2015-05-17

Samyang 24mm f3.5 T/S, se halvempi tilt-shift -vaihtoehto



Samyang tuli minulle lähinnä suotimellisen laajakulman tarpeeseen. Muut ultralaajikset joihin saa suotimia ovat aika kalliita: esim. Nikonin 16-35mm f4 VR maksaa melko tasan tarkkaan tonnin ja pelkät suodinsysteemit esim. Samyangin 14-milliseen kustantavat useita satasia ja vievät paljon tilaa repussa. Nikonin uusi 20-millinen vaikutti käsintarkennukseen (siis pimeässä) aika huonolta, jos se olisi samanlainen tuntumaltaan kuin jo aiemmin tutuksi tullut 28-millinen. Aiempi kokemus Nikonin kalliista tilt-shift -objektiivista oli ollut rohkaiseva, ja kun sopivan hintainen käytetty Samyang tuli vastaan niin tässä sitä nyt ollaan. Uuden hinta, yli 800 euroa on mielestäni tuosta liikaa, sopivampi hintaluokka olisi ehkä 600 euroa tai alle.

Tässä pari kuukautta tuon kanssa kuvanneena uskaltanee jo vastata kysymykseen "tekeekö sillä mitään?"

Infrapunamodattu EOS M, Samyang 24mm f3.5 T/S ja Manfrotto 410

Kallistus ja siirto, tilt ja shift

Miten tämä nyt vertautuu vaikka Nikonin 24-milliseen PC-E-linssiin? Suurin ero hinnan jälkeen, Samyangin hyväksi, on se että tilttiakselia voi pyörittää shift-akseliin verrattuna. Nikonissahan se oli lukittu, jos halusi pystykuvaa tiltata vaakasuunnassa, ei onnistunut, piste. Otetaan esimerkki elävästä elämästä: otan vaikka maisemasta pystykuvan jota shiftaan vaikka alas 10 millin verran. Koska 10 millin shiftin jälkeen kuvan alareuna on jo todella lähellä jalustaa, joten syväterävyys ei välttämättä yllä enää koko kuvan alalle, joudun siis laittamaan pari astetta tilttiä pystysuunnassa kallistaakseni syväterävyysaluetta. Nikonissa tilttiakseli olisi lukittu niin että pystysuunnassa en pystyisi kallistamaan, joten olisi himmennettävä lisää tai vaihtoehtoisesti vain hyväksyttävä että joko etuala tai kuvan takaosa jäisi epäteräväksi, tai vaihtoehtoisesti pyöräyttää kamera vaaka-asentoon jolloin siirto taas ja kallistus taas toimisi oikein. Samyangissa pitää vain avata lukitusnippa ja pyöräyttää akseli oikeaan asentoon ja tilttaus onnistuu taas.

Mutta, on koreanihmeessä huonotkin puolensa. Shifti ei onnistu joka suuntaan kuten Nikonissa. Nikonissa pystyi siis kuvaa liikuttamaan kaikkiin nurkkiin, Samyangissa vain kahteen vastakkaiseen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:



Tuolla on lähinnä väliä jos haluaa tehdä perspektiivikorjatun panoraaman esim. kahdesta molempiin ylänurkkiin shiftatusta kuvasta. Ei siis onnistu. Lisäksi kameran ollessa vaaka-asennossa ja suoraan ylöspäin siirtäessä linssiä, ottaa se kameran salaman pullistumaan kiinni, rajoittaen objektiivin liikettä parin millin verran.

Tarkennus edelliseen (lisätty 2016-05-29): objektiivin siirto ottaa kiinni ainakin D800:n runkoon vain jos siirtää ylös ja sivulle samaan aikaan. Normaalikäytössä siis tuo tilanne ei ole tullut vielä vastaan.

Suurella siirron määrällä eli noin kymmenellä millillä alkaa esiintyä myös valovuotoja. Ne eivät näy muuten kuin heittämällä objektiivin eteen erittäin tumma harmaasuodin, mutta siellä ne kuitenkin ovat. Onneksi Samyangin mukana tulee "sametti"pussi josta pohja auki leikkaamalla saa aikaiseksi valovuotokondomin. Turhaa askartelua ja säätöä kuvatessa sekä yksi asia lisää unohdettavaksi, mutta onneksi ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen. Nikonin vastaavan mallin valovuodoista minulla ei ikävä kyllä ole kokemuksia.

Tilttiakseli kannattaa nollata aina repusta kameran kaivamisen jälkeen, on tullut otettua ihan muutamakin kuva joissa on yksi reuna toista sumeampi, koska kallistusta on ollut joitain asteen kymmenyksiä kuvatessa.

Ergonomia

Ahdasta on, paljon säätimiä ja kytkimiä on ahdettu pieneen tilaan objektiivin sivuun. Leveää, kumipinnoitettua tarkennusrengasta ja kapeaa, muovipintaista aukkorengasta erottaa vain kahden millin levyinen punainen koristerengas. Tästä seuraa se että joskus aukkolukua säätäessä tulee vahingossa koskeneeksi myös tarkennukseen. Harmaa- tai infrapunasuotimien kanssa kuvatessa tuo on raivostuttavaa, koska tarkennus pitää tehdä uudelleen tai ainakin se pitää varmistaa takatelkkarista ennen valotusta mikä taas tarkoittaa suotimien pois kiertämistä ja turhaa säätöä.

