2018-07-30

Déjà vu ja viraalikuvan tarina

Kuun kuvaaminen on kivaa kun se noudattaa niin säännöllistä aikataulua, liikkeet voi tietää vuosia etukäteen niin halutessaan. Usein tuleekin katsastettua app.photoephemeris.com siinä toivossa josko kuun nousua kuvaava siniharmaa viiva sivuaisi jotain mielenkiintoista lähiaikoina. Useimmiten ei, mutta eilen Kuun nousulinja piirsi tutunoloisen radan kartalle, se nousisi melkein täytenä jälleen kerran Siilinlahden takaa.

Kuu piirtää noustessaan viirun taivaalle

Ja sama maisema keväisessä asussa vuodelta 2015. Kolmijalka oli varmaan melkein samoissa kuopissaan.

Kuun nousu

Ylpeänä saavutuksestani postasin tuon alemman kuvan tuoreeltaan Reddittiin, olisiko ollut /r/exposureporn — onhan kyseessä erittäin pitkä valotus — ja siellä alkuperäinen postaus taisi kerätä muutaman sata ylä-ääntä, mikä oli ihan kiva saldo ja hiveli egoa kivasti. Joku kuitenkin ristipostasi kuvan isompaan alireddittiin /r/space (aliredditit ovat kuin erillisiä ryhmiä sivustolla), josta kuva singahti muutaman tuhannen ylä-äänen voimin etusivulle. Sivusto oli tuolloin pienempi ja muutama tuhat ääntä oli suuri luku noihin aikoihin. Nykyään etusivun suosituimmat postaukset huitelevat melkein sadassa tuhannessa äänessä.

Reddithän aloitti linkinjakoalustana, mutta on käyttäjämäärän kasvaessa siirtynyt yhä enemmän kuva- ja videopainotteisen sisältöön, varmaankin Redditille alkuaan tehdyn kuvahostin Imgurin menestyksen pakottamana tai inspiroimana. Vaikka aliredditit on suunnattu tietylle yleisölle, on Redditin etusivu kaikille käyttäjille yhteinen. Tästä johtuen sivustolta on suhteellisen helppo saada kuvansa suuren yleisön tietoon, jos vain kuvan otsikko ja sisältö on kohdillaan. SpaceX-laukaisujen kuvaajana tunnettu John Kraus on yleinen näky /r/spacen ja koko sivuston etusivulla.

/r/spacesta matka jatkui sitten Petapixeliin. Tuohon aikaan PP teki etusivunsa melkein kokonaan Redditin sisällöstä eikä ollut ensimmäinen kerta kun minun jakamaa tai tuottamaa sisältöä sivustolla näkyi. Petapixelin postaus koostui periaatteessa kuvasta, samasta kuvasta mutta tiukemmin rajattuna ja exif-tiedoista sekä varmaankin Flickrin tageista päätellyistä kuvaustiedoista. Samanlaisen postauksen julkaisi Petapixelin artikkelin pohjalta This is colossal. Huvittavinta ovat kuitenkin PP:n postauksen kommentit, jotka ovat ne internetin valokuvaajayleisöltä usein kuullut "kyllä minäkin tuollaisen ottaisin" ja "ei tämä ole mitään uutta".

Kun kuva kerran blogosfääriin päätyy, alkaa se elää ihan omaa elämäänsä. Muistelen kuvan näkyneen mm. Country Living (tjsp) -blogissa ihan luvan kanssa ja ties missä muualla sitten ilman mitään kyselyjä. Tällä hetkellä Googlen käänteinen kuvahaku antaa tuloksia lähinnä Flickristä ja Pinterestistä sekä niistä autogeneroiduilta sivustoilta sekä muutamia blogeja. Lopulta sisällönlisensointiyhtiö Caters jätti kommentin kuvan Flickr-sivulle, ja pyysi kuvaa lisensoitavaksi. Siihen suostuin ja kuva päätyi Catersin kautta muistaakseni Daily Mailin sivuille josta sainkin lopulta ruhtinaallisen 15 euron kuvapalkkion.

2018-07-28

Kuunpimennys Kallaveden yllä

Kesäinen kuunpimennys ja Puijon torni
(Täydellisen vaiheen loppupuolisko Kallaveden yllä Puijon torni kaverinaan.)

