2018-03-20

Ensimmäinen* Suomesta otettu kuva vastahehkusta eli gegenscheinistä

Aurinkokunnassa on paljon pölyä planeettojen tasossa. Tämä pöly tietenkin siroaa Auringon valoa ja on nähtävissä taivaalla ekliptikan eli eläinradan suuntaisena nauhana, jossa on suuret kirkastumat Auringon molemmin puolin sekä pienempi ja himmeämpi kirkastuma vastapäätä Aurinkoa. Auringon vastapäätä olevaa kirkastumaa kutsutaan vastahehkuksi, tai saksalaisittain gegenscheiniksi.

Ursa kirjoittaa siitä seuraavaa:

Erityisen pimeällä paikalla, varsinkin eteläisemmillä leveysasteilla on mahdollista nähdä eläinratavalon vastapuolella niin sanottu vastahehku, joka tunnetaan myös saksankielisellä nimellään gegenschein. Vastahehku on huomattavasti eläinratavaloa himmeämpi, eikä sitä tiettävästi ole vielä havaittu Suomesta.

Vuoteen 2013 asti myös Wikipedia-artikkeli ilmiöstä oli sitä mieltä että "Suomessa gegenschein ei näy". Periaatteessa molemmat ovat oikeassa, minunkaan tietääkseni kukaan ei ole paljaalla silmällä nähnyt Suomesta gegenscheiniä, eikä edes kuvannut — ennen kuin nyt. Etelä-Ruotsista, Hangon korkeudelta, on kyllä paljaalla silmällä tehtyjä havaintoja vastahehkusta, mutta niiden takana onkin ollut tunnettu ruotsinsuomalainen syvän taivaan havaitsija ja suoranainen kotkansilmä Timo Karhula. Gegenscheinin kuvausyrityksiä kyllä on ollut, ks. vaikka tämä Samuli Ikäheimon kuva.

Toisaalta, samaa kielteistä virttä veisattiin aikoinaan eläinratavalosta, josta nykyisin suorastaan tulvii kuvia Taivaanvahtiin. Ensimmäisen kerran eläinratavalo taidettiin Suomesta kuvata 1990-luvun lopulla Pekka Parviaisen toimesta. Joten yllätys olikin positiivinen, vaikkakaan ei suuren suuri kun Varkauden Kassiopeian Härkämäeltä sain vastahehkun metsästettyä kuvaan käyttäen suomalaisen syvä taivas -harrastuksen grand old manin Risto Heikkilän 40cm newton-kaukoputken seurantajalustaa. Kymmenen kappaletta viiden minuutin valotusta pinoon ja taivaasta paljastuu pienen kaivelun jälkeen hento elliptinen hehku, juuri sieltä mistä tähtikarttaohjelma ennustikin sen löytyvän.

Vastahehku eli gegenschein kuvattuna Suomesta
(Viemällä osoitin kuvan päälle näkee kuvan selitteen.)

Tässä on myös toinen kuva jossa gegenschein näkyy, joskin vaivalloisemmin. Pienempi fyysinen aukko kalansilmäobjektiivissa eikä seurantaa alla, joten kuvanlaatu jää huonommaksi ihan pakosta. Kuva on otettu muutama viikko aiemmin, jolloin auringon vastapiste taivaalla oli Leijonan tähdistön Reguluksen vierellä. Ylemmässä kuvassahan vastapiste on siirtynyt pitkin eläinrataa jo Leijonasta naapuritähdistöön, Neitsyeeseen.

Paljain silmin tuli tuijotettua oletettua vastahehkun pistettä taivaalta, mutta täysin tuloksetta. Kun mitään ei näy, alkaa näköjärjestelmä itse keksimään taivaalle jos jonkinmoisia himmeitä ellipsejä ja läiskiä; enää en ihmettele ammoisia havaintoja Marsin kanaaleista. Ehkä ns. pöllönsilmäkiikareilla tuon voisi nähdä…



Kuva havainnollistaa myös Linnunradan vähemmän kirkkaiden alueiden ja vastahehkun kirkkauden suhdetta, Linnunradan ollessa huomattavasti kirkkaampi kuin eläinratavalon vastahehkun. Paras aika ja paikka havaita gegenscheiniä on siis talvella, Aurinko on matalimmillaan ja Auringon vastapiste korkeimmillaan taivaalla. Kaupunkien valosaastekupujen olisi suotavaa jäädä kauas, kauas, joten optimipaikka olisi ehkä loppusyksy/alkutalvi jossain lounaisen Suomen saaristossa. Kevään nyt edetessä vastapiste siirtyy koko ajan etelämmäksi ja etelämmäksi, kunnes katoaa ilmahehkuun, kaupunkien hukkavaloon ja lopulta vaalenevien kevätöiden valoisuuteen. Ensi kaudella sitten pääsee koittamaan taas uudestaan.

* Maaliskuussa 2018 tehdyn verkkohaun mukaan.

0 comments:

Lähetä kommentti