Nyt otti ohranen (viikon panoraama #30)

Tämän viikon panoraama käsittelee - yllätys, yllätys - valaisevia yöpilviä. Minkäs minä sille voin että on ollut jo kolmenä yönä taivaan täydeltä sinisenhohteista makeaa.



Sumuja ei tänä yönä kuitenkaan ollut, tuuli juuri sen verran että pysyi usva aisoissa. Itikat sen sijan eivät vielä noin heikosta tuulenvireestä välittäneet vaan piikittivät niskaan sen minkä ehtivät.

Hattaramaisemia

Mikä on imelää ja pumpulimaista? Hattara. Samaa voisi sanoa viime yön maisemakuvista kun teimme oikein joukolla pienen ekskursion Aappolaan (taas).


(Tämä on samalla Sigman 180-millisen vakaajamakron ensikuvia.)

KISS (keep it simple, stupid) sanoo koodaaja. Sama perusperiaate tekee yleensä hyvää myös valokuville ja mikäpä sen parempi avustaja kuvien yksinkertaistamisessa kuin oikein paksu sumu.

Yöpilvien jämät

Piskuisia yöpilviä näkyi taas taivaalla, tein niistä lyhyen timelapsevideon. Sattumalta kuvaan tuli myös vähän syvää taivasta Seulasten kirkkaimpien tähtien muodossa. Mukavasti näkyy pilvien kerrosmaisuus ja tietty aaltomaisuus näissä timelapsevideoissa.



Testaan samalla HTML5-videoupotetta, video on jaossa sekä Webm- ja MP4-kääreissä eli tuon pitäisi toimia about kaikilla laitteilla ja alustoilla millä vain potkua on tarpeeksi 1080p-videon toistamiseen.

Yöpilvikausi avautui kunnon rytinällä

Taas on aika sen, nimittäin yötaivaalla loistavien sinertävien pilvien. Tänä vuonna yöpilvisesonki on avautunut noin viikkoa tavallista aikaisemmin viime vuosiin verrattuna. En olisi muuten huomannut, mutta kun valotusajat jäivät vielä epätavallisen lyhyiksi - tavallisesti on pyöritty siellä 15-30 sekunnin tienoilla, viime yönä pystyi kuvaamaan ihan muutamalla sekunnilla.

Etelässä kausi on korkattu jo aikaa sitten ja kunnon show havaittu ainakin toissa viikolla, 12. päivä eli ns. superkuun yönä. Ursan #myrskybongarit-irkkikanavan hypestä huolimatta näillä leveysasteilla taivaalla näkyi vain kolme himmeää rantua.

Sen pidemmittä lätinöittä siirrytään pallopanoraamaan, kuvattu Tarinan golfkentällä.



Aikainen ajankohta on hyvä asia, koska nyt Aurinko ei ole kovin matalalla horisontin alla eikä täten Maan varjo ole vastaavasti kovin korkealla taivaalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että suurempi osa taivaasta voi olla valaisevien yöpilvien peitossa kuin myöhemmin kesällä. Palloa pyöritellessä voikin huomata että pilviä on kaikkialla ihan etelähorisonttia lukuunottamatta.

Kalaperspektiivi (viikon panoraama #29)

Mitä yhteistä on amerikkalaisella oluella ja tämän viikon panoraamalla? Molemmat ovat fucking close to water (hehhe, panohommia siis).


(Kuusi kuvaa Sigman 35-millisellä täydellä aukolla.)

Fucking close on tässä tapauksessa huimat puoli senttiä kameran muistikorttiluukusta veden pintaan, hyvin varovasti piti kahlata jottei nostattaisi aaltoja. Vesi ja elektroniikka kun ei yhteen oikein pelaa.

Jos mielenkiintoa vielä riittää niin eräässä vuoden 2011 postauksessa on pallopanoraama noin suurinpiirtein samoilta jalansijoilta.

Pönöjä liemessä

Ville kutsui käymään Raasion kuvauskojulle. Siellä oli lintuja kosteikossa, kahlaajia. Siihen minun lajitieto riittääkin juuri ja juuri.


(Kolmestakymmenestä kuudesta megapikselistä jäljelle jäi juuri ja juuri viisi vaikka polttoväliä oli yli 400 milliä. Niin kaukana nämä kaakanat olivat.)

Paikkahan on Kemiran synnyttämä läjitysallas, melkoisen vaikuttava alue koska pinta-alaa tällä pienemmällä altaalla on yli sata hehtaaria ja isompi Mustin allas lähentelee jo tuhatta. Joojoo, pinta-alaa, mutta entäs korkeutta? Sitäkin on reunavalleilla kymmenen metriä, varmaan enemmänkin.

