2017-12-29

Syksyistä Linnunrataa maiseman kera

Tässä kun nyt on eletty pilvikaton alla viikkokuukausitolkulla, lienee parasta julkaista syyskauden tähtitaivaskauden tuotokset. Horisonttimestoista harjun reunan pääsi tositoimiin monena yönä timelapsejen ja parinkin 100% eebbisen Linnunratamaisemapanoraaman muodossa. Alla panoraamoista se parempi, kuuttomana yönä kuvattu. Värejä jos joku ihmettelee, niin ne ovat juuri ne oikeat yötaivaan värit. Valosaaste tuottaa tietysti roimasti keltaista tuonne vasemmalle, mutta ilmakehä itsessään loistaa myös keltaista ja vihreää ilmahehkun vuoksi. Kuopion läheisyyden vuoksi kuvaa tosin dominoi se keltainen, mutta tuolla oikealla erottuu myös vihreitä sävyjä sekä ilmahehkulle tyypillisiä, vaimeita tiheysaaltoja. Ja nytpähän stemmaa taivas sävyineen hyvin kellertävään ruskamaastoon.

Syksyinen Linnunrata ruskaisen metsän yllä

Tämä on kuvattu ilman seurantaa, koska oli kiire saada kuva tehtyä (sumut ja pilvet olivat nousemassa). Mutta ilman seurantaakin voi saada kivasti nostetta signaali/kohinasuhteelle, kunhan pinoaa muutaman kuvan päällekkäin. Tällä kertaa muutama kuva tarkoittaa yhdeksän otoksen mittaisia pinoja, mikä vähentää kohinan kolmasosaan. Periaatteessa Huginiin voi heittää kaikki kuvat kerralla ja se setvii kuville oikeat paikat, mutta prosessista tulee niin tahmainen liki sadan kuvan kanssa (kolme riviä, kolme saraketta, kertaa yhdeksän kuvaa per pino plus maastolle muutama valotus), että on parempi tehdä urakka osissa. Eli pino kerrallaan Huginin ja Enfusen läpi ja näistä kasaan valmis panoraama. Kunhan muistaa välivaiheista tallentaa Huginin .pto-tiedostot, voi homman helposti tehdä eräajona uudestaan kun jossain vaiheessa tajuaa mokanneensa pahasti kuvien vinjetoinnin poiston kanssa. Eipä mitään, harjoittelu tekee mestarin.

2017-12-17

Luminous Finland Savonlinnassa - gamutit paukkuu ja karavaani kulkee

Suomi itsenäisenä valtiona täytti hiljattain pyöreät ja ihan kunnioitettavat sata vuotta. Että onnea vaan. Juhlallisuuksiin ovat kuuluneet myös lukuisat valotaideteokset, joista varmaan Saana-tunturin valaisu revontulten alla oli näyttävin. Sinne en päässyt, mutta ei tämä Olavinlinnan valaisun katsominenkaan turha reissu ollut.

Itse linnaan ei ollut pääsyä (ja jos olisin linnaan hiippaillut, en olisi pystynyt tulemaan takaisin mantereelle sillan käännyttyä laivan tieltä pois), mutta viereiseltä Tallisaarelta pääsi hyvin kuvaamaan. Liian kovat boforilukemat kuitenkin estivät läheiseltä rautatiesillallta kuvaamisen, ihan tuulen aiheuttaman tärinän ja ilmavirran mukana kulkeneen veden muodossa. Illan alussa ei vielä taivaalta tullut edes kauheasti vettä joten pallopanoraamojen kuvauskin onnistui vielä kivasti. Niitä on tuohon alle upotettu kolme kappaletta.



Valonheittimien kapeat kartiot taivaalla eivät oikein erotu värikuvasta, ottamalla värikuvasta mukaan pelkän sinisen kanavan erottelukyky paranee huomattavasti. Kannattaa katsastaa taivaalta vaikka tuon korkean oikeanpuoleisen kuusen varjo, joka ei värikuvassa näy laisinkaan, varmaan lähinnä kuvien säästöpakkauksesta johtuen. Pakkaus ei ole hyväksi pehmeille gradienteille ja hennoille väriyksityiskohdille. Mutta mustavalkokuvasta kuusen varjo taivaalla pomppaa kuitenkin kivasti esiin. Samaten erottuvat linnan tornien yläikkunoista ulos tulevat valonheittimien säteet, vaikkakin himmeinä.

Paskempi sää olisi tarkoittanut enemmän tavaraa ilmassa ja täten paremmin erottuvia valonsäteitä taivaalla, mutta olisi tehnyt kalansilmän kanssa kuvaamisesta mahdotonta. Optimikeli tälle show'lle olisi varmaan ollut aste tai kaksi pakkasta ja nollatuuli. Savukoneet, joita saaressa oli useampia, olisivat näin päässeet oikeuksiinsa. Kuten joku ulkomaan elävä aikoinaan ehdotti, pitäisi Suomen itsenäisyyden juhlallisuudet siirtää toiseen vuodenaikaan ja paremmille keleille. Lämmin marraskuun/joulukuun taite on paskinta mahdollista aikaa oikeastaan minkään juhlistamiseen. Nyt keli saaressa oli samaan aikaan märkä, tuulinen ja kylmä.

2017-12-14

Objektiivin tulopupillin tarkan paikan selvittäminen laserilla ja panoraamapäällä

Onni on oikein säädetty panoraamapää, siinä kun säästyy monelta ärräpäältä sitten tietokoneella panoraamojen kanssa nyhrätessä. Tosin, oikeiden säätöjen löytäminen panoraamapäälle ei ole ihan triviaalia, joten olin jo pykäämässä kasaan optista penkkiä jolla mittaukset olisi saanut taatusti tarkoiksi™. Helpommallakin tosin selviää…

 
(Vasemmalla: objektiivin pyöritys tapahtuu väärästä kohtaa, lasersäde katkeaa välillä. Oikealla: sisääntulopupilli on löytynyt, säde ei katkea missään vaiheessa.)

Käytännössä mittaus etenee näin: kamera objektiiveineen laitetaan panoraamapäähän ja kameran kanssa samalle korkeudelle laitetaan laseri, joka on säädetty mahdollisimman himmeälle. On ehkä parasta käyttää vaikka ebaystakin löytyviä muutaman pennin maksavia punaisia lasermoduuleja, niille virransyöttö, kiinnitys ja jännitteensäätö on helpoin toteuttaa verrattuna laserosoittimiin ja sen semmoisiin. Himmeys tietysti ihan kameran kennon turvallisuuden vuoksi. Normaalisti kolmen voltin laserdiodimoduuli tuotti tarvittavan himmeän valotäplän noin kahdella voltilla.

Laserin ja kameran ollessa vastakkain, suunnataan lasersäde paistamaan tappiinsa himmennetystä himmenninaukosta sisään. Sitten liikutellaan vaan kamera-linssi -yhdistelmää panoraamapäällä sivusuuntaan ja säädetään kameran etäisyys akselista niin että laser näkyy koko ajan takatelkkarin kuvassa kameraa liikutellessa. Helppoa.


(Ammattilaisvinkki: kannattaa ottaa lukemat jonnekin ylös.)

Aiemmat, paljain silmin määritetyt arvot tulopupillin etäisyyksille olivat siellä main, mutta laser ilmeisesti on tarkempi koska Samyangin 12-millisellä kuvatun 128 megapikselin kokoisen pallopanoraaman kohdistuspistevirheet laskivat Huginissa nyt alle kahden pikselin. Entisillä panoraamapään arvoilla lukemat olivat yleensä kolme—neljä kertaa isompia.