2018-01-29

Lensfun-data Samyangin 85mm f1.4:lle

Näemmä Lensfun ei vieläkään tue vääristymien tai vinjetoinnin profiloitua korjausta Samyangin nykyisin myytävistä järjestelmäkameraobjektiiveista vanhimmalle (tai toisiksi vanhimmalle, 8mm kalansilmä taitaa olla vanhin). Alla olevan rimpsun kun liittää osaksi Lensfunin asennushakemistosta löytyvää samyang.xml-tiedostoa saa korjaukset käyttöönsä niitä tukevissa ohjelmissa (Raw Therapee 5 ja Darktable nyt tunnetuimpina). Tai voi odottaa seuraavaa päivitystä Lensfun-kirjastoon, joka tulee kun on tullakseen.

<lens>
    <maker>Samyang</maker>
    <model>Samyang 85mm f1.4 IF UMC Aspherical</model>
    <mount>Nikon F</mount>
    <cropfactor>1</cropfactor>
     <calibration>
       <distortion model="ptlens" focal="85" distance="100" a="0.00027" b="-0.00193" c="0.00014" />
       <vignetting model="pa" focal="85" aperture="1.4" distance="100" k1="-1.29066" k2="1.24194" k3="-0.57384" />
       <vignetting model="pa" focal="85" aperture="2" distance="100" k1="-0.38493" k2="-0.29475" k3="0.19413" />
       <vignetting model="pa" focal="85" aperture="2.8" distance="100" k1="-0.23968" k2="-0.02248" k3="-0.12371" />
       <vignetting model="pa" focal="85" aperture="4" distance="100" k1="-0.37368" k2="0.37764" k3="-0.2984" />
       <vignetting model="pa" focal="85" aperture="5.6" distance="100" k1="-0.3077" k2="0.10947" k3="-0.02896" />
       <vignetting model="pa" focal="85" aperture="8" distance="100" k1="-0.32946" k2="0.159" k3="-0.05216" />
       <vignetting model="pa" focal="85" aperture="22" distance="100" k1="-0.34871" k2="0.19902" k3="-0.07667" />
    </calibration>
</lens>

Suurimman kuvanlaatuhyödyn saa vinjetoinnin osalta, vääristymää ei objektiivissa ole kauheasti, mikä nyt ihan ennen kuulumatonta ole 85-millisistä puhuttaessa. Sen sijaan korjattavissa ei ole pitkittäinen värivirhe josta tämä kärsii melkoisesti, kuvat muistuttavat värivirheen osalta melkein Nikonin vanhoja potrettitelejä: lähikuvassa tukka värjääntyy vihreäksi ja nenä violetiksi, vain vähän kärjistäen. Maisemakuvassa, tai missä tahansa kauemmaksi tarkennetussa otoksessa, sama efekti näkyy edelleen, ehkä jopa häiritsevämmin. Siinä suhteessä 85mm:n Samyang eroaa 135-millisestä isoveljestään, joka on hyvinkin apokromaattinen sekä pitkittäin että poikittain tarkasteltuna. Toinen erottava tekijä on lähin tarkennusetäisyys, jopa kokonainen metri. Se on aika paljon se lyhyelle teleoptiikalle, varsinkin kun ottaa huomioon että isoveljensä tarkentaa jo ihan kunnioitettavalle lähikuvausetäisyydelle (85cm).

Ylämaankarjaa talvipahnoillaan
(Huomaa taustan pehmeys, palloaberraation tekosia. Vasta reunoissa näkyy perinteistä kaksoisreunaa kun mekaaninen vinjetointi ottaa vallan.)

Muuten linssi ei paljoa tunteita herätä, ei järin terävä täydellä aukolla, himmennettynäkin käyttökelpoinen, muttei mitään erityistä. Ehkäpä aberraatioiden luonteen demonstroimiseen hyvä objektiivi, näkee selvästi palloaberraation vaikutuksen epäterävän alueen ilmiasuun. Taustan valopisteet häipyvät epäteräviksi ensin pieninä pisteinä joilla on himmeä halo ympärillään, ja edelleen valopisteiden siirtyessä pois tarkennustasosta, himmenee valonlähteen tekemä keskuspiste ja halo sen ympärillä kasvaa ja kirkastuu muuttuen pikkuhiljaa perinteiseksi bokehkiekoksi. Etualalla sama tapahtuu juuri optisesti ottaen päinvastoin: valopisteet leviävät teräväreunaisena kiekkoina pikkuhiljaa kasvaen ja pehmentyen. Ihan sama muuten tapahtuu useammallakin vanhalla Nikkor-potrettitelellä, ja varmaan muunkin merkkisillä linsseillä, mutta noista on omakohtaista kuvauskokemusta

Valo yössä
(Himmenninlehtiä on kahdeksan, parillisena lukuna tuloksena on siis sama määrä diffraktiopiikkejä valonlähteiden ympärille.)