Maksimaalista tsaikedeliaa (viikon panoraama #28)

Musta tuntuu kuin oisin marenkia, metsä on helakanpunainen, leivänpaahdin nauraa ja vesi kirkkaanturkoosia. Mitäs tämä on?



Vastaus: tämä on uuden ajan infrapunakuvausta kunnioittaen vanhoja metodeja. Toukokuussa kirjoittelin lyhkäisesti Kodakin vääräväri-infrapunafilmin emuloinnista digitaalisesti, nyt oli aika ottaa neuvot käyttöön.

Vähemmän yllättäin projekti aiheutti enemmän työtä kuin olin alunperin kuvitellut, kun jo kuvausvaiheessa sai ihmetellä mm. objektiivin bajonetin valovuotoja ja Photoshoppikin alkoi hangoitella vastaan värikanavia yhdistellessä:

Kesäyön Kuu

Kesän kolme parasta asiaa: lämpimät mutteivät hiostavat kesäyöt, vastapoimitut mansikat ja ukkoset.

Viime yönä melkein täysi kuu mollotti mukavan matalalla taivaalla eikä itikoitakaan juuri missään näkynyt/kuulunut, joten suunnistin kameroineni Aappolaan. Aappola on pieni kylä Siilinjärven keskustan pohjoispuolella, Pöljän ja Kevätön-järven välissä. Joku saattaa muistaa kyläpahasen Aena aaki -kyltillä itseään mainostaneesta kyläkaupasta, tosin kaupan pitäjät olivat savolaisia vääräleukia joten kauppa ei edes ollut aina auki.




Tarpeeksi pitkään kun pyörällä pikkuteitä sotkee niin löytää aina jotain mielenkiintoista. Nyt löytyi hieno kivistä rakennettu laiturintapainen, joka sai toimia päätepysäkkinä.

Valovuotoja jos jonkinmoisia

Samyangin valmistama tilt-shift-objektiivi kävi täällä pyörähtämässä. Visiitti jäi ikävä kyllä kovin lyhyeksi, koska ilmeni heti ensimmäisten testikuvien jälkeen että kyseinen objektiivi kärsii pienistä valovuodoista. Ilmeisesti jotkut muutkin TS-linssit kärsivät samasta vaivasta, joskin googlella on turhauttavaa noitsa etsiä lisätietoja tai -kokemuksia, koska haku "tilt shift light leak" löytää vain photoshop-kauheuksia ja vain kaksi relevanttia tulosta ensimmäisellä kymmenellä sivulla.


(Tilt-shift-linsseillä on helppo kuvata melkein parallaksivapaita panoraamoja. Tässä kamera oli vaaka-asennossa ja linssiä siirrettiin 12mm ylös normaaliasennon lisäksi.)

Ylimääräistä valoa tulee sisään shift- eli siirtoalustan ja tilt- eli kallistusakselin kautta kun niitä käyttää lähellä ääriasentojaan eli noin kymmenen ja viiden asteen jälkeen. Ilman todella vahvoja harmaasuotimia tuota en saanut näkyviin, mutta kymmenen aukon harmaasuodin ja siihen polarisoiva filtteri vielä päälle, niin alkoivat värit jo vääristymään päivänvalon paistaessa sinne minne sen ei pitäisi paistaa.

Alla yksi siirroilla tehty sarja, jossa valovuotojen laajuus ilmenee hyvin; ylin kuva (+12mm) värjäytyy huomattavasti, keskimmäinen (+-0mm) on ihan ok ja alimmassa kuvassa (-12mm) mukaan tulee jokin ylimääräinen haalea palkki sotkemaan kuvaa värivirheen kaveriksi.

Viikon panoraama #27

Keskikesän aurinkoisten päivien kova valo tarkoittaa tajuttoman kuumuuden lisäksi myös hyvää saumaa infrapunakuvaamiselle.


(Sigma 35mm f1.4 aukolla neljä, ISO800 ja 30s valotusaika. Pikaisesti laskettuna näkyvän valon kuvan valotusaika on 400 000 kertaa(!) nopeampi.)

Alla sama maisema samasta paikkaa ihan tavallisessa valossa, testasin uutta HDR-kuvaustapaa käyttäen HDRmerge-nimistä softaa, joka tuottaa raakakuvista interpoloimattoman 24-bittisen DNG-tiedoston jonka voi sitten kehittää kuin minkä tahansa raw-kuvan jossa on vaikka 24 aukkoa dynamiikkaa. Toimii oikein hyvin yhtä pikkufibaa lukuunottamatta ja on nopea.