2017-10-14

Kesän 2017 myrskybongaukset feat. Kiira-rajuilma

Toissakesä oli pettymys salamakuvauksen ja myrskyjahtauksen suhteen. Tuli napattua yksi ainoa salamakuva ja sekin epätarkka. Onneksi mennyt kesä kuitenkin paikkasi aika hyvin tämän pettymyksen, siitä saa suurelti kiittää kauden ainoata mesosettiä eli Kiira-rajuilmaa, jota ajettiin vastaanottamaan pienellä myrskybongausseurueella Savosta aina etelärannikolle asti. Sipoon Kalkkiranta oli edeltä valikoitunut paikaksi, sieltä näkee hyvin merelle, kohti etelästä tulevaa rintamaa sekä pääsee tarvittaessa nopeahkosti ajamaan rintaman mukana kohti itää.

Myrskybongarit odottamassa Klaara-myrskyä Sipoon Kalkkirannan aallonmurtajalla

Pitää sanoa että ilma oli tuona päivänä painostava. Helsingissä esimerkiksi paukkui kesän ainoan kerran helleraja kyseisenä päivänä, juuri ennen rajuilman rantautumista. Aika pitkään Kalkkirannan satamassa sai katsella lähestyvää mössöpilveä ja nauttia leppoisasta pohjoistuulesta. Noin tunti ennen h-hetkeä kuitenkin alkoi mereltä kuulua vaimea matala jyly jonka juuri ja juuri pystyi aistimaan jos vain suojasi korvansa tuulelta. Se oli taukoamattoman, kaukaisen ukkosen jyly, ja tälleen sisämaan asukille se oli jopa kunnioitusta herättävä ääni.



Paria minuuttia vaille seitsemän näkyivät ensimmäiset salamakanavat jossain kaukana merellä. Taivaalla oli edelleen pelkkää muodotonta mössöpilveä, ilman niitä näkyvillä olisi ollut taivaan täydeltä ukkospilvistä tuttua alasinta — kertaluokkaa isompana vain. Tässä vaiheessa joku hurjapää läksi vielä soutuveneellä merelle, onneksi merimies oli kuitenkin vielä sen verran järjissään että souti takaisin satamaan eikä jäänyt tilastomerkinnäksi. Parikymmentä minuuttia myöhemmin vyörypilvi siihen liittyvine puuskine ja salamointeineen oli suurinpiirtein suoraan päällä — itse vyörypilvi oli ilmestynyt mössön seasta vain hetkeä aiemmin. Ja tässä vaiheessa päivää alkoi mennä suunnitelmat uusiksi, tarkoitus oli nimittäin ajaa myrskyn edellä kohti itärajaa eikä jäädä rankkasateen alle tuonne satamaan. No, näinpä oppii että rajuilman nopeus voi parhaillaan, tai pahimmillaan, olla sen sata kilometriä tunnissa kuten tällä erää oli.

Klaara-myrskyn vyörypypilvi tulossa mereltä Sipoon Kalkkirantaan

Seuraavassa lyhyessä, satelliittikuvista koostetussa videonpätkässä voi nähdä Kiira-rajuilman synnyn:


(Video: Ilmatieteen laitos.)

Ihan alussa Suomen yli kulkee edellispäivänä Puolassa tuhansi hehtaareja metsää nurin lakaisseen rajuilman jäänne, se on tuo Turun yli kulkeva pilvipyörre eli mesoscale convetive vortex (MCV) myrskybongarijargonissa. Sen mukanaan tuomat pilvet todennäköisesti estivät Kiiraa muuttumasta rajuilmasta myrskyksi, koska auringonpaiste jäi tuona päivänä vähäiseksi. Vähemmän paistetta, vähemmän lämpöä, vähemmän kosteutta, vähemmän energiaa myrskyn muodostumiseen. Itse Kiira-rajuilma syntyy tuolla videon puolivälin paikkeilla, Latvian rannikolla ja pullistuu nopeasti melkein koko Baltiaa suuremmaksi ukkosrintamarivistöksi. Videossa on katkos vesisateen vuoksi, sääsatelliittien mikroaaltoina lähetettävät datapaketit eivät oikein tule veden läpi.

Klaara-myrskyn vyörypilvi Sipoon Kalkkirannassa

Olisikohan se ollut tämän kuvan kohdilla kun minulle autosta huudettiin että "tuu nyt jo vittuun sieltä!" kahden kokeneemman (Kimmo ja Santtu, molemmat osoittelemassa rintaman suuntaan ensimmäisessä kuvassa) myrskybongaajan toimesta. Talvi yllätti autoilijat, syksy VR:n, ja Kiira pääsi yllättämään minut. Ja ihan kunnolla yllättikin. Kameran kolmijalka jäi parkkipaikan asvaltille, hiilikuituhan ei ole moksiskaaan sateesta, toisin kuin elektroniikka kamerassa ja objektiivissa jotka molemmat lensi reppuun ja reppu jonnekin päin mobiilia komentokeskusta. Minä ja Ville hypättiin molemmat autoon, sateesta läpimärkinä.

Klaara-myrskyn puuskarintama on juuri tuloillaan Kalkkirannan satamaan

Salamointi oli suurinpiirtein taukoamatonta ja tuuli puita taittavaa. Kova tuuli pitikin eksursion satamassa, itseään ei kannata lähteä tapattamaan kaatuvien puiden alle vaikka kuinka olisi vuosikymmenen myräkkä päällänsä. Puuskarintaman mentyä ohi alkoi pilven etureunan jahti pitkin valtatie seiskaa. Rankkasade ja tuuli piti maksiminopeuden tiellä noin yhdeksässäkympissä, ja eihän sillä myrskyä kiinni ole koskaan saamassa koska Kiiran nopeus oli tässä vaiheessa luokkaa sata kilometriä tunnissa. Näkyