2017-12-29

Syksyistä Linnunrataa maiseman kera

Tässä kun nyt on eletty pilvikaton alla viikkokuukausitolkulla, lienee parasta julkaista syyskauden tähtitaivaskauden tuotokset. Horisonttimestoista harjun reunan pääsi tositoimiin monena yönä timelapsejen ja parinkin 100% eebbisen Linnunratamaisemapanoraaman muodossa. Alla panoraamoista se parempi, kuuttomana yönä kuvattu. Värejä jos joku ihmettelee, niin ne ovat juuri ne oikeat yötaivaan värit. Valosaaste tuottaa tietysti roimasti keltaista tuonne vasemmalle, mutta ilmakehä itsessään loistaa myös keltaista ja vihreää ilmahehkun vuoksi. Kuopion läheisyyden vuoksi kuvaa tosin dominoi se keltainen, mutta tuolla oikealla erottuu myös vihreitä sävyjä sekä ilmahehkulle tyypillisiä, vaimeita tiheysaaltoja. Ja nytpähän stemmaa taivas sävyineen hyvin kellertävään ruskamaastoon.

Syksyinen Linnunrata ruskaisen metsän yllä

Tämä on kuvattu ilman seurantaa, koska oli kiire saada kuva tehtyä (sumut ja pilvet olivat nousemassa). Mutta ilman seurantaakin voi saada kivasti nostetta signaali/kohinasuhteelle, kunhan pinoaa muutaman kuvan päällekkäin. Tällä kertaa muutama kuva tarkoittaa yhdeksän otoksen mittaisia pinoja, mikä vähentää kohinan kolmasosaan. Periaatteessa Huginiin voi heittää kaikki kuvat kerralla ja se setvii kuville oikeat paikat, mutta prosessista tulee niin tahmainen liki sadan kuvan kanssa (kolme riviä, kolme saraketta, kertaa yhdeksän kuvaa per pino plus maastolle muutama valotus), että on parempi tehdä urakka osissa. Eli pino kerrallaan Huginin ja Enfusen läpi ja näistä kasaan valmis panoraama. Kunhan muistaa välivaiheista tallentaa Huginin .pto-tiedostot, voi homman helposti tehdä eräajona uudestaan kun jossain vaiheessa tajuaa mokanneensa pahasti kuvien vinjetoinnin poiston kanssa. Eipä mitään, harjoittelu tekee mestarin.

Linnunrata on edelleen teemana tässä toisessa panoraamassa. Kuvassa vasemmalla tähtitaivaasta jotain tietäville tuttu kaveri eli Andromedan galaksi ja vasemmalle jää sitten Linnunradan tähtipaljoutta ja sitä halkovia pimeitä sumuja. Linnunradan lähinaapuruston mittakaava käy aika hyvin esille tässä kuvassa. Vaikka Andromedan galaksi on palttiarallaa kaksi kertaa tähtirikkaampi ja oletettavasti isompi, on se niin kaukana Linnunradastamme että siihen verrattuna se on kuin herne henkilöauton rinnalla. Avaruus on iso ja tyhjää täynnä, niin kuin muistamme Jupiterin ja Kuun tapauksesta.

Pala Linnunrataa ja Andromedan galaksi vierekkäin

Alla vielä panoraama vähän isompana. Muutamille kohteille on vielä annettu nimet. Panoraaman piti jatkua vielä yhden paneelin verran tuonne oikealle, Linnunradan toiselle reunalle, mutta yllätys yllätys, olikin panoraamapäätä tullut siirrettyä yksi askel liikaa kuvatessa. Yksinkertaisesti kuvan terävänä pitäminen kasvaa melkeinpä eksponentiaalisesti polttovälin pidetessä ja valovoiman pysyessa samana. Tarkka katsoja huomannee tästä pienennetystä kuvastakin että taustataivaan tähdet ovat suurempia panoraaman oikealla reunalla kuin vasemmalla ja Huginin sekä Photoshopin jäljiltä kuvien välillä olikin ikävästi erottuva sauma joka piti käsin sekoittaa kadoksiin laakeilla gradienttimaskeilla. Sattumalta kuvaussuunta oli panoraamassa oli vasemmalta oikealle, eli jälleen kerran tuli objektiivin lämpölaajeneminen sotkemaan panoraamahommia. Linssinlämmitin oli kyllä käytössä, mutta ilmeisesti tein sen virheen että nostin tiivistyvän kosteuden pelossa lämmityspantojen tehoa ja lopputulemanhan tietää.

