoraamakuvista keskiarvoja. Viime kerrasta on näemmä aikaa liki kolme vuotta, silloin läjässä oli kolme ja puoli sataa kuvaa. Pallopanoraamojen keskimääräinen kuvaustahti on siitä vähän hiipunut näemmä, noin yhteen per viikko. Ehkä kaikki mielenkiintoinen ja ei-niin-mielenkiintoinen on tullut lähialueelta kuvattua? Kuka tietää.

500 pallopanoraaman keskiarvo
(Keskiarvopinon histogrammi on normalisoitu sRBG-väriavaruuden 0…255 kirkkausarvoon, muuten kuva olisi huomattavasti harmaampi.)

Pyöriteltävässä versiossa juuri ja juuri erottuvat pystylinjat muuttuvat hyvin heikosti erottuviksi seiniksi, sermeiksi ja tolpiksi tai vaikka puunrungoiksi. Yllättävän lähelle ne tulevat myös, pallopanoraamoja kuvatessa on hyvä seikka muistaa tuoda jotain katsojan lähelle oli se sitten puu, aita tai mitä vain. Suoraan alaspäin katsellessa erottuu panoraamassa selkeästi tasaisempi nadiirinalue, alue jonka koko on suurinpiirtein se minkä kolmijalka ja kuvaaja vie kuvatessa.



Kuten sanottua, pinoja panoista on tullut laskeskeltua aiemminkin, alla vasemmalta ylhäältä myötäpäivään lukien 63, 100, 250 ja 350 kuvan mittaiset keskiarvopinot. Kuvien määrän kasvaessa alkavat tunnistettavat muodot abstrahoitumaan kuvasta pois. Sininen taivas, vihertävänruskea etuala ja tumma horisontti/metsäviiva keskellä kuitenkin pysyvät.

62:n pallopanoraaman keskiarvo Sadan pallopanoraaman keskiarvo
350 pallopanoraaman keskiarvo 250 pallopanoraaman keskiarvo

Alla vielä pari teemoittain tehtyä keskiarvopinoa. Ensinnä 112 yöllä otettua kuvaa, joissa näkyy keskellä hyvin kesäöiden pohjoishorisontin kirkas, lämmin loimotus. Onhan tämä tietysti kuvauksellista aikaa, ei voi kieltää. Lisäksi jännästi horisontin alla on kirkkaampaa aina kuin nadiirissa, varmaankin matalalta tuleva valo jättää lähempänä varjon johon näkee syvemmälle kuin kauempana. Zeniitin tummuuden osaksi selittää se, että on vain tapana tehdä siitä tummempi digitaalisella puoliharmaasuotimella joka korostaa ilmakehän luonnollista tummentumaa zenittiiä kohti mentäessä — ja kyllähän isompi kontrasti taivaalla näyttää yleensä hyvältä.



Lumen aikaan pino on huomattavasti kirkkaampi yleisilmeeltään, ihan odotetusti. Horisontin tumma viiru ei silti katoa mihinkään, onhan lumettomia puita talvellakin. 128 kuvaa.



Sisätiloissa tunnelma on lämpimämpi. Lisäksi voimakkaita pystylinjoja on huomattavasti enemmän ja tästä pinosta puuttuu tumma horisonttilinja kokonaan, kuten pitääkin. 93 kuvaa.



Koska kuvia on paljon ja yli puolen vuosikymmenen ajalta, latasin kuvat Flickristä jossa ne kaikki ovat hyvin lajiteltuina enkä lähtenyt niitä metsästämään sisäisiltä ja ulkoisilta kiintolevyiltä. Ensimmäinen yritys oli käyttää Flickrin omaa kuvien latausjärjestelmää. Ei onnistunut, lataus katkesi satunnaisesti muutaman kymmenen megan tai maksimissaan ensimmäisen gigatavun kohdilla — pienempien kuvamäärien kanssa tuo on kyllä osoittautunut toimivaksi muttei tällä kertaa. Sen jälkeen testissä oli Bulkr, jonka ilmaisversiolla sai ladattua vain 1024 pikseliä leveät versiot kuvista. Liian pieniä, ei käy. Lopulta ilmaisohjelma Flickr downloadr sai ladattua kuvat alkuperäisresoluutiollaan ja ennen kaikkea ilmaiseksi.

Alla vielä yksistä paistinkääntäjien juhlista kohdistettu keskiarvopino. Miesten tummat puvut nousevat hyvin esille, naisilla kun oli puvustuksessa enemmän hajontaa. Toisaalta, muistelen että sukupuolijakauma oli myös kallellaan miesten suuntaan.

Seremonia mestareineen

Wikipediassa on hyvä artikkeli ihmisten kasvonpiirteiden keskiarvoisuudesta (averageness). Artikkelin mukaan keskiarvokasvo ei ole tavallisen näköinen, vaan itse asiassa ihan puoleensavetävän näköinen:

An averaged face is not unremarkable, but is, in fact, quite good looking.

Tämä kannattaa muistaa deittiprofiilia täytellessä.

3 kommenttia:

  1. Kuvien zeniitin ja nadiirin välisen kaaren värisekvenssissä on selvästi redudanssia. Monissa kasarilogoissahan on käytetty tuollaista värisekvenssiä esim. tekstissä. Eiköhän ilmiölle löytyy jokin nimi ja matemaattinen kaava?

    Kaava olisi hyödyllinen siksikin, että sen avulla panoraamakuvat voitaisiiin pakata tiiviimmin kuin tavallisena yksittäisinä tiedostoina tehty kuvanpakkaus, jolle ilmiö on tuntematon.

    VastaaPoista
  2. Hirveästi tuo ei pakkaamista avustaisi, koska esim. wavelettipakkauksessa kyseinen gradientti olisi yksi pienimmistä taajuuksista. Enemmän iloa olisi heittää tuo antiikkinen JPEG mäkeen ja ottaa käyttöön vaikka joku h.264-pohjainen pakkaus tai WebP.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videoissa h.264:lla päästään ehkä 50% tiivistykseen, mutta ongelmana on se, että jotkut pakkaavat videon kipurajalle, ja saan sellaisesta kiisselistä migreenikohtauksen. Pidän JPEG:istä siksi, että sen artefaktat näkyy läpi. Edes jonne ei pakkaa sitä liian pieneen bittivirtaan, koska silloin tiilet ilmestyvät varoittamaan.

      En hirveästi ymmärrä miten wavelet toimii käytännössä. Varmaan hieno tekniikka, mutta bittikarttakuvat ovat kuitenkin bittikarttakuvia, eikä niitä välttämättä kannata prosessoida esim. vektoreina.

      Kirjoitin talvella pienen käytännön vertailun: http://digitaalinenilluusio.blogspot.fi/2016/01/aapuuva-kuvanpakkaus-vie-tikkaukset.html

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...