Vaikkei absoluuttinen terävyys mitään ylistyssanoja saakaan, on Samyangin 85-millisen tuottama kuva silti panoraamakäyttöä ajatellen aika homogeenisen käyttökelpoinen ympäri kuva-alaa. Homogeenisuus on panohommissa iso plussa, kun ei tarvitse huolehtia siitä että sauma kulkisi vaikka kuvan terävän ja epäterävämmän alueen läpi. Pingpong-lotossa kävi hyvä tuuri kun optinen akseli ei ole ainakaan älyttömästi vinossa. 150 eurolla ihan hintansa väärti vehje siis.

2018-01-14

Vuoden 2018 kuunpimennykset (ja auringonpimennys)

Tänä vuonna on tiedossa kaksi kuunpimennystä, toinen heti tässä tammikuun viimeisenä päivänä ja toinen sitten myöhemmin kesällä. Osittainen auringonpimennyskin kuuluu ohjelmaan, kaksi viikkoa jälkimmäisen kuunpimennyksen jälkeen.

Savolaiset huomio: tammikuun viimeisenä päivänä noin kello 16 alkaen olisi mahdollisuus Kuopion Neulamäen näkötornista saada samaan kuvaan osittain pimentynyt Kuu tammikuisen hämärätaivaan kera sekä valoissa kylpevä Puijon torni. Ehkä jopa Kuu sattuu suoraan tornin taakse jos on onni matkassa. Neljän kilometrin päästä Puijon torni näkyy noin yhden asteen korkuisena, Kuu puolen asteen kokoisena käy hyvin kuvaan sen kaveriksi.

Alla Peakfinderillä simuloitu näkymä Kuun radasta taivaalla Neulamäeltä katsottuna, torni tulee hyvin lähelle tuota korkeinta kohtaa merkkaavaa viivaa. Kysymysmerkiksi jää kuitenkin, onko Neulamäeltä edelleen suoraa näköyhteyttä Puijolle? Mäkien pusikoituminen ja maiseman umpeenkasvaminen on näkötornien vanha vihollinen. Kuopion kaupungin puisto-osasto, saadaanko Husqvarnat tulille?


(Peakfinderin lisäksi Photographer's Ephemeris on hyvä sivusto maisemakuutamoiden etukäteissuunnitteluun. Mobiililaitteille voi asentaa myös ilmaisen LunaSolCal-sovelluksen. Simulaatio ottaa huomioon ilmakehän refraktion.)

Tammikuun kuunpimennys näkyy parhaiten pohjoisessa, täydellinen vaihe jää näkemättä suurinpiirtein Kokkola-Lappeenranta -linjan eteläpuolella. Ihan pohjoisimmassa Lapissa täydellinen vaihe alkaa vasta kuun jo noustua.

27. heinäkuuta suurinpiirtein iltakymmeneltä on vuoden toinen kuunpimennys. Mollukka nousee valmiiksi osittain pimentyneenä, pimennyksen ollessa syvimmillään puolisen tuntia ennen puoltayötä. Voi olla hienon näköinen ilmestys, matalalla (Savossa nelisen astetta, etelässä enemmän, pohjoisessa vähemmän) kesätaivaalla loistava kuparinruskea kuutamo. Voisi koittaa vaikka kuvata kuuviirun jos vain säät sallivat. Tämä kuunpimennys näkyy paremmin etelässä kuin pohjoisessa.


(Osittaisen auringonpimennyksen näkyvyys timeanddate.comin mukaan.)

Kahta viikkoa myöhemmin, elokuun yhdestoista, näkyy Suomessa erittäin osittaiseksi jäävä auringonpimennys, keskellä kirkasta päivää. Lapissa pimennys näkyy parhaiten, Auringosta katoaa melkein 20 prosenttia Kuun taakse, ihan etelässä pimennysprosentti on vain kolme. Onhan se vähän tynkä pimennykseksi, mutta ei kesällä tähtitaivaalla tapahdu muutakaan.

