2017-10-24

Irix-kalvosuotimet testissä

Irixen 15-millinen laajis (katso postaus) on siitä harvinaislaatuinen laite nykyaikana että siinä on paikat objektiivin perässä kalvosuotimille (gel filters, sanoo jenkki) 95-millisen suodinkierteen lisäksi. Siinä missä eteen kierrettävät suotimet ovat lautasen kokoisia ja useimmiten kalliita, ovat kalvosuotimet pieniä ja halpoja. Irixen verkkokaupassa saa suotimia kolmea eri vahvuutta ja viisi kappaletta kutakin vahvuutta noin kympillä. Suotimet ovat suodatuksen vahvuudeltaan neljä-, kahdeksan-, ja kuusitoistakertaiset — superhimmeitä suotimia ei ole tarjolla superpitkien valotusten ystäville, tosin suotimia voi pinota objektiivin pitimeen neljä kappaletta ja viides menee sijoilleen pientä väkivaltaa käyttäen. Silloin päästään jopa suodatuskertoimeen 165 eli mukavaan miljoonakertaiseen valonsuodatukseen (ei ihan riitä vielä auringonviirun kuvaamiseen mutta melkein). Kaksi 16-kertaista harmaasuodinta pinottuna pidentäisi valotusajan noin 256-kertaiseksi, joka on muulloin kuin kesäisinä keskipäivinä varmaankin ihan tarpeeksi.



Pieni koko suotimissa voi olla etu tai haitta, riippuen miten asiaa tarkastelee. Toisaalta, nämä mahtuvat alle 30mm:n mitoillaan melkein kynnen alle; toisaalta näin pienten suotimien käsittely innawoods tai missä tahansa on hermoja raastavaa, koska ihan varmasti jossain vaiheessa ne lentävät jorpakkoon, joko tuulen mukana tai painovoiman ja kirosanojen saattelemina. Materiaalin ollessa taipuvaa muovia, suotimien katkeamista ei tarvitse pelätä ihan kauheasti. Digikuvaajalle tutuin analogia löytyy varmaan muistikorteista: CF-kortit on kivoja lätkittäviä pöytään, microSD-korttejä käpistellessä aina pelottaa milloin se katkeaa tai katoaa — nyt käpistellään suotimien pesussa kutistuneita microSD-analogioita. Lisäksi objektiivi pitää suotimen asentamista varten irrottaa kamerasta, mikä on aina pölypalleroiden ilmaantumisen kannalta riskialtista.

2017-10-14

Kesän 2017 myrskybongaukset feat. Kiira-rajuilma

Toissakesä oli pettymys salamakuvauksen ja myrskyjahtauksen suhteen. Tuli napattua yksi ainoa salamakuva ja sekin epätarkka. Onneksi mennyt kesä kuitenkin paikkasi aika hyvin tämän pettymyksen, siitä saa suurelti kiittää kauden ainoata mesosettiä eli Kiira-rajuilmaa, jota ajettiin vastaanottamaan pienellä myrskybongausseurueella Savosta aina etelärannikolle asti. Sipoon Kalkkiranta oli edeltä valikoitunut paikaksi, sieltä näkee hyvin merelle, kohti etelästä tulevaa rintamaa sekä pääsee tarvittaessa nopeahkosti ajamaan rintaman mukana kohti itää.

Myrskybongarit odottamassa Klaara-myrskyä Sipoon Kalkkirannan aallonmurtajalla

Pitää sanoa että ilma oli tuona päivänä painostava. Helsingissä esimerkiksi paukkui kesän ainoan kerran helleraja kyseisenä päivänä, juuri ennen rajuilman rantautumista. Aika pitkään Kalkkirannan satamassa sai katsella lähestyvää mössöpilveä ja nauttia leppoisasta pohjoistuulesta. Noin tunti ennen h-hetkeä kuitenkin alkoi mereltä kuulua vaimea matala jyly jonka juuri ja juuri pystyi aistimaan jos vain suojasi korvansa tuulelta. Se oli taukoamattoman, kaukaisen ukkosen jyly, ja tälleen sisämaan asukille se oli jopa kunnioitusta herättävä ääni.