Pikaviestimissä kiersi huhuja täyteen pakkaantuneista Kallansilloista ja Huuhanmäestä, jälkimmäinen jopa siitä huolimatta että Kuopion Saturnus oli nimenomaan ilmoittanut että mitään näytäntöä ei järjestetä. Median hypetys superpunaisesta verikuusta ja vuosisadan pisimmästä pimennyksestä olivat purreet. Eipä siis ihme jos myöhemmin samoista pikaviestimistä sai kuulla Huuhanmäen tyhjentyneen, porukka oli odotellut Kuuta ilmestyväksi taivaalle yli tunnin ajan, tylsistyneet, todenneet ettei pimennys näy laisinkaan ja lähteneet kuka minnekin. Ihan sama kävi kuvauspaikaksi valikoituneella, melkoisen syrjäisellä, suorastaan hylätynoloisella Läävinniemen uimarannalla kun lähimökkien kesäasukkaat valuivat rannalle ja kertaalleen ennättivät poistua ennen kuin Kuu taas näkyi.

Kuunpimennys Kallaveden yllä

Puijon torni nähtynä Läävinniemestä
(Tuolta kuvan vasemmasta reunasta olisi Kuun pitänyt ilmestyä. Ei ilmestynyt.)

Peakfinder.orgin mukaan pimentyneen Kuun olisi pitänyt nousta tuolta katsoen vähän Puijon tornin vasemmalta puolelta, kulkea pimentyneenä sen yli, ihan tornin huippua viistäen ja jatkaa matkaansa pitkin taivaankantta. Kuopiossa Kuu nousi kello 22:05, ja ensimmäinen viesti havaitusta Kuusta tuli vasta kymmentä vaille kahtatoista — parikymmentä minuuttia ennen täydellisen vaiheen loppumista. Siinä välissä vääriä hälytyksiä mukamaskuusta tuli useampia, niin sitä vain toiveajattelu vaikuttaa ihan visuaalisestikin. Odottelua tuli siis vajaa kaksi tuntia, eli en syytä suurta yleisöä jos olo oli pettynyt Kuun näkymisen suhteen. Kyllähän sitä itsekin tuli arveltua pimennyksen alkuvaiheen näkyvän heikosti, mutten minäkään sitä ihan näkymättömäksi arvannut. Siksi kytiksellä tulikin oltua jo ennen kymmentä, vaikka lähtöä olisi voinut viivästyttää ihan hyvin melkein puolilleöin.

2018-07-26

Valaisevat yöpilvet peltomaisemassa

Savon korkeudella alkaa olla jo niin pimeää jotta ensimmäiset tähdistöt voi erottaa kuvista ja myös paljain silmin ihan taivaalta. Tähdistöjen kaveriksi syttyvät myös valaisevat yöpilvet, joiden hehku täytti viimeyönä melkein koko taivaankannen. Kyseessä on helposti siis laaja-alaisin yökkösnäytös tänä kesänä ja tästä noin kuukausi eteenpäin on perinteisesti ollut pilvien parasta esiintymisaikaa.


(Timelapse välkkyy aika voimakkaasti, se saattaa johtua kameran sävyasetuksista johon oli jäänyt päälle automaattinen kontrasti. Pitää muistaa pistää se pois seuraavalla kerralla.)

Jos näistä tolkuttomista #seksihelteistä pitää hyviä puolia etsiä, on ainakin itikoita liikkeellä vähemmän kuin tavallisesti — paahde tappaa näemmä paitsi kastelemattomat nurmikot ja ihmisten virkeyden, myös verenimijät. En valita, paitsi virkeyden osalta.

2018-07-24

Hugin-kauhugalleria

Tulipa käytettyä päivä varsin tähdelliseen, kiusasin itseäni tekemällä Huginissa enemmän tai vähemmän rikkonaisia panoraamoja. Jostain kumman syystä Enblendillä oli suuria vaikeuksia tuottaa tolkullisia saumoja, tai ylipäätään maisemaksi tunnistettavia kuvia, tähän kahden rivin pallopanoraamaan. Samaten Huginin sisärakenteinen Verdandi tuotti ihan mitä sattuu, kuvien järjestystä muuttamalla sai uudet saumat niiden välille ja joka kerta eri virheet esille.









