2017-03-31

Yökuvauslaitteisto ja sen lisävarusteet lähikuvassa

Tässä kun talven mittaan kuvien valotusajat ovat kasvaneet ja kasvaneet, on pitänyt vähän järkeistää kalustoa. Ongelmaksi helposti muodostuu kameran oma pikkuakun rajallinen kapasiteetti, varsinkin kylmemmässä ilmanalassa. Nikonin oman EN-EL15-akun nimellinen 1,9 ampeerituntia ei kertakaikkiaan riitä jos aikoo kuvata useamman tunnin putkeen, ilman akunvaihtoja. Akun vaihtaminen tuoreeseen katkaisee valotukset ja se ikävä kyllä näkyy esim. tähtiviiruissa ja timelapseissa. Ja ultrapitkissä yksittäisvalotuksissahan akun vaihto kesken kaiken ei ole edes mahdollista.

Akkuongelman ratkaisu on onneksi suhteellisen helppo: ulkoinen virtalähde, semmoisen tekee vaikka itse. Akuiksi on valikoituneet ihan vain lyijyhyytelöakut niiden halvan hinnan ja akkujen sekä latausvälineiden hyvän saatavuuden vuoksi. Painaviahan nuo ovat ja energiatiheys ei kisaa litiumioniakkujen kanssa, siitä ei pääse mihinkään; mutta sisäinen sulovilén komentaa aina halvimpaan vaihtoehtoon. Mutta, kympillä saa Motonetistä kuuden ampeeritunnin mopoakun joka pyörittää kameraa testatusti huoneenlämmössä melkein 19 tuntia ja maaliskuun pakkasöinä ainakin 6 tuntia — pidempään kuvaussessioon en ole vielä uskaltautunut.

Virtalähteen muuntajaan on ympätty mukaan myös akun jännitenäyttö, niin ei pääse tulemaan yllätyksiä akun varaustilan suhteen. Yhden kerran se on jo minut pinteestä pelastanut eli minun silmissä investointi on ollut onnistunut. Segmenttinäyttö on käytössä vain erikseen painonappi alas painamalla, turhaa valoa ei merkinantovaloista tai näytöistä pimeyteen kaivata. Ne nimittäin alkavat näkyä kunhan on vain pimeää, esimerkkikuva täällä.

Ultimaattinen yökuvauslaitteisto
This is the ideal camera body. You may not like it, but this is what peak performance looks like. // When you absolutely, positively got to continuously expose for a whole night; accept no substitutes.

Yksi pieni kuvanlaatua koskeva optimointi ulkoisissa akuissa on. Kameran lämpötila pysyy alhaisempana kun akun lämpökuorma ei ole kameran sisällä lämmittämässä kennoa. Tämä tosin ei Suomessa ole juuri koskaan ongelma, ovathan pimeät vuodenajat aina myös kylmiä. Elektroniikka ei yleensä kylmästä piittaa, vaan ongelmaksi muodostuu liikkuvien osien — peilin, sulkimen, aukkomekanismin — voiteluaineet jotka jähmettyvät kylmässä. Pari kertaa on jääneet kuvat ottamatta jäätyneen sulkimen takia. Kylmä kenno taas on aina vain hyvä asia, lämpökohina jää vähemmäksi. Jo puolen minuutin valotus korkealta porottavan kesäauringon lämmittämällä kameralla näyttää aika kauhealta kohinan suhteen, mutta talviaikaan kuvat ovat aika siistejä. Saattaa olla että kesällä kamera tulee vuorattua alumiinifoliolla — testimielessä jos ei muuten, ei ehkä kuitenkaan julkisella paikalla koska naurunalaiseksi joutuminen on todennäköistä.

Akkuja tosiaan mukana on kylmään ja kosteaan vuodenaikaan mukana kaksin kappalein. Kakkosakku pitää objektiivin linssipinnat lämpiminä jottei niille tiivistyisi ja härmistyisi kosteutta. Kertaakaan ei ole tullut huurteen pilaamia kuvia eli kai tuo toimii. Pitäisi kuitenkin tehdä testi kahdella samantyyppisellä objektiivilla niin tietäisi kehua varmasti — efektihän voi olla sama kuin tiikerin hyökkäyksiltä suojelevalla kivellä inuiitin taskussa. Linssinlämmitin on radio-ohjattavien autojen renkaanlämmitin jonka pienin lämmitysteho on tuntunut riittävän aina kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen asti. Tarvittaessa vyö lämpiää kahdeksankymmentäasteiseksi, mutta se on ehkä jo liioittelua yökuvauskäyttöön. Toinen käyttö lämpöpannoilla on objektiivin sisäisen lämpötilan tasaaminen, kylmässä kameravehkeet kutistuvat ja se on kerran jos toisenkin iskenyt näpeille.

