2018-08-03

Valaisevia yöpilviä

Onko ksylitolipurkka valmiina? Nyt nimittäin tulee karkkia ja imellystä koko rahan edestä. Kuun vaihtuessa heinäkuusta elokuuksi oli taivaalla tämän kesän kevyesti parhain yöpilvishow jota tulikin kuvattua ihan aamunkoittoon asti. Kotio neljältä tullessa paistoi aurinko kirkkaasti jo alapilviin, mutta silti pystyi matalalta itä- ja länsitaivaalta erottamaan vielä valaisevien yöpilvien sinertäviä sävyjä oranssia aamutaivasta vasten. En muista vastaavaa näheeni aiemmin.



Kahdentoista maissa yöpilvet levittäytyivät vielä pitkälle etelätaivaalle (pallopanoraama yllä). Vain puolta tuntia myöhemmin Maan varjo pilvien korkeudellä (n. 80km) oli jo niin korkealla että pilvien näkyvyys rajoittui taivaanlakea alemmaksi (pallopanoraama alla). Yksi lähenevän syksyn vähemmän tunnetuista merkeistä on vähenevän Kuun nouseminen aamuyön taivaalla koko ajan korkeammalle, ja kyllähän se lopulta ilmestyi Kemiran kipsikasan takaa paistamaan.



Toinen lähenevän syksyn merkki ovat hiljakseen kylmenevät yöt ja niiden pelloille ja aukeille nostamat usvat ja sumut. Ei kyllä haittaa yöpilvien kuvaajaa saati näitä hevosia, mutta myöhemmin syksyllä tähtitaivasta kuvaillessa kosteus on kyllä melkoinen riesa.





Parhaat peltomaisemat oli kuitenkin tarjolla Aappolasta vähän pohjoiseen, kun usva nousi ajoittaisina ja kerroksittaisina lauttoina pelloille. Tämä ajallinen rajoitus tekikin sitten panoraamojen kuvaamisesta aika hankalaa kun mukana ei ollut kalansilmää, vaan pelkkä 14-millinen laajis joka pakottaa kuvaamaan pallopanoraamat kahdessa rivissä. Näin panoraamaan jää saumoja monta kappaletta horisontin liepeille, jossa suurin osa sumun tiheyden ja rakenteen muutoksista tapahtuu.

Valaisevia yöpilviä Aappolassa

Oikealle valottamisen johdosta kuvissa ei ole juurikaan kohinaa ja se ei näy ikävä kyllä pelaavan hyvin yksiin 360citiesin (tai Flickrin) JPEG-säästöpakkauksen kanssa, vaan taivaan sävyt ovat posterisoituneet pahasti. Tämä siitä huolimatta että kuvat on tuotu palveluihin valmiiksi sRGB-muunnettuina, voi vain kuvitella mitä palikkaa kuvien taivas olisi ollut Adobe RGB:nä. Koko JPEG pakkausformaattina joutaisi jo haudata.



Tässä kuitenkin tyytyväisen oloisia lehmiä vielä lopuksi. Ne ei välitä tämmöisistä.



2 kommenttia:

  1. Olipa upeaa, että saatiin kesällä nauttia näistä pallopanoraamoista... Innostuin taas itsekin kuvaamisesta, ja hankin 7,5mm kalansilmän. Yritän saada lisää kuviani 360citiesiin Olkiluodon suunnalle.

    Katson omia TIFF-muotoisia panoraamakuviani Paninilla. En tiedä noista bittisyyksistä, että tuottaako edes kamerani Panasonic GF2 yli 8 bittisiä kuvia. Mutta tuo Paninin ohjelmakoodi on helppoa ja osaisin kyllä koodata Paniniin tuen HDR-kuville. Esim. automaattinen valoisuudensäätö panoraamaa käännettäessä voisi olla joskus hyödyllinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panini on kätevä softa kun voi kuvan projektiota säätää vuorovaikutteisesti ja vielä reaaliajassa. Tosin sillä oli (ainakin aiemmin) 32-bittisenä ohjelmana vaikeuksia isojen kuvien kanssa, Fspviewer tosin näyttää nekin.

      Tuli tuosta HDR-kuvien katselusta mieleen että kun nyt dynamiikaltaan laveammat näytöt alkavat yleistyä, voisi olla hyvä keksiä jokin formaatti valokuvienkin näyttämiseen, levittämiseen ja masterointiin joka olisi yhteensopiva uusien telkkareiden ja näyttöjen kanssa. Esimerkiksi UHD-elokuvat levitetään 10bit h.265-pakattuna ja uudessa, laajemmassa väriavaruudessa sekä suuren dynamiikan kymmeneen bittiin tehokkaasti enkoodaavalla hybridi log-gamma -käyrällä. Jotain samanlaista teknologiaa toivoisin valokuvien näyttämista varten. Nykyinen 120 kandelaa neliömetri -standardimaksimikirkkaus näytöille lienee perua jostain tulosteteollisuudesta, vaikka yli 99% nykyajan kuvakulutuksesta tapahtuu kirkkaammilla näytöillä.

      Helmut Derschin alkuperäinen ptviewer vuosikymmenten takaa muuten osasi näyttää hdr-kuvat automaattivalotusta simuloiden, sen lähdekoodista voinee hakea innoitusta vaikkei se ehkä olekaan enää kehityksen terävimmässä kärjessä.

      Poista