2017-12-29

Syksyistä Linnunrataa maiseman kera

Tässä kun nyt on eletty pilvikaton alla viikkokuukausitolkulla, lienee parasta julkaista syyskauden tähtitaivaskauden tuotokset. Horisonttimestoista harjun reunan pääsi tositoimiin monena yönä timelapsejen ja parinkin 100% eebbisen Linnunratamaisemapanoraaman muodossa. Alla panoraamoista se parempi, kuuttomana yönä kuvattu. Värejä jos joku ihmettelee, niin ne ovat juuri ne oikeat yötaivaan värit. Valosaaste tuottaa tietysti roimasti keltaista tuonne vasemmalle, mutta ilmakehä itsessään loistaa myös keltaista ja vihreää ilmahehkun vuoksi. Kuopion läheisyyden vuoksi kuvaa tosin dominoi se keltainen, mutta tuolla oikealla erottuu myös vihreitä sävyjä sekä ilmahehkulle tyypillisiä, vaimeita tiheysaaltoja. Ja nytpähän stemmaa taivas sävyineen hyvin kellertävään ruskamaastoon.

Syksyinen Linnunrata ruskaisen metsän yllä

Tämä on kuvattu ilman seurantaa, koska oli kiire saada kuva tehtyä (sumut ja pilvet olivat nousemassa). Mutta ilman seurantaakin voi saada kivasti nostetta signaali/kohinasuhteelle, kunhan pinoaa muutaman kuvan päällekkäin. Tällä kertaa muutama kuva tarkoittaa yhdeksän otoksen mittaisia pinoja, mikä vähentää kohinan kolmasosaan. Periaatteessa Huginiin voi heittää kaikki kuvat kerralla ja se setvii kuville oikeat paikat, mutta prosessista tulee niin tahmainen liki sadan kuvan kanssa (kolme riviä, kolme saraketta, kertaa yhdeksän kuvaa per pino plus maastolle muutama valotus), että on parempi tehdä urakka osissa. Eli pino kerrallaan Huginin ja Enfusen läpi ja näistä kasaan valmis panoraama. Kunhan muistaa välivaiheista tallentaa Huginin .pto-tiedostot, voi homman helposti tehdä eräajona uudestaan kun jossain vaiheessa tajuaa mokanneensa pahasti kuvien vinjetoinnin poiston kanssa. Eipä mitään, harjoittelu tekee mestarin.

2017-12-17

Luminous Finland Savonlinnassa - gamutit paukkuu ja karavaani kulkee

Suomi itsenäisenä valtiona täytti hiljattain pyöreät ja ihan kunnioitettavat sata vuotta. Että onnea vaan. Juhlallisuuksiin ovat kuuluneet myös lukuisat valotaideteokset, joista varmaan Saana-tunturin valaisu revontulten alla oli näyttävin. Sinne en päässyt, mutta ei tämä Olavinlinnan valaisun katsominenkaan turha reissu ollut.

Itse linnaan ei ollut pääsyä (ja jos olisin linnaan hiippaillut, en olisi pystynyt tulemaan takaisin mantereelle sillan käännyttyä laivan tieltä pois), mutta viereiseltä Tallisaarelta pääsi hyvin kuvaamaan. Liian kovat boforilukemat kuitenkin estivät läheiseltä rautatiesillallta kuvaamisen, ihan tuulen aiheuttaman tärinän ja ilmavirran mukana kulkeneen veden muodossa. Illan alussa ei vielä taivaalta tullut edes kauheasti vettä joten pallopanoraamojen kuvauskin onnistui vielä kivasti. Niitä on tuohon alle upotettu kolme kappaletta.



Valonheittimien kapeat kartiot taivaalla eivät oikein erotu värikuvasta, ottamalla värikuvasta mukaan pelkän sinisen kanavan erottelukyky paranee huomattavasti. Kannattaa katsastaa taivaalta vaikka tuon korkean oikeanpuoleisen kuusen varjo, joka ei värikuvassa näy laisinkaan, varmaan lähinnä kuvien säästöpakkauksesta johtuen. Pakkaus ei ole hyväksi pehmeille gradienteille ja hennoille väriyksityiskohdille. Mutta mustavalkokuvasta kuusen varjo taivaalla pomppaa kuitenkin kivasti esiin. Samaten erottuvat linnan tornien yläikkunoista ulos tulevat valonheittimien säteet, vaikkakin himmeinä.

