2016-10-23

Helvetin härskit tähtiviirut ja miten ne tehtiin

Joskus sitä kuvaajalla välähtää ja aina vain parempi jos välähdys ei tule salamakengässä olevasta oikosulusta vaan luvassa olisi jotain tolkullista kuvaustoimintaa. Jospa tekisin pitkästä aikaa pikkuplaneettapanoraaman? Saisiko siitä härskimmän näköisen lisäämällä soppaan mukaan tähtiviirut? Viirutähtipikkuplaneettapanoraama. Hyvä idea.

Tähtiviiruplaneetta

Kuvassa piti vesi saada ympäröimään kameraa mahdollisimman paljon ja joka puolelta jotta siitä saisi taivaan heijastumaan. Tämä tietenkin tarkoitti veteen kahlaamista niin pitkälle kuin kumppareiden varsi vain mahdollisti. Ja kuten varmaan tuttua jokaiselle kameran ja laajiksen kanssa turanneelle, mitä lähemmäksi jotain menee, sen isompana se kuvassa näkyy. Lopulta kamera oli panoraamapään kanssa ainoat veden pinnasta pilkistävät osat, jalusta ja jalustan pää olivat järvessä melkein kokonaan. Alhaalta kuvaaminen myös piilottaa suuren osan horisontin häiritsevistä valopisteistä kaislikon taakse sekä parantaa maiseman heijastuksia veden pinnasta heijastuskulman loivetessa. Win-win.

Vesi on siitä ikävä elementti kuvaamisen kannalta että pieninkin tuulenvire ja liike rikkoo välittömästi heijastuksen veden pinnasta. Pitikin jonkin verran miettiä paikkaa ja asentoaan jotta selviäisi vain mahdollisimman pienillä liikkeillä pois kuvasta kameraa kääntäessä. Pari minuuttia silti tuhraantui aikaa pienten laineiden rauhoittumisen odotteluun, ei ole hätäisen hommaa yökuvaukset. Lopulta pallopanoraamasta tuli tämän näköinen:

Eläinratavalo ja melkein yhtä himmeät revontulet

Ja sama pyöriteltävänä versiona. Tarkka katsoja huomannee etelätaivaalla suuren, oikealle lievästi kallellaan olevan kirkastuman. Se on sitä eläinratavaloa, joka näkyy Auringon laskiessa ja noustessa. Sattuipa tuuri että se näkyi juuri tuolla, Juurusveden suunnalla; muuten valokolmio olisi satavarmasti hukkunut valosaasteeseen.

2016-10-19

Voiko Astrosolar-kalvoa käyttää Irix 15mm f2.4 -objektiivin takasuotimena?

Lyhyesti: ei voi. Pitkästi: voi toki, mutta ei kannata vaivautua.

Vaikka Irixin suunnittelijat objektiivin perään ovat paikan suotimelle jättäneet, ainakaan Baaderin Astrosolar-kalvo ei siihen käy. Harmi, koska tuosta kalvosta saisi helposti ja halvalla noin 100 000 kertaa himmentävän harmaasuotimen erittäin pitkiin keskipäivän valotuksiin. Syykin on ilmeinen kun asiaa hetkosen pohtii. Kalvo on pinnaltaan valoa heijastavaa, suorastaan peilimäistä. Kennolta heijastuva valo heijastuu kalvosta takaisin kennolle ja lyttää kuvan kontrastin ja pilaa värit pysyvästi. Jos kameran kenno tekisi mitä sen pitäisikin tehdä, eli absorpoisi ihan kaiken siihen tulevan valon, ongelmaa ei olisi. Alla vertailukuvapari, kalvon kanssa ja ilman.


(Kuvat 1/200s ISO 100 ja 30s ISO 1600, molemmat f/2.4.)

Pitänee siis tyytyä ostamaan ainakin kymmenen aukon harmaasuodin 95 millin koossa. Tarkka merkki ja malli on vielä auki, mutta se on varmaa että kallista on ja valikoima pienenee 82 milliin verrattuna huomattavasti.

2016-10-01

Syksyn geostationääriset valopilkut

Vaikeita kohteita kuvattaviksi nämä geostationääriset satelliitit. Olen syksyn aikana neljänä yönä käynyt niitä kameran kanssa vahtaamassa ja vain yhtenä kertana saanut niistä kuvia. Ok, joka kerta on tarttunut yksi tai kaksi staattista pistettä kuviin, mutta ihan sitä ei ole haettu. Niitä pitäisi yhteen kuvaan saada kymmeniä silloin kun ollaan oikeaan aikaan liikkeellä. Geostätionääriset satelliitihan kirkastuvat syys- ja kevätpäiväntasauksen aikoihin kun Maan varjo kulkee läheltä taivaanekvaattoria ja Aurinko paistaa suoraan kohti monien neliömetrien kokoisia, peilaavia aurinkopaneeleja. Ja taivaanekvaattorillahan geostationääriset satelliitit kulkevat.

Mutta kun ei, on ihan tuuristaan kiinni miten nämä näkyvät vaikka periaatteessa kirkastumisten pitäisi olla melkolailla ennustettavia. Yleensä eivät vaan näy vaan valopisteet löytyvät kuvasta lähinnä vahingossa, kuten viime syksynä kun tähtiviirukuvasta löytyi jotain ylimääräistä. No, ei kuitenkaan keskitytä valittamiseen vaan todetaan että ne löytyvät jos ovat löytyäkseen. Ja kun satellitit kuvaan ilmestyvät, on niillä useimmiten kavereita mukanaan. Alla on panoraama johon on merkitty 94 kappaletta geostationäärisiä satelliitteja ja 91 kappaletta muita satelliitteja jotka eivät pysyneet valotusaikaa eli viittä minuuttia paikallaan. Lyhyemmät pystysuorat viirut ovat geosynkronisia satelliitteja, ne kun liikkuvat taivaalla, mutta hyvin hitaasti.