Verdandi on tuo suuria tasaisia väriliukuja ja -alueita kuviin tekevä blendaaja, Enblend taasen tykkää tehdä noita mustia läiskiä ja kirkkaanvärisiä sauman reunoja. En ihmettele yhtään jos joku aloitteleva panokuvaaja lopettaa leikin kesken jos tuloksena olisi noiden kuvien näköisiä panoraamoja. Varmasti menee sormi suuhun että mitäs nyt, varsinkin kun Enblendin käyttöohje — jos sinne nyt edes sattuisi eksymään — on varsin kryptinen ja paikoin matemaattisluonteinen. Tämäkin selvisi vasta käskyttämällä Enblendistä sauman kuljetuksen optimointi kokonaan pois päältä: --primary-seam-generator=nearest-feature-transform.

Alla vielä valmis pallopanoraama, jos ei muuta niin todisteena siitä ettei mennyt päivä hukkaan. Taivaalla oli hetkellisesti valaisevia yöpilviä, himmeitä sellaisia. Tästä se kausi alkaa.

Peltotie kosteassa kesäyössä

Päivitys elokuun lopulla: Lisäilen tähän postauksen perään näitä pilalle menneitä panoraamoja sitä mukaa kun niitä Hugin ulos suoltaa.

















2018-07-18

Suomen Teksasissa kaikki on isompaa: Loukajanvuori, Kurikka

Viikko takaperin kehuin Pääskyvuoren näkötornia ehkä hulppeimmaksi koskaan. Tässähän joutuu ihan pyörtämään puheensa, Kurikan Loukajanvuoren (50-metrinen nyppylä vuorena, nyt jätkät oikeesti) torni kun on vielä päheämpi paikka. Vaikka Loukajanvuoren näkötornin ylin kerros ei ole järin tilava, arviolta noin kolme metriä kanttiinsa, nousee se roimasti puurajan yläpuolelle. Arvioisin että metsä ei koskaan peitä tuolta maisemaa vaikka sen antaisi kasvaa vapaasti seuraavan vuosisadan ajan. Jopa näkötornin alempi kerros on korkeammalla kuin useimpien tornien ylin kerros, sieltäkään ei puusto peitä maisemaa mihinkään suuntaan kuvatessa.

Poutapilvinen peltomaisema Kurikassa, nähtynä Loukajanvuoren näkötornista
(Kuvan alareunaa koristavat puut ovat niin lähellä horisonttia kuin ne tuolta koskaan voivat olla. Kerrankin näkötorni on tehty tarpeeksi korkeaksi.)

Poutapilvinen peltomaisema Kurikassa, nähtynä Loukajanvuoren näkötornista
(Horisonttia koristaa myös 17 kappaletta tuulimyllyjä.)

360 asteen näkymä tornin ylimmästä kerroksesta näyttää tältä, kun sen kuvaa kaikkien kahdeksan ikkunan suuntaan, ikkunat ovat onneksi avattavia (ja osa suorastaan särki) joten kuvausta ne eivät häiritse. Ylös vie kapeahko metallinen pyöröportaikko alemmalta suurikokoisemmalta tasanteelta. Alhaalla tornin juuressa näkyy kota (lukossa) sekä huussi ja laavu tulisijoineen sekä mysteerikontti johon menee muutama sähköjohto tornista. Ylhäällä ei näyttäisi olevan sähköjä, vaan johdot on napsittu poikki. Kuvittelin pääseväni tornin laella eroon hyönteisistä, itikoista ja muista kiusankappaleista, mutta jotenkin niitä on myös tuolla korkeuksissa. Lisäksi vesisateelta tai muulta vastaavalta suojaan hakeutuvan kannattaa ottaa huomioon että ylätasanteen katossa on melkein metrin läpimittainen aukko, joten tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen kastumiselle on mahdollisuus olemassa.