Samyang 24mm f3.5 ED AS UMC T/S
(Ylhäältä alas lukien: tarkennusrinkula, punainen koristerengas; aukkorengas joka on numeroitu koko aukon välein ja napsuu puolen aukon välein; kallistuksen lukitusruuvi asteikkoineen; harmaa, muovinen kallistusakselin pyörityksen lukituskieleke ja siitä alas vasemmalle siirron lukitusruuvi asteikkoineen. Alimpana siirtoakselin pyörityksen lukituskieleke. Paljon tavaraa pienessä tilassa.)

Siirron ja kallistuksen lukitusruuvit ovat pieniä ja harmaita ja joissain tilanteissa varsinkin kameran runkoa lähempänä oleva siirron säätöruuvi jää kameran salaman alle. Onneksi siirtoa on helppo liikutella edestakaisin ihan objektiivin sivusta työntämällä eli tuo ei ole hirveä vahinko vaikka se ahtaassa paikassa onkin. Minua vain pelottaa milloin nuo lukituskielekkeet menevät rikki, ne kun tuntuvat vain niin kovin heppoisilta ja ovat kaiken lisäksi muovia eli sitä kohtalokasta pakkaspäivää odotellessa kun napsahtaa.

Minkäänlaista elektroniikkaahan Samyangissa ei ole, siis kamera ei tiedä objektiivin olemassaolosta mitään. Ei aukkotietoja Exifissä, ei edes kameran ohjaamaa himmennintä. Pieni, mutta ärsyttävä puute jos tykkää metadatasta. Käsikäyttöinen himmennin nyt ei ole ollut niinkään suuri ongelma kuin aluperin pelkäsin sen olevan, kyllä sen muistaa asettaa oikeaan asentoon ennen kuvan ottoa.

Suotimet

Samyangissa on 82 millin kokoinen suodinkierre, joka on muovia. Pitää siis varoa pahemmin kolhimasta, sillä jos tuosta puuttuu pala niin ainakaan harmaasuotimilla ei sitten tee enää mitään. Suotimia pinotessa käyttökelpoinen siirtoalue rajoittuu plusmiinus kymmeneen milliin. 12 millillä nurkat vetävät sysimustiksi kun objektiivin nokalla on sekä 10 aukon ohut (alle 4mm) harmaasuodin ja Marumin viiden millin paksuinen pyöröpolarisaatiosuodin.


(Vaakakuva, jota on siirretty molempiin suuntiin 12mm ja niistä yhdistetty panoraama. Objektiivin nokalla oli kaksi 82mm:n suodinta. Reunat jäävät mustiksi.)

Optiikka

Jos optisesti tälle pitäisi antaa kouluarvosana, niin Samyang saisi siitä seiskan, ehkä seiskapuolen. Terävyys ei oikein missään vaiheessa ole tajunnanräjäyttävää, mutta hyvinkin käyttökelpoista kyllä. Jokaisella aukolla ilman siirtoa tulee kyllä ihan mukiinmenevää kamaa terävyyden puolesta, mutta siirtyessä alkuperäisen full framen kennon rajojen ulkopuolelle alkaa laatu vähän laskea. Kuvan ihan äärinurkat täydellä shiftillä tulevat skarpeiksi vasta f11:n tienoilla.

Alla olevassa kuvassa on insertit eli puolilta kuvaa kun aukkona on f/8, perinteisesti käyttämäni maisemakuvausaukko. Numerot yksi ja kaksi ovat vielä alkuperäisen full frame -sensorin alueella, ykkönen melkein keskellä ja kakkonen sitten ihan reunalla. Kolmonen ja nelonen ovat vastaavasti sitten shiftatun kuvan ulkoreunoilla, missä tuntuu vähän jo astigmatismi vaivaavan. Lenstipillä on tarkempia numeroarvoja niitä kaipaaville.



Täydellä aukolla huomaa kontrastin vähän tippuvan, muttei sekään ole mitään ihmeellistä. Enemmäön tuo kontrastin lasku haittaa ns. miniatyyrikuvia ottaessa, kun täysin terävää aluetta ei meinaa löytyä kuvasta millään. Lisäksi tiltin suunnasta riippuen kuvan etu- ja taka-ala saavat ihna erilaiset sumennokset: toinen puoli on semmoista teräväreunaista bokehia täynnä ja toinen puoli vastaavasti pehmyttä. Nikonin 85-millinen f1.8D -objektiivi käyttäytyy samallalailla, taustabokeh on teräväreunaista ja etuala vastaavasti pehmeää. Jos heittää kallistuksen toiseen suuntaan, tilanne tietysti vaihtuu päinvastaiseksi. Ideaalitilannehan on että molemmat puolet olisivat samanlaisia.

