2016-07-31

Mustavalkojärkkäri tuli taloon

Se on kätevää jos saa jonkun kaverinsa hurahtamaan täysillä astrokuvaukseen, koska jatkuvan kamapäivitysruljanssin sivutuotteena tulee paljon käytettyjä ja melko edullisia erikoisvehkeitä myyntiin. Kaveri ostaa jäähdytetyn mustavalko-CCD:n, entinen mustavalkomodattu järjestelmäkamera joutaa siis myyntiin ja lopun varmaan arvaattekin kun siitä nyt kirjoittelen. Kamera on kaikkien valokuvausropellihattujen kruunamattoman kuninkaan, herra Kuulapään, modaama. Mustavalkokennolla modaus tarkoittaa kameran kennon päällä olevien mikrolinssien ja värisuotimien fyysistä hiomista pois hioma-aineella - aika raakaa menoa. Lisäksi on sama poistaa antialias- ja infrapunasuotiment kennon päältä eli valolle alttiina ovat nyt ihan paljaat pikselit.

Mustavalkomodattu Nikon D5100 ja Optolong UHC clip-on -valosaastesuodin
(Siinä se on, mustavalkoinen Nikon D5100. Itse kennon peittää hyvin agressiivinen Optolongin valmistama UHC-valosaastesuodin.)

Kennon värimatriisihan hukkaa sisääntulevasta valosta noin kaksi kolmasosaa: vihreät pikselit eivät juuri punaista eivätkä sinistä näe ja sama toistepäin. Käytännössä hukka on kuitenkin pienempi koska päästökaista suotimilla on osittain päällekkäinen. Pikselin päällä oleva pieni mikrolinssistö lisää myös kennon herkkyyttä jonkin verran, taivuttamalla muuten pikselin sivuseiniin absorpoituvat valonsäteet fotonikaivon pohjalle. Näiden kahden tekijän yhteisvaikutuksesta mustavalkoiseksi raaputeltu kenno on vain vähän herkempi kuin värillinen, vaikka mahdollisuus olisi paljon suurempaan eroon (vanhentuneesta tekniikasta huolimatta Leican M Monochrom on edelleen herkin täyskenno).

2016-07-30

Kun harmaasuodin onkin diopteri

Tulipa pettymys. Ostin Haidan kolmiosaisen harmaasuodinsetin saadakseni käyttööni kahdeksan-, 64-kertaisen ja tuhatkertaisen suodatuksen. Kaksi kirkkaampaa suodinta olisivat hyvä kaveri kymmenaukkoiselle harmaasuotimelle kun haluaa toooodella pitkiä valotusaikoja päivänvalossa, strobistihommiin tasoittamaan auringonvalo ja salamanvalo keskenään tai iltahämärään kun kymmenen aukkoa on vain liikaa. No, pitää myöntää, hirveästi ei käyttökertoja ole muille kuin kymmenen aukon suotimelle ole tullut. Itse asiassa käyttökerrat voi varmaan laskea yhden käden sormilla ja nekin on tulleet laajiksen kanssa.

Yllätys olikin melkonen kun kesäyön hämärässä otetut pitemmät valotukset teleputkella olivat ihan suttua ja tuhnua. Oliko tarkennus liikahtanut filtteriä paikalleen ruuvatessa? Ei, koska seuraava kuva ilman suodinta oli taas terävä. Oliko tuuli sotkenut kuvan? Ei, koska tuulen heiluttama kamera ei tee maisemasta bokehpalleroita vaan viiruja.

Pitkä polttoväli ja/tai suuri fyysinen aukko vaatii suotimilta enemmän, kun suurempi osa suotimen pinnasta on käytössä. Kun polttoväliä on 300mm ja aukko on levällään, on se varsinainen koe suotimen laadulle; polttoväli kun suurentaa suotimen pienetkin virheet ja iso aukko taas tarkoittaa että koko filtterin pinta-ala on käytössä. Oli suoritettava pieni koe syyllisen löytämiseksi. Kamera kolmijalalle, tarkennus muutaman kymmenen metrin päähän teleobjektiivilla ja kuvia samasta kohtaa kaikilla suotimilla.


(D800 ja Sigma 100-300mm f/4 @ 300mm f/4. Ei suodinta ja todella lyhyt valotusaika tärähtämisen välttämiseksi.)