Paskempi sää olisi tarkoittanut enemmän tavaraa ilmassa ja täten paremmin erottuvia valonsäteitä taivaalla, mutta olisi tehnyt kalansilmän kanssa kuvaamisesta mahdotonta. Optimikeli tälle show'lle olisi varmaan ollut aste tai kaksi pakkasta ja nollatuuli. Savukoneet, joita saaressa oli useampia, olisivat näin päässeet oikeuksiinsa. Kuten joku ulkomaan elävä aikoinaan ehdotti, pitäisi Suomen itsenäisyyden juhlallisuudet siirtää toiseen vuodenaikaan ja paremmille keleille. Lämmin marraskuun/joulukuun taite on paskinta mahdollista aikaa oikeastaan minkään juhlistamiseen. Nyt keli saaressa oli samaan aikaan märkä, tuulinen ja kylmä.

2017-12-14

Objektiivin tulopupillin tarkan paikan selvittäminen laserilla ja panoraamapäällä

Onni on oikein säädetty panoraamapää, siinä kun säästyy monelta ärräpäältä sitten tietokoneella panoraamojen kanssa nyhrätessä. Tosin, oikeiden säätöjen löytäminen panoraamapäälle ei ole ihan triviaalia, joten olin jo pykäämässä kasaan optista penkkiä jolla mittaukset olisi saanut taatusti tarkoiksi™. Helpommallakin tosin selviää…

 
(Vasemmalla: objektiivin pyöritys tapahtuu väärästä kohtaa, lasersäde katkeaa välillä. Oikealla: sisääntulopupilli on löytynyt, säde ei katkea missään vaiheessa.)

Käytännössä mittaus etenee näin: kamera objektiiveineen laitetaan panoraamapäähän ja kameran kanssa samalle korkeudelle laitetaan laseri, joka on säädetty mahdollisimman himmeälle. On ehkä parasta käyttää vaikka ebaystakin löytyviä muutaman pennin maksavia punaisia lasermoduuleja, niille virransyöttö, kiinnitys ja jännitteensäätö on helpoin toteuttaa verrattuna laserosoittimiin ja sen semmoisiin. Himmeys tietysti ihan kameran kennon turvallisuuden vuoksi. Normaalisti kolmen voltin laserdiodimoduuli tuotti tarvittavan himmeän valotäplän noin kahdella voltilla.

Laserin ja kameran ollessa vastakkain, suunnataan lasersäde paistamaan tappiinsa himmennetystä himmenninaukosta sisään. Sitten liikutellaan vaan kamera-linssi -yhdistelmää panoraamapäällä sivusuuntaan ja säädetään kameran etäisyys akselista niin että laser näkyy koko ajan takatelkkarin kuvassa kameraa liikutellessa. Helppoa.


(Ammattilaisvinkki: kannattaa ottaa lukemat jonnekin ylös.)

Aiemmat, paljain silmin määritetyt arvot tulopupillin etäisyyksille olivat siellä main, mutta laser ilmeisesti on tarkempi koska Samyangin 12-millisellä kuvatun 128 megapikselin kokoisen pallopanoraaman kohdistuspistevirheet laskivat Huginissa nyt alle kahden pikselin. Entisillä panoraamapään arvoilla lukemat olivat yleensä kolme—neljä kertaa isompia.

2017-10-24

Irix-kalvosuotimet testissä

Irixen 15-millinen laajis (katso postaus) on siitä harvinaislaatuinen laite nykyaikana että siinä on paikat objektiivin perässä kalvosuotimille (gel filters, sanoo jenkki) 95-millisen suodinkierteen lisäksi. Siinä missä eteen kierrettävät suotimet ovat lautasen kokoisia ja useimmiten kalliita, ovat kalvosuotimet pieniä ja halpoja. Irixen verkkokaupassa saa suotimia kolmea eri vahvuutta ja viisi kappaletta kutakin vahvuutta noin kympillä. Suotimet ovat suodatuksen vahvuudeltaan neljä-, kahdeksan-, ja kuusitoistakertaiset — superhimmeitä suotimia ei ole tarjolla superpitkien valotusten ystäville, tosin suotimia voi pinota objektiivin pitimeen neljä kappaletta ja viides menee sijoilleen pientä väkivaltaa käyttäen. Silloin päästään jopa suodatuskertoimeen 165 eli mukavaan miljoonakertaiseen valonsuodatukseen (ei ihan riitä vielä auringonviirun kuvaamiseen mutta melkein). Kaksi 16-kertaista harmaasuodinta pinottuna pidentäisi valotusajan noin 256-kertaiseksi, joka on muulloin kuin kesäisinä keskipäivinä varmaankin ihan tarpeeksi.



