2019-03-12

NEF-tiedostojen pakkausvaihtoehdot ja huippuvalojen väriliu'ut

Tässä viikko sitten keväisiä halokuvia käsitellessä rankalla terävöityksellä ja sinipunavähennyksellä, satuin huomaamaan että sinitaivas ja pilvet Auringon lähellä olivat pahasti posterisoituneita, ts. väriliu'ut kuvan kirkkaassa päässä olivat epäjatkuvia. Tämä on tietenkin epätoivottavaa himmeitä kirkkaus- ja värieroja, jollaisia haloilmiöt lopulta ovat, taivaalta etsiessä, eikä se varmaan hyväksi ole muutenkaan kuvanlaadullisesti. Ensiksi syyttävä sormi hakeutui raw-kääntäjän suuntaan, mutta kun epäjatkumot väriliu'uissa olivat sekä Raw Therapeella että Adoben tuotteilla samassa paikkaa, piti syyllistä hakea toisaalta.


(22 ja 46 asteen renkaiden kaverina taivaalla on zeniitinympäristön kaari sekä erinäisiä kennoroskia ja linssiheijastuksia.)

D800:han (ja ilmeisesti moni uudenaikaisempikin Nikon-runko) tarjoaa kolme pakkausasetusta raakakuvia tallennettaessa: pakkaamaton, häviötön pakkaus ja häviöllinen pakkaus. Pakkaamattoman raakakuvan ollessa kooltaan noin reilun 70 megatavun kokoinen, voi helposti ymmärtää miksi vaihtoehtoja on tarjolla. Pakkaus höylää megatavukoosta pois melkein puolet häviöttömän pakkauksen tapauksessa ja yli puolet häviöllisessä. Keskimäärin muistikortille mahtuva kuvamäärä noin tuplaantuu ja puskurin kirjoitusaika vastaavasti noin puolittuu käyttäessä pakkausta. Ennen tätä haloepisodia en ole havainnut suoraan pakkaamisesta johtuvia kuvanlaadullisia puutteita kummallakaan tallennustavalla, eli se on tavanomaisessa kuvauskäytössä ilmeisen vähäinen haitta.

Taivaan taas seljettyä kävin kuvaamassa ongelmallisia halokuvia vastaavia kuvia, kuvia joissa on iso kirkas taivaanosa ja Aurinko lampunkuvun takana peitossa. Pinosin kuvat (16 kpl) PixelFixerillä ja tein niille normaalin halokäsittelyn: ensin punasinivähennyksen jota seurasi kaksinkertaisella epäterävällä maskilla tehty ronski terävöitys. Tälläisellä käsittelyllä taivaalta saa nostettua esiin himmeimmätkin halomuodot, jopa sellaiset joita ei edes kykene näkemään paljain silmin. Kuva itsessään visuaalisena oliona menee käsittelyssä kyllä täysin piloille, mutta se on näissä hommissa sivuseikka — tärkeintä on saada halojen tekemät hennot värierot taivaalla esille.


(Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ovat näkyvillä pakkauksen aiheuttamat kuvantamisvirheet, tässä tapauksessa ei ole tarvetta edes roskalehdistöstä tutuille punaisille nuolille osoittamaan niiden sijaintia.

PixelFixerillä oli tarkoitus saada nostettua signaali/kohina-suhde niin korkealle että vain tiedostomuodosta johtuvat virheet jäisivät kuvaan. Koska PixelFixerin pinoamien NEF-tiedostojen tiedostokoot täsmäävät alkuperäisiin (tai ne ovat vähän pienempiä pakattujen tiedostojen tapauksessa, koska pikseliarvoissa on mukana vähemmän kohinaa), ja koska PixelFixerin tuottamat NEF-tiedostot muuntuvat mukisematta DNG-muotoon Adoben DNG-muuntimella ja jopa kamera suostuu näyttämään ne kuten alkuperäiset kuvat, on tästä tehtävä se johtopäätös että PixelFixerin pinoamat ja tallentamat raakakuvatiedostot ovat samaa formaattia kuin ne ovat kamerasta tullessaan. Asianlaidan säästöpakkauksen ja väriliukujen repeilyn suhteen voi vielä tietysti tarkistaa pinoamattomalla yksittäiskuvalla, ja sama virhe Auringon läheisyydessä näkyy myös niissä, tosin kohinaisempana mutta kuitenkin.

Jos pitäisi arvella väriliukujen repaleisuuden syntyä, voisi päätellä sen johtuvan harvemmasta bittisyvyydestä kuvan isompia lukuarvoja tallennettaessa. Koska tämä histogrammissa pystyrivien harvennuksena näkyvä lukuarvojen karsinta on tehty ennen valkotasapainokertoimilla korjausta, muuttaa se valmiin RGB-kuvan värikanavien keskinäisiä suhteita kun valkotasapainokorjaus tehdään harvennetuille pikseliarvoille. Tämä värikanavien suhteiden keskinäinen muutos sitten tulee esille sinipunavähennyksessä ja edelleen voimistuu terävöitettäessä. Raakakuville tehtävä kuumien pikselien poistohan aiheutti vielä D300/D700-kauden Nikoneissa tähtien katoamisen ja edelleen uudemmissa malleissa suodatus teki tähtikuvissa vihertäviä tähtiä hyvin tarkennettujen tähtien keskuspikselien sekoittuessa suodatuksessa kennon omiin kuumiin pikseleihin. Vihertävien tähtien ongelman Nikon ratkaisi kertomalla pikseliarvot valkotasapainokertoimilla ennen suodatusta, jolloin niiden sävy ei muutu juurikaan. Samanlainen kertolasku ehkä voisi toimia myös häviöllistä pakkausta edeltävänä käsittelyvaiheena, näin värikanaville ei tulisi harvennuksessa epäsuhtaa ja väriliukujen repeytyminen olisi — jos ei kokonaan poistunut — niin ainakin vähemmän silmiinpistävää. Tosin, pienillä pikseliarvoilla tapahtuva kertolasku riittämättömällä tarkkuudella johtaa sitten muihin ongelmiin.

0 comments:

Lähetä kommentti