Bongasin Siilin Kontin hyllystä näpsäkän filmikamerapaketin: Yashica Electro TX -runko johon suunnilleen kaikki kuviteltavissa olevat kilkkeet loittorenkaita ja suotimia myöten; Porstin 135mm f3.5 -teleobjektiivi, Cosinan Cosinon 28mm f2.8 -laajakulmaobjektiivi ja Yashican Yashinon-DX 50mm f1.7 -normaaliobjektiivi. Ostin sitten itselleni kaksi viimeksi mainittua huimaan 15 euron yhteishintaan; rungon peilikoneisto tuntui jumittelevan satunnaisesti ja Porstille en keksinyt käyttöä. Ne ovat kuvissa alla; Yashica vasemmalla ja Cosina oikealla.

(Kyllä tuossa kokometallisessa rakenteessa vain on jotain tuntoaistia hiveilevää.)
Koska Nikonin käyttämän F-bajonetin rekisterietäisyys on suurempi kuin M42-kierteen, eivät kyseiset objektiivit tarkenna äärettömään asti D800:n nokalla ilman lasillista adateria (Canoneissa ja Pentaxeissa kylläkin). Yashican 50-millinen tarkentaa välillä 40 cm - 1,5 metriä ja Cosina vastaavasti rajoittuu välille 25 - 50 cm. Adapteri toimii siis hyvin lyhyen loittorenkaan tavoin, lasillinen adapteri taas toimisi pienen telejatkeen (n. 1,3-kertaisen) tavoin ja söisi kuvanlaatua siinä sivussa. Pidempipolttoväliset objektiivit siis tarkentavat aina kauemmas, ikinä kuitenkaan äärettömyyttä saavuttamatta.
Aukkorengas objektiiveissa on kaksitilainen: M-tilassa aukon muutos näkyy heti eli tuota tilaa voi käyttää adapterin kanssa. Himmentäessä tosin etsinkuva pimenee myös. A-tilassa aukko pienenee vasta kuvaa ottaessa kun kamera painaa bajonetissa olevan pienen pinnin pohjaan. En tiedä onko olemassa adapteria, joka osaisi tuota aukkomekanismia ohjata. Tuskin.
Testailin molempia objektiiveja Nikon 105-millisen makron nokalla väärinpäin, ts. suodinkierteet tulivat objektiiviparissa vastakkain. Tämä on yksi helpoimpia tapoja saada lisäsuurennosta makrokuviin. Suurennoksen voi suurinpiirtein laskea jakamalla kamerassa olevan objektiivin polttovälin käännetyn objektiivin polttovälillä. 105/50= ~2-kertainen suurennos, 28-millisen käyttäminen taas tarkoittaisi suurennossuhteen kasvamista liki neljään.
Aikaisemmin olen kokeillut objektiiviparia 300mm/11mm joka tuotti noin 27-kertaisen suurennossuhteen (kuva oikealla). Kuvaaminen tuommoisella virityksellä on vähintäänkin hankalaa. Valohävikki on suurta ja pieninkin kameran tärinä näkyy kuvassa, pahimmassa tapauksessa pelkkä naapurin oven avaaminen tärisytti kameraa niin paljon ettei kuvasta tullut terävää. Tuo Yashican nomraaliobjektiivi tuntuisi pikaisen testisession perusteella paremmalta kääntömakroilupuuhiin, kuva on tarkempoi ja kontrastikkaampi eikä vinjetointi vaivaa pahasti. Ilmeisesti auttaa kuvanlaadullisesti jos käännetyn objektiivin aukkoa pienentää, mutta aukon pienentyessä tuntuisi vinjetointi pahenevan. 28-millisellä tuntui tulevan niin pahasti palloaberraation aiheuttamaa huntua kuviin että se ei makrokäyttöön tunnu oikein soveltuvan. Himmentäminen auttaa, mutta vinjetointi tekee kuvista pyöreitä. Saattaisi olla että APS-C-kokoisella kennolla tuo vielä toimisi oikein mainiosti.
Pitää vielä askarrella salamalle minikokoinen pehmenninlaatikko, niin ehkä voisi keväämmällä innostua kuvaamaan ötököitä.
Koska Nikonin käyttämän F-bajonetin rekisterietäisyys on suurempi kuin M42-kierteen, eivät kyseiset objektiivit tarkenna äärettömään asti D800:n nokalla ilman lasillista adateria (Canoneissa ja Pentaxeissa kylläkin). Yashican 50-millinen tarkentaa välillä 40 cm - 1,5 metriä ja Cosina vastaavasti rajoittuu välille 25 - 50 cm. Adapteri toimii siis hyvin lyhyen loittorenkaan tavoin, lasillinen adapteri taas toimisi pienen telejatkeen (n. 1,3-kertaisen) tavoin ja söisi kuvanlaatua siinä sivussa. Pidempipolttoväliset objektiivit siis tarkentavat aina kauemmas, ikinä kuitenkaan äärettömyyttä saavuttamatta.
Testailin molempia objektiiveja Nikon 105-millisen makron nokalla väärinpäin, ts. suodinkierteet tulivat objektiiviparissa vastakkain. Tämä on yksi helpoimpia tapoja saada lisäsuurennosta makrokuviin. Suurennoksen voi suurinpiirtein laskea jakamalla kamerassa olevan objektiivin polttovälin käännetyn objektiivin polttovälillä. 105/50= ~2-kertainen suurennos, 28-millisen käyttäminen taas tarkoittaisi suurennossuhteen kasvamista liki neljään.
Aikaisemmin olen kokeillut objektiiviparia 300mm/11mm joka tuotti noin 27-kertaisen suurennossuhteen (kuva oikealla). Kuvaaminen tuommoisella virityksellä on vähintäänkin hankalaa. Valohävikki on suurta ja pieninkin kameran tärinä näkyy kuvassa, pahimmassa tapauksessa pelkkä naapurin oven avaaminen tärisytti kameraa niin paljon ettei kuvasta tullut terävää. Tuo Yashican nomraaliobjektiivi tuntuisi pikaisen testisession perusteella paremmalta kääntömakroilupuuhiin, kuva on tarkempoi ja kontrastikkaampi eikä vinjetointi vaivaa pahasti. Ilmeisesti auttaa kuvanlaadullisesti jos käännetyn objektiivin aukkoa pienentää, mutta aukon pienentyessä tuntuisi vinjetointi pahenevan. 28-millisellä tuntui tulevan niin pahasti palloaberraation aiheuttamaa huntua kuviin että se ei makrokäyttöön tunnu oikein soveltuvan. Himmentäminen auttaa, mutta vinjetointi tekee kuvista pyöreitä. Saattaisi olla että APS-C-kokoisella kennolla tuo vielä toimisi oikein mainiosti.
Pitää vielä askarrella salamalle minikokoinen pehmenninlaatikko, niin ehkä voisi keväämmällä innostua kuvaamaan ötököitä.