Toivottavasti joku rakentaisi lämpötilakompensoidun tarkentimen kameraoptiikalle. Periaatteessa tarvitaan vaikkapa askelmoottori pyörittämään tarkennusrengasta esimerkiksi hihnalla, anturi lämpötilan tarkkailuun, vähän älyä systeemiin vaikka Arduinosta ja tarkennuksen ja moottorin välinen välityssuhde. Itse asiassa, kameroista löytyvät jo palikat valmiina lämpötila-antureita myöten, tarvittaisiin vain ropellihattumeininkiä kameravalmistajien insinööreiltä. Pentax haloo?

(Teknisiä yksityiskohtia: D800 ja Samyang 135mm f/2 tee-se-itse-moottoreilla varustetulla NEQ-5-jalustalla. Panoraaman paneelit ovat noin 45 minuutin mittaisia pinoja, minuutin pätkissä kuvattuina.)

No, onnistui kuva lopulta ihan kohtuullisesti. Jotain tuon viikonlopun ilmankosteudesta kertonee nämä kaksi maisemaa Tähtikallion laelta. Onneksi kosteus ei juuri kiivennyt tuonne mäelle. Mittakaavasta vielä sen verran että ylemmässä panoraamakuvassa on maisemaa suurin piirtein saman verran kuin galaksipanoraamassa on tähtitaivasta, ehkä vähän pidemmälti. Horisontin ylle voi siis mielessään leikkaaliimata Linnunradan ja muut galaksit eikä mittakaava heitä paljoa.

Usvakuutamoinen peltomaisema

Tämä keltainen kaveri on myös niillä oikeilla yötaivaan väreillä kuvattu ja käsitelty. Tähän oli tarkoitus laittaa vielä Linnunrata nousemaan horisontista jonka kuvasin Samyangin 135-millisellä, mutta näyttää siltä että se on semmoinen Berliinin lentokenttä että kuvaa saadaan odottaa vielä hetkinen jos toinenkin. Mutta olisihan se kaksisataaprosenttisen eeppinen jos sen joskus näytille saan.

Yöusvavalosaastepanoraama

Ja itse Linnunratapanoraama, josta on — tuloksettomasti — IRIS-ohjelmalla vähennetty taustataivas pois. Tähdet ovat nyt taustaelementti ja tähtienvälinen pöly suorastaan ponkaisee naamalle niin että allergisemmat jo oirehtivat. Pidempi polttoväli tarkoittaa isompaa fyysistä apertuuria, joka tarkoittaa enemmän signaalia joka tarkoittaa parempaa kontrastia taustataivaan ja Linnunradan pölyjuovien välillä. Lisäksi polttovälin pidetessä alkavat tähdet katoamaan kuvasta, koska ne ovat kennolla aina suurinpiirtein saman kokoisia, mutta lopullisessa kuvassa pienempiä ja pienempiä neulanreikiä polttovälin kasvaessa. Olen varma että Pixinsightillä homma onnistuisi leikiten, mutta kolmesataa euroa softalisenssiin jolle on käyttöä kerran tai kaksi vuodessa on aika paljon. No, jätetään muhimaan.


(D800, Samyang 135mm f/2, valotusaika seurantajalustan päällä puoli minuuttia. Pidempi valotusaika nostaisi pölyä vielä enemmän esille.)

Ihan syyskauden ensimmäiset melkein pimeät yöt menivätkin harjun harjalla timelapseja kuvaillessa, alla ne molemmat. Timelapseissa pilvet eivät ole haitaksi, useimmiten ihan päinvastoin. Ultralaajiksella ne kiitävät vielä huimempaa vauhtia kameran ohi.





Sekä tietysti se pakollinen pallopanoraama paikan päältä. Kulunut virsi, mutta jos jotain sydäntalven keskellä kaipaa niin lämpimiä syysöitä.

0 comments:

Lähetä kommentti