Pieni koko suotimissa voi olla etu tai haitta, riippuen miten asiaa tarkastelee. Toisaalta, nämä mahtuvat alle 30mm:n mitoillaan melkein kynnen alle; toisaalta näin pienten suotimien käsittely innawoods tai missä tahansa on hermoja raastavaa, koska ihan varmasti jossain vaiheessa ne lentävät jorpakkoon, joko tuulen mukana tai painovoiman ja kirosanojen saattelemina. Materiaalin ollessa taipuvaa muovia, suotimien katkeamista ei tarvitse pelätä ihan kauheasti. Digikuvaajalle tutuin analogia löytyy varmaan muistikorteista: CF-kortit on kivoja lätkittäviä pöytään, microSD-korttejä käpistellessä aina pelottaa milloin se katkeaa tai katoaa — nyt käpistellään suotimien pesussa kutistuneita microSD-analogioita. Lisäksi objektiivi pitää suotimen asentamista varten irrottaa kamerasta, mikä on aina pölypalleroiden ilmaantumisen kannalta riskialtista.

2017-10-14

Kesän 2017 myrskybongaukset feat. Kiira-rajuilma

Toissakesä oli pettymys salamakuvauksen ja myrskyjahtauksen suhteen. Tuli napattua yksi ainoa salamakuva ja sekin epätarkka. Onneksi mennyt kesä kuitenkin paikkasi aika hyvin tämän pettymyksen, siitä saa suurelti kiittää kauden ainoata mesosettiä eli Kiira-rajuilmaa, jota ajettiin vastaanottamaan pienellä myrskybongausseurueella Savosta aina etelärannikolle asti. Sipoon Kalkkiranta oli edeltä valikoitunut paikaksi, sieltä näkee hyvin merelle, kohti etelästä tulevaa rintamaa sekä pääsee tarvittaessa nopeahkosti ajamaan rintaman mukana kohti itää.

Myrskybongarit odottamassa Klaara-myrskyä Sipoon Kalkkirannan aallonmurtajalla

Pitää sanoa että ilma oli tuona päivänä painostava. Helsingissä esimerkiksi paukkui kesän ainoan kerran helleraja kyseisenä päivänä, juuri ennen rajuilman rantautumista. Aika pitkään Kalkkirannan satamassa sai katsella lähestyvää mössöpilveä ja nauttia leppoisasta pohjoistuulesta. Noin tunti ennen h-hetkeä kuitenkin alkoi mereltä kuulua vaimea matala jyly jonka juuri ja juuri pystyi aistimaan jos vain suojasi korvansa tuulelta. Se oli taukoamattoman, kaukaisen ukkosen jyly, ja tälleen sisämaan asukille se oli jopa kunnioitusta herättävä ääni.

2017-09-20

Tee-se-itse: EQ-5-seurantajalustaan paremmat moottorit ja hihnaveto halvalla

Syntan Sky-Watcher EQ-5 ja sen uudempi versio NEQ-5-seurantajalusta on harrastaja-astronomien keskuudessa suosittu jalusta, eikä ihme kun alle kolmella satasella saa yli kymmenen kiloa kolmijalkaa ja ekvatoriaalista päätä. Mukana siinä ei tule vakiona moottoreita, vaan jalustan seuranta on oletuksena käsivetoinen. Satasella-puolellatoista kuitenkin voi ostaa kahden moottorin paketin jalustaan jolla se seuraa taivaan liikettä jollain tarkkuudella muttei osaa itse vielä suunnistaa pitkin taivaankantta. Suunnistustaidon jalustalle eli goto-paketin voi tietenkin ostaa lisähintaan, mutta tämän paketin hinta on enemmän kuin alkuperäisen jalustan itsessään.

Jos haluaa selvitä halvemmalla tai muuten tykkää tee-se-itse-meiningistä, voi moottorit asentaa jalustaan itse. Lisäksi voi käyttää hihnavetoa goto-mottoripaketin hammasrattaiden tilalla joka poistaa yhden isoimmista välyksen aiheuttajista systeemistä eli hammasrattaat — jalustan matoruuvin välyksistä ei pääse kylläkään eroon ellei vaihda ruuvia parempaan.


