2017-06-09

Pieni focus shift -tutkielma

Ulkona aurinko paistaa ja linnut visertää. Mikäpä parempi tapa viettää kaunis kesäpäivä kuin kotosalla kamarunkaten?

Tämä testi alkaa Samyangin 135-millisellä, jonka jostain arvostelusta (saattoi olla tämä revikka) jäi mieleen maininta tarkennusalueen siirtymisestä himmennettäessä. Kuvailen pingpongilla useimmiten aukko levällään joten efekti on jäänyt minulta huomaamatta, mutta kyllähän tuo tarkennustaso nyt selvästi liikkuu himmennettäessä täydeltä aukolta. Mutta mikä mielenkiintoisinta, muuttaa tarkennustaso myös muotoaan?! Kolmen aukon himmennyksen jälkeen ollaan jo ihan soirolla, keskellä "taso" venyy selvästi kamerasta kauemmaksi kun vasen reuna pysyvä aloillaan ja oikea reuna vetäytyy kohti kameraa. Nämä Samyangit on kyllä aina mielenkiintoisia tapauksia optisesti, 135-millinen ei tee poikkeusta. Animaatio on yhden aukon välein.



Tuo oikean reunan kaartuminen kohti kameraa näkyy testikuvissa, mutta varsinaisessa käytössä tuo ei ole haitannut. Tosin, kerran tein silleen tyhmästi että tarkensin tähtitaivaskuvan väärin (30 asteen pakkanen pistää tekemään typeryyksiä), vain tuo alanurkka oli fokuksessa. Virhettä ei pienessä kuvassa huomaa, mutta pikseli pikseliltä tarkastellessa tähdet olivat pieniä kiekkoja, eivät pisteitä kuten kuuluu.

Seuraavaksi Sigman mainio 180-millinen vakaajamakro. Tämän linssin tarkennustason liikkuvuudesta on minulla ollut jo aiemmin epäilyksiä, hyvä nähdä että ne nyt vahvistuvat tosiksi eikä harhoiksi. Focus shiftihän johtuu palloaberraatiosta, kaikki säteet linssin reunamilta eivät tarkennu ihan samaan kohtaan keskiosan säteiden kanssa. Kun reunasäteitä leikataan pois himmentämällä, liikkuu tarkennustaso. Yksi tapa tunnistaa palloaberraatiosta kärsivät objektiivi on matala kontrasti terävyysalueella, toinen varmahko tapa on erilainen bokeh tarkennustason etu- ja takapuolilla. Jälkimmäisestä yksi parhaita esimerkkejä on Samyangin 24-millinen tilt-shift, sen bokeh on täysin erilaista kohteen etu- ja takapuolella. Jopa Euroopan maahantuoja itse lukee tuon mainostettavaksi ominaisuudeksi eikä viaksi — yhdistämällä kaksi kuvaa vastakkaisilla kallistuksilla voi saada kaksi kuvaa erilaisilla bokehpalleroilla. 24- ja 135-milliset Samyangit kannattaa siis tarkentaa kuvausaukolla, ei täydellä aukolla.

Osa kameroista osaa ottaa myös tarkennuksen siirtymisen huomioon automaattitarkennusta käyttäessä. Esimerkiksi Nikon D810:n firmwaresta on löytynyt viittauksia focus shiftin objektiivikohtaiseen korjaukseen vaihetarkennusta käytettäessä. Hakkereiden mukaan tuo olisi ensimmäinen kerta keltaiselta kameramerkiltä. Focus shift saattaa olla myös syy siihen miksi Sonyn α-sarja harvoin antaa objektiivin tarkentaa aukko levällään. Tai ainakin se kuulostaa uskottavalta, mutta mistä näitä Sonyn insinöörien aivoituksia tietää (ks. häviöllisesti pakattu raw-formaatti, tähtiensyöjäalgoritmi, raakakuviin pakolla leivottu kohinanpoisto ja linssikorjaukset, yms yms).

Kannon kuningas
(Tässä kuvassa näkyy hyvin Sigman epäsuhtaisuus tarkennusalueen suhteen, etualan sumennus on selvästi teräväreunaisempaa kuin tarkennustason takana — ks. etualan kanto ja vertaa sitä taustan sieniin.)

Sigman telemakrossa (kaukolähikuvaus?) tarkennustaso liikahtaa pikkuisen taaksepäin himmennettäessä täydeltä aukolta yksi aukko alaspäin. Siitä eteenpäin kasvava syväterävyysalue hoitaa homman kotiin. Tarkennustaso on onneksi hyvin tasainen tällä etäisyydellä.



Se toinen teleobjektiivini, eli Sigman 100-300mm f/4 ei kärsi focus shiftistä ainakaan 200 millin asennossa. Varmaan linssin suhteellinen hitaus auttaa tämän suhteen.



Ja sama testi 300-millin asennossa. Ehkä tuossa voisi nähdä hyvin pienen liikahduksen taaksepäin täydeltä aukolta pudottaessa, mutta pientä on. Terävyysalue saattaa olla myös reunoilta taaksepäin kaareva, mutta sekin on lievää jos ei ole harhaa.



Lopuksi sitten huonon suotimen aiheuttama tarkennusalueen siirtymä. Filtteri on testaamani ja haukkumani Haidan 64x -harmaasuodin. Tarkennus siirtyy huomattavan paljon lähemmäksi kameraa suotimen kanssa. Se on siis lievä diopteri.



Jos haluaa kamarunkata itsensä kalustoneuroosiin asti omien linssien kanssa, ei muuta kuin pihanurmesta tai -hiekasta kuvia eri aukoilla tarkennukseen koskematta. Tarkennustaso paljastuu kuvista vaikka Photoshopin find edges -suotimella.

Päivitys 2017-06-16: Laitanpa samalla myös Sigman 35-milliseltä samanlaisen sarjan. Himmentäessä tarkennusalue liikkuu jonkin verran taakse ja muuttaa muotoaan. Mielenkiintoista.

0 comments:

Lähetä kommentti