2018-09-07

Valoa molemmin puolin pimeää

Graafisen almanakan mukaan kuun vaihteessa on ensimmäistä kertaa tullut astronomisesti ottaen pimeää. Käytännössä ei kuitenkaan ihan vielä ole päästy nauttimaan sysipimeistä taivaista, koska kuunvalo on vielä muutaman päivän ajan sotkemassa. Tosin, näin taajaman lähellä ero ei ole suurensuuri, keskiyö on enemmän tai vähemmän aina keltainen. Eron pimeän ja melkein pimeän välillä näkee lähinnä kameralla vaikkapa tähtiviiruja kuvatessa, taivaan sinistyessä nopeasti paikallisen keskiyön hetken mentyä.

Tähtiviiruja pimeän molemmin puolin

Tuossa kahden tunnin mittaisessa tähtiviirukuvassa on puolisen tusinaa erittäin lyhyttä mutta silti verrattain kirkasta valoviirua. Ne ovat aiheutuneet auringonvalon heijastuksista satelliittien, ehjien sekä rikkinäisten, aurinkopaneeleista; silmälle ne näkyvät alle sekunnin mittaisina kirkkaina välähdyksinä. Ei siis kannata ihmetellä jos tuolla jossain seisoskellessa sellaisen välähdyksen silmäkulmastaan näkee — jos välähdys jää yhteen kappaleeseen, se oli todennäköisesti aurinkopaneelista peräisin.

Sama horisontti vielä pallopanoraamakuvana. Panninniemestä löytyikin kiva tähtitaivaan kuvauspaikka, lounainen eli Maaningan suuntainen taivas on pimeähkö eikä tuolla ole mitään yövalaistusta asennettu, vielä ainakaan, sotkemaan taivaan katselua. Keskustan läheisyys tietysti haittaa, mutta pitää tuolla silti käydä toisekin kuvaamassa.



Jääskelänpelloilta etelään kuvatessa Siilinjärven valomereltä ei kuitenkaan voi välttyä. Vaikka harjanteen taakse voi suoran valosaasteen piilottaa, on valojen epäsuora loiste aika ilmiselvästi aina mukana kuvissa.

Viljavat pellot tähtitaivaan alla
(Kirkas viiru kuvan keskellä ei ole Iridium-satellitti, vaan joku toistaiseksi tuntemattomaksi jäävä yötaivaan kiitäjä.)

Yhdessä lukemassani valokuvakirjassa, olisiko ollut Jorma Luhdan "Tähtiyöt", surkuteltiin nykyaikaisten digikameroiden tapaa tehdä tähdille siniset halot ympärilleen — filmillä vastaavaa ongelmaa ei kuuleman mukaan ollut. Objektiivin värivirhe (joka on yleensä kyllä pahinta siellä värikirjon sinisessä päässä) poislukien suurin värivirhettä aiheuttava tekijä on yötaivaan värisävyn pakottaminen siniseksi. Valkotasapainoa rukkaamalla kun tähtien värit vääristyvät ja useimmista tulee jos ei nyt täysin sinisiä niin ainakin sinertäviä. Alla on tiukka rajaus yhdestä tähtiviirukuvasta jossa näkyy iso määrä keskivertotähtiä. Ne eivät ole sinisiä, eivät edes sinertäviä, vaan lähinnä oransseja — tosin himmeimmistä tähdistä suhteessa suurempi osa on oransseja kuin sinisiä. Taivaan kirkkaimmistakaan tähdistä kaikki eivät ole sinertäviä, vaan niistä noin neljäs-kolmaosan voi lukea enemmän tai vähemmän oransseiksi. Wikipediassa on kätevä luettelo väreineen.


(Näin hyviä tähtiä piirtää Sigman 14mm f/1.8 aukolla f/2. Herkullista.)

Myönnän ettei tähtiviirukuva ole optimaalinen pointtini todistamiseen: kuvien pikseliarvoja sekoittaessa sekoittuvat iloisesti myös värit ja värikanavat eri kuvista yhteen, tuloksen ollessa jos ei nyt täysin väärä, niin ainakin kuvitteellinen. Otin viime kevään viimeisillä pimeillä (tai ensimmäisillä ei-pimeillä) öillä ihan tätä varten tähdistä muutaman kuvan, joissa niiden oikeahko värisävy pääsee erottuvammin esille. Sanon oikeahko, koska virheenlähteitä voi vielä olla kuvasta taivaan vähennyksen kanssa.


(Kissansilmävaikutelma aiheutuu mekaanisesta vinjetoinnista.)

Ylempi kuva näyttää avoimen Melotte 111 -tähtijoukon tähtiä kevättaivaan himmeästä tähdistöstä Bereniksen hiukset, alemmassa taas on Kaksosten tähtikuvion päätähtipari Castor ja Pollux. Kuvista voi helposti huomata kuinka väriskaalasta on käytössä sekä sinistä että oranssia.



Sesonki on nyt varmasti ohi valaisevien yöpilvien suhteen. Tilalle ovat tulleet tavalliset pilvet sekä yösumut ja -usvat. Vielä heinäkuun puolenvälin tienoilla Siilinjärven pohjoishorisonttiin ilmestyi pieni kaistale yläilmakehään tiivistynyttä pilvisyyttä heijastelemaan auringonvaloa:

Viljavia peltoja loppukesän yössä

Tänä viikonloppuna on Tähtikalliolla Ursan syvä taivas -tapaaminen, toivottavasti siellä pääsee aloittelemaan Linnunratakautta. Tässä maistiaisia Nilsiän Sänkimäeltä, hämärätaivaalla kontrasti jää pakostakin onnettomaksi, mutta kyllä sieltä jo jotain erottui:

Maatila mäen päällä

Sekä samaa maisemaa timelapsen muodossa, pilvien kanssa ja ilman. Perseidien toivossa tuolta kuvattiin mutta ei tarttunut ensimmäistäkään saaliiksi, satelliitteja vain.

Nilsiän Sänkimäen yli liukuvia pilviä

Satelliittien ruuhkaa etelätaivaalla

0 comments:

Lähetä kommentti