(Sama kuin yllä, mutta Haidan ND64-suotimen kanssa. Valkotasapaino tasattu edellisen kuvan kanssa koska suodin tekee melkoisen kellertävän kuvan.)

Yllä kuvaparissa ylempi kuva on ilman mitään suotimia ja alempi Haidan ND64-suotimen kanssa. Tarkennus on tehty ilman suodinta. Syväterävyysalue on selvästi siirtynyt kohti kameraa, kuten voi bokehpalleroiden suurentuneesta koosta nähdä. Suodin toimii siis lievänä diopterina tai lähilinssinä. Kun tarkennusetäisyys on noin 60 metriä, on syväterävyysalue siirtynyt noin viiden metrin verran lähemmäksi. Melkein kymmenen prosentin muutos tarkennustasossa on jo huomattava. Onneksi, se mikä on uudella tarkennustasolla ei ole sentään ihan muhjua mikä kertoo suotimen muotovirheen olevan suurinpiirtein symmetrinen sen keskustan suhteen.

Samaa efektiä ei onneksi näy muilla testatuilla Haidan, Hoyan ja Marumin suotimilla eli kyseessä on selvästi valmistusvirhe joka on päässyt tehtaan laadunvarmistuksen läpi. Kun takuuaika on jo ummessa, jää tuo suodin siis (harvaan) laajiskäyttöön. Telekäyttökin on vielä mahdollista jos vain näkee tarkentaa suotimen kanssa. Yleensä ei näe jos hämäräaikaan kuvaa.

Utuisia kesäyön telemaisemia

Kinahmi

Katsotaanpa Kasurilan mäen eli Kukkurin (kalakukon kukko-osan ja kukkurin etymologia on joidenkin mukaan muuten samaa sukua, kalakukko ei ole englanniksi fish cock vaikka se hauskalta kuulostaakin) päältä avautuvaa maisemaa tarkemmin. Tämä panoraama on kuvattu aivan Kasurilan laskettelurinteiden eteläisimmästä päästä, pienen levikkeen kohdalta. Siellä oli vähiten näkymää rajoittavia hiihtohissejä ja puita edessä. Harmi ettei näitä paljaaksi hakattuja kukkuloita liiemmin ole, koko Siilinjärvellä Räimänmäki on toinen ja sekin kasvaa varmaan taas kohta umpeen ellei jotain erikoista satu.


(Tämä zoomailtava ja pannailtava kuva on tehty Photoshopin HTML5-yhteensopivalla Zoomify-viennillä, jonka voi ladata käyttöönsä täältä.)

Aivan panoraaman vasemmassa laidassa on Kuopion ehkä korkein kohta nykyisin, Kinahmin harjanne. Joskus miljoonia vuosia sitten tuokin nyppylä on ollut kilometrejä korkea vuori, mutta nyt siitä on enää jäljellä tuo kvartsiittinen tynkä. Kaiken muu on syönyt eroosio ja lukemattomat jääkaudet. Ilman tuota nyppylää olisi Kasurilan hiihtokeskuksen rinteiltä suora näkyvyys Tahkon rinteille. Kasurilan talouden suhteen on ehkä parempi ettei Tahko tuolta näy.

2016-07-27

Susirajan pullakarhut

Tämä postaus on melkein kuukauden myöhässä. Syy ei ole se ettei kiinnostanut kirjoittaa (kuvat ovat olleet odottamassa tekstiä nyt pari viikkoa), vaan lähinnä siinä etten osaa päättää mihin kokemus sijoittuisi faking aawsom — viattomien luontokappaleiden kaupallinen hyväksikäyttö -jatkumossa. Toisaalta karhu on hieno eläin – ei suotta metsän kuninkaaksi kutsuttu – ja Martinselkosessa niitä näkyi monen monta. Mutta toisaalta on ikävä katsoa pullansyöttöön tottuneiden otsojen epätoivoista koiranraksujen etsintää littuun poljetulta suolta.

Pikkukarhu ja emokarhu
(Karhuemo ja toinen sen poikasista.)

Mutta kuitenkin, tarjous tuli josta ei kannattanut kieltäytyä: yksi yö karhukojussa pitkälti alle puoleen hintaan kyyteine kaikkineen. Totta munassa menen paikalle katsomaan miten homma toimii vaikken kojukuvista paljon välitäkään, siellä on samat elukat samoissa maisemissa tekemässä samoja juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...