(Rektaskensio- ja deklinaatiomoottorit paikoillaan ja hihnaveto käytössä. Osien värikoodaus paljastuu käyttämällä osoitinta kuvan päällä.)

2017-09-08

Kanadan metsäpalot Suomen taivailla

Jokainen auringonlaskun tai -nousun aikaan hereillä ja ulkoilmaan päin edes katsellut on varmaan huomannut kuinka värikkäitä taivaat ovat olleet. Värihehkun ovat aiheuttaneet Kanadassa ja Yhdysvaltain länsirannikolla vellovat metsäpalot, joista noussut pienpartikkeli on suihkuvirtausten mukana kulkeutunut tänne, melkein toiselle puolelle maapalloa. Joku harmaantunut voi muistaakin melkein vuosikymmenen takaa Islannin tulivuorenpurkaukset, jotka tappoivat lentoliikenteen euroopanlaajuisesti ja toivat värikkäät auringonlaskut Suomeen. Periaatteessa tässä on nyt sama ilmiö meneillään — tai oli, koska tässä taisi nyt matalapaine pilvineen parkkeerata Suomen ylle joksikin aikaa.

Bishopin rengas Kuun ympärillä
(Härkämäen maisema on suttaantunut, koska kuvat on kohdistettu tähtien mukaan ja keskiarvoistettu.)

Varma merkki yläilmakehässä vellovasta metsäpalo- tai tulivuoriperäisestä tavarasta on Auringon, harvemmin Kuun (kuvassa), ympärillä nähtävä Bishopin rengas. Jos ei ennestään tiedä tuollaisen taivaanilmiön olemassaolosta, sitä tuskin huomaa. Se näkyy laajana ja diffuusina kirkastumana valonlähteen ympärillä, jolla on rusehtavanpunertava ulkoreuna n. 30 asteen päässä valonlähteestä. Tuo kuvassa oleva rengas Kuun ympärillä olisi helposti mennyt jonkin ohuen pilvihötön tai maanläheisemmän ilmankosteuden piikkiin, ellen olisi Taivaanvahdista aiemmin bongannut metsäpaloihin liittyneitä taivaanilmiöitä kuten värikkäitä ruskoja.

Renkaan syntytapakin on mielenkiintoinen. Toisin kuin tavanomaisemmilla haloilmiöillä, jotka yleensä aiheutuvat valonsäteen taittumisista ja uudelleenheijastumisista jääkiteen sisällä, aiheuttaa Bishopin renkaan valon taittuminen pölypartikkelin ympärillä eli valokuvaajallekin tuttu diffraktio.

Tulivuori-, tai tässä tapauksessa metsäpaloruskon taivaalle taas tuonee alailmäkehän läpi paistavan auringonvalon heijastuminen yläilmakehässä leijuvista palojen pienpartikkeleista. Eli jos karkkia maisemakuviinsa haluaa, pitää toivoa katastrofia jossain muualla.

2017-09-07

Kyllä, Fuji vuosi vahingossa seuraavan supertelejulkaisunsa! Katso kuva!!

Ha, Pallopanoraamablogirumoursleaksin (PPBRL) pikselinlaskenta tuotti tulosta. Fuji toden totta julkaisee ensi vuonna vakaajallisen ja sääsuojatun 200mm f/2 -superteleobjektiivin. Tässä kuva hetki sitten vuodetusta objektiivien julkaisusuunnitelmasta jossa Fuji XF 200mm f/2 R LM OIS WR on mainittu.

Nämä kymmenen sentin etulinssillä varustetut lyhyet muussinuijat ovat vakavan luontokuvauksen™ kulmakiviä. Nyt ovat Fujilla kuvaavat ensimmäiset kertaa peilittömällä kameralla kuvaavat jotka voivat marssia mihin tahansa luontokuvaustapahtumaan tai -kokoontumiseen tuntematta itseään vähätellyiksi.



Onpa tiekartassa mukana myös supernopea ultralaajakulma, 8-16mm f/2.8 R LM WR, mutta siitä täyden hyödyn irti saadakseen pitäisi Fujin siirtyä pois Xtrans-värijärjestelmästään — vesivärimaalausefektiksi tuo on turhan kallis.

Seuraa Pallopanoraamablogirumoursleaksia (PPBRL kavereiden kesken) Fabossa tai Gplussassa — Fujin kaverit: lähettäkää mulle kamera lainaan niin kehun niitä lisää.