Alla oleva kuva toivottavasti selventää, etualan bokeh tuossa pellolla on teräväreunaisempaa ja takapuoli on sitten tuommoinen suttuinen, pehmeä.



Toinen asia mikä pitää nostaa ehdottomasti esille on se että Samyangissä on arkkitehtuurikuvaukseen suunnitelluksi objektiiviksi melko reipas vääristymä, varsinkin äärimmilleen shiftattuna. Maisemakuvissa tuo ei juuri haittaa, koska esimerkiksi horisontti kulkee kuvan optisen (ei tosin geometrisen) keskustan kautta kun kamera vain on vaaterissaan, mutta esimerkiksi kuvan reunoille sattuneet puut taittuvat sisäänpäin. Tosin tuota vääristymää voi kiertää osoittamalla kameraa hieman yläviistoon, ihan vain parin asteen verran. Sen jälkeen pystylinjat eivät näennäisesti taitu enää yhtä paljon sisään, vaikka vähän vielä pullistuvatkin keskeltä ulospäin.


(Kuvaa on siirretty alaspäin, mutta tilanne on sama ylöspäinkin shiftaillessa, vääristymä on symmetrinen projektion keskipisteen ympärillä.)

Vielä hankalammaksi tilanteen tekee se, että softatukea tuon vääristymän korjaukselle ei ole linssinsiirtoa käytettäessä. Lightroom, Lensfun ja kumppanit kun olettavat kuvan keskipisteen olevan myös projektion keskipiste, oletus mikä ei tietenkään pidä paikkaansa shiftaillessa. Tietysti jokaisen kuvan voi ladata Huginiin, naputella siirron määrän pikseleinä ja lisätä korjausparametrit käsin ja sitten tallentaa kuvan yksi kerrallaan, mutta ihan jumalattomasti työtä se teettää.

Samasta puutteellisesta objektiivimallista johtuen myös värivirheen automaattinen korjaaminen saattaa johtaa joissain tilanteissa värivirheen määrän kasvamiseen, ainakin Adoben Camera Rawilla ja sitä myöten myös Lightroomilla. Raw Therapeella ei sitä vastoin ole ollut mitään vaikeuksia värivirheen korjaamisessa.

Kuten monissa muissakin laajakulmissa, menevät myös Samyangin nurkat selvästi sinivihreiksi äärimmilleen shiftattuina. Ratkaisuna tähän pitää käyttää flättiruutuja, joita kertyy paljon jos ottaa tarvittavat ruudut neljään suuntaan (ylös, alas, vasen oikea) ja vaikkapa 12, 10 ja 8 millin siirrolle sekä täysille aukoille välillä 3.5-11. Tuijotetaanpa vaikka tuota kaakelisenää taas, värin muutos nurkissa on ilmiselvä ilman mitään värikylläisyysnuppien säätöjä.



Nikonin otpiikassahan mukana tulee hyvin lyhyt vastavalosuoja, jonka tarpeellisuus on aika kyseenalainen. Samyangissa saisi tulla mukana samanlainen, koska kuvan ulkopuolelle jäävät valonlähteet tekevät kuva-alalle rumia, monivärisiä heijastuksia. Onneksi ne ovat tähän mennessä olleet aika pienialaisia, vaikka sitä värikkäämpiä sitten. Suoraan kirkkaaseen valonlähteeseen kuvaaminen tuntuu kuitenkin säilyttävän kontrastin ihan kohtalaisesti jos vain tukkii valovuodot.

Yhteenveto

Tekeekö sillä sitten mitään? Kyllä tekee, mutta tällä on omat pikkujipponsa, mistä on hyvä tietää etukäteen ettei tule kuvatessa yllätyksiä. Ihan puhdasta kuvanlaatua ajattelevalle Nikonin tai Canonin oma tilt-shift-optiikka vie Samyangia kuin pässiä narussa, mutta on korealaiset silti julkaisseet ihan käyttökelpoisen tuotteen markkinoille.

Kuvia

Tähän loppuun pistän muutaman kyseisellä objektiivilla otetun kuvan, ihan vain oikeuttaakseni kaiken tämän kamarunkkaamisen. Esimerkiksi kaikki nuo Sänkimäen kansakoulun kuvat on otettu tällä Samyangilla, pallopanoraamoja lukuunottamatta.

Kodan katto

Sähkötolppia pellolla

Pelto ja koivuja
(Kuvan vasen reuna jäi vähän pehmeäksi, kun jäi tilttiä vahingossa kuvaan hyvin pieni määrä. Tarkkana jatkossa.)

Laituri Onkivapa laiturilla


Louhoksen puoliksi pehmeät tähtiviirut


(Pingpongin vääristymä taittaa lipan keskeltä ylöspäin.)

Aiheesta muualla

* Ephotozinen revikka
* Fstoppersin revikka
* TDP:n revikka
* Lensrentals, osa 1
* Lensrentals, osa 2
* Lenstipin revikka
* Flickr-ryhmä

0 comments:

Lähetä kommentti