2018-07-08

Maisemia Heinäveden Pääskyvuoren näkötornista

Enpä ole hulppeammassa näkötornissa käynyt kuin nyt Heinävedellä Pääskyvuoressa. Kolmikerroksinen puutorni nousee 181-metrisen (sata metriä järven pinnan yllä) Pääskyvuoren melkein korkeimmalta kohdalta ja eteen levittäytyy varmaankin parasta etelä-savolaista vaaramaisemaa melkein 360 asteen verran. Edes ylimmässä kerroksessa ei tule taatusti ahdasta, koska se on keskivertokaupunkiasunnon kokoinen lattiapinta-alaltaan. Pallopanoraama alla selventäkööt tornin mittakaavaa:


Ilmansuunnista sen verran että tuo kultainen Volvo on melkein tarkalleen pohjoisen kohdilla.

Pitkien valotusten ystäville kuitenkin varotuksen sana. Torni heiluu tuulessa, ja tuulettomana päivänä kiusaksi käy lattialautojen taipuminen, ellei sitten jätä kameraa sataprosenttisen rauhaan. Tästä parin tunnin aikana kuvatusta timelapsesta tornin liikkeet näkyvät yhtä hyvin kuin pilvien sekä niiden heittämien varjojen liike maisemassa.

2018-07-07

Mennään metsään

Kesän kääntyessä kohti talvea onkin hyvä hetki muistella pitkiä ja kylmiä talven kuutamoöitä. No, tämä satsi pallopanoraamoja ei ole ihan kovimmilta helmikuun paukkupakkasilta, vaan vähän leudommilta maaliskuun öiltä. Silloin puiden pintaan ilmestyvä huuru ehtii päivällä sulamaan ja uudelleenjäätyy öisin kuutamossa kimalteleviksi pisaroiksi. Helmikuu siis on visuaalisesti — ainakin Savon leveysasteilla — se parempi kuukausi metsässä ja maastossa rymyämiseen jos ei kylmää pelkää. Tosin maaliskuussa on puolensa, puiden oksilla on vielä jonkin verran lunta eli ne ovat muutakin kuin pelkkiä mustia risuja taivasta vasten. Huhtikuussa ei ole enää sitäkään vähää valkeaa jäljellä.



Siilinjärven harjualueet, jossa ylläoleva virtuaalikierros on kuvattu, erottuvat kohtalaisen hyvin tästä Stravan julkaisemasta kartasta, johon kyseisen liikunnanseurantaohjelmiston käyttäjät ovat kollektiivisen satelliittikohdistusjälkensä jättäneet. Joku voi uutisista muistaa karttapalvelun nimen, käyttäjät olivat nimittäin huolimattomuuttaan vuotaneet esimerkiksi tukikohtien vartiointireittejä kaikelle kansalle. Kotimaassa ainakin Rissalan ja Tikkakosken aidanvieruksia pitkin näkyy kulkevan gps-jälkiä.

2018-07-04

Yksinkertainen tapa taustataivaan poistamiseen tähtikuvasta

Esittelin vuosia sitten helpon tavan siivota taustataivas tähtitaivaskuvasta käyttäen Iris-ohjelmaa. Tähän päivään asti se on toiminut ihan hyvin, kunnes tuli vastaan Linnunratapanoraama joka suorastaan hajosi käsiin Iris-käsittelyn yhteydessä. Joten jokin parempi tapa piti keksiä, ilman maksullisia lisäohjelmia.


(Vasemmalla on Iris-ohjelmiston siivoama taustaivas Lyyran tähdistökuvassa, vastaavasti oikealla nyt esiteltävän tavan tuottamaa jälkeä. Ison mittakaavan jäännösepätasaisuuksia ei käytännössä näy oikeanpuoleisessa kuvassa laisinkaan.)

Taustataivasmallin voi tehdä helposti käyttäen Photoshopin dust and scratches -suodinta enimmäissäteellä (500 pikseliä) ja pienimmällä kynnysarvolla (threshold, 0 levels) tähtitaivaskuvan kopiolle. GIMPissä ei ikävä kyllä näy olevan vastaavaa tulosta tuottavaa suodinta, mikä olisi kiva olla olemassa koska Photoshopin tuki 16 bittiä suuremmille bittisyvyyksille on aika puutteellinen… Suodin poistaa kuvasta kaikki kaksinkertaista sädettä pienemmät yksityiskohdat kuten tähdet, pienemmät sumut, galaksit ja vastaavat. Jäljelle jäävät siis vain suurimmat sumut ja taustataivaan epätasaisuudet. Jos suodin tuntuu poistavan liikaa sumuja, voi koittaa pienentää siivottavaa kuvakopiota ennen dust and scratches -suotimen ajoa, kuvan mittojen puolittaminen vastaa säteen suurentamista kaksinkertaiseksi, ja samalla ajaa suotimen paljon nopeammin kuvalle — 36 megapikselin kokoisen kuvan siivous kestää noin minuutin verran nykyaikaisella 8-ytimisellä ja 16-säikeisellä suorittimella. Taustataivaskuva pitää tietysti ennen vähennystä venyttää alkuperäisiin mittoihinsa.