Lämpöpantojen ohjausyksikköäkin on pitänyt vähän virittää yökäyttöön. Laatikon kyljessä olevat kaksi merkkivaloa on peitetty jeesusteipillä; lisävalo on edelleen pahasta. Toinen optimointi koskee ohjausyksikön sijoittelua virtalähteen muuntajan sivussa: merkkivalot paistavat näin aina kamerasta poispäin. Muuntaja on kiinnitetty jalustaan 3M:n vahvalla tarranauhalla — jota muuten on juuri nyt Lidlissä myynnissa, vinkkinä vain. Parhaiten tarranauha toimii kaarevalla pinnalla, koska silloin kiinnitys on juuri sen verran tukeva ettei kiinnitettyjä osapuolia tarvitse kiskoa irti toisistaan kaksin käsin. Irrallaan kotelot satavarmasti heiluisivat tuulessa, heiluttaisivat mukanaan koko jalustaa ja tietäähän mitä siitä seuraa…

Ohjelmoitava kaukolaukaisin, objektiivin lämmityspannan ohjausyksikkö, tasavirtamuuntaja ja akun jännitenäyttö

Myös kameran ohjelmoitava kaukolaukaisin joutui optimoinnin kohteeksi. Aiemmin omistamani (halvin mahdollisin) kaukolaukaisin alkoi yhdysrakenteisen kaapelin suojakuoren rispaannuttua herättämään epäilyksiä laukaisimen eliniänodotteen suhteen, joten eBayhin vei tie. Kriteereitä tulevan kaukolaukaisimen valintaan oli lähinnä kaksi: vaihdettava johto kameran ja laukaisimen väliin, sekä virtakytkin paristojen säästämiseksi. Kolmas, ääneenlausumaton valintaperuste tietysti oli halpa hinta. YouPro YP-880 täytti kaikki kohdat. Ensimmäisen kappaleen hyväksi testattuani tilasin toisenkin, näin ei ole väliä jomman kumman tai molemmat kamerat mukaan ottaessa, on aina olemassa käyttökelpoinen kaukolaukaisin. Siinä tilanteessa on nimittäin oltu ettei toisella kameralla ole voinut kuvata kun ohjelmoitava laukaisin on ollut mukana vain toiseen. Tai molemmat laukaisimet ovat olleet matkassa, mutta vain yhdenmallinen välikaapeli.

Manfrotto 410 Junior kameran kaapeleiden seassa

Yksi ihmeellisyys liittyy tuon tarkkuuskinopään päällä olevaan pikakiinnitysleukaan. Leuka nimittäin oli varmaan muutamia millimetrin sadasosia liian leveä. Talven kylmillä keleillä entinen pikakiinnitysleuka nimittäin tarrasi oikein hyvin kaikkiin kameroiden, panoraamapäiden ja objektiivien pikakiinnityslevyihin kiinni, muttei kesällä. Lämpimällä esimerkiksi panoraamapäätä pystyi helposti liu'uttamaan pitkin pikakiinnitysleukaa ja taisi se pari kertaa jalustalta pudotakin vaikka oli mukamas tiukasti kiinni ja läheltäpititilanteita oli muutamia muitakin — onneksi mitään oikeita haavereita ei tullut. Muuta selitystä en keksi tuolle käyttäytymiselle kuin lämpölaajenemisen.

Ajattelin ensin viilata leuasta pois millin, mutta lopulta tilasin vain yhden erimallisen pikakiinnitysleuan testiin (tulee halvemmaksi kuin ostaa uusi viila vain tätä varten). Se onneksi osoittautui juuri sen verran kapeammaksi että se todellakin tarraa tiukasti kaikkiin pikakiinnityslevyihin. Ja on se muutenkin parempi, kiristysruuvin kanta on hyvin uurrettu jotta siitä saa pitävän otteen ja kiristysruuvin aukaisua on rajoitettu niin ettei sitä voi avata kokonaan irti. Pari kertaa on purkautunut jousikuormitteinen pikakiinnitysleuka kameraa jalustalle laittaessa ja kyllä pieniä osia lumihangesta metsästäessä tulee keksineeksi kaikenlaisia kirouksia laitteen suunnittelijalle.

Tällä kokoonpanolla on nyt talvella ja tällä viikolla kuvattu useampikin yö putkeen eikä ongelmia ole ollut. Virtaa riittää, linssit pysyvät kuivana ja tarkennus kohdillaan, kaukolaukaisin jaksaa naksuttaa yöt läpeensä. Jos jotain lisäparantelua harrastaa, pitäisi se suunnata kuvaajan suuntaan. Lämpimämpi takki olisi ehkä kiva.

0 comments:

Lähetä kommentti