Varsinainen taustataivaan vähennys käy sitten apply imagella, jolla tähtitaivaskuvasta vähennetään (subtract) äsken luotu taustataivasmalli. Offset on hyvä pitää nollasta poikkeavana jottei mitään tärkeää leikkaudu sävyalalta pois. Vähennyksen jälkeen kuvaa voi venytellä hyvinkin ronskisti, käyttäen vaikka värikanavien suhteet säilyttävää arcsinh-venytystä.

2018-07-03

Sigma 14mm f/1.8 — katsauksessa superlatiivilaajis

Laajin, nopein, isoin, kallein. Ei onneksi kaikkein kallein mutta kalliimmasta päästä. Sigma on 14-millisen f/1,8-valovoiman superlaajiksensa hinnoitellut poikkeukselliset speksit huomioon ottaen ihan kohtuullisesti sinne puoleentoista tonniin, vähän alle jos intoutuu vertailemaan hintoja. Kilohintaa jää täten pikkuisen yli euro per gramma kun objektiivi painaa sen 1,1 kiloa, sattumalta tämä onkin suurin grammahinta kun vertaillaan muihin Sigman ART-sarjalaisiin.

Laajakantit
(Kokovertailussa kakkoseksi — myös yhteispainossa — jää 15mm Irix ja 12mm Samyang.)

Samanpainoisia ja -kokoisia möhkäleitä ovat tähän mennessä olleet vain peilijärkkäreiden supernopeat tai hyperlaajat zoom-objektiivit kuten Nikonin legendan asemaan noussut 14-24mm f/2,8; Canonin äärimmäisen leveä 11-24mm f/4 ja Tamronin vakautetttu 15-30mm f/2,8. Kiinteäpolttoväliset ultralaajikset ovat painossa jääneet zoomeihin verrattuna puoleen tai useimmiten alle, mutta eivät enää. Jopa D800:n kanssa Sigman objektiivi tuntuu etupainoiselta, eikä ihme koska etummaisin elementti on kahdeksan senttiä leveä ja profiililtaan voimakkaasti kupera äsfäärinen linssi. Valmistaja kehuu käyttävänsä samaa etuelementtiä kuin kuvanlaadustaan laajispäässä hyväksi tunnetussa Sigma 12-24mm f/4 -ultralaajiksessa. Etuelementin ei-pallomaisuus pistää helposti silmään jos katselee sen pinnasta heijastuvaa maailmaa samalla linssiä heilutellen: heijastuskulmasta riippuen maisema litistyy ja venyy, toisin kuin perinteisiä pallomaisia etuelementtejä käyttävissä objektiiveissa joissa heijastus ei vaihda muotoaan katselukulman muuttuessa.

Ihan vaan peltomaisema
(Ihan samanlaisia kuvia se tekee päivänvalossa kuin muutkin laajikset.)

Sigma vetää kuitenkin zoomeista paremmaksi kaksi- tai jopa nelinkertaisella valovoimallaan, aukkosuhteen ollessa tiettävästi ensimmäistä kertaa alle kahden eli f/1,8. Periaatteessa siis yhdistelmä hypernopeutta ja superlaajaa kuvakulmaa olisi ihanteellinen esimerkiksi yötaivaan kuvaamiseen silloin kun on ihan pakko saada suuri kaistale taivasta kerralla kuvaan, eikä voi valottaa maailman ääriin liike-epäterävyyden vuoksi, tai panoraamahommat on muuten syystä tai toisesta poissuljettuja. Tämmöinen tilanne voisi tulla vastaan vaikkapa revontulia kuvatessa. Ja vanha viisaushan sanoo nopean linssin himmennettynä olevan paremman kuin hitaan linssin saman verran himmennettynä eli päiväsaikaista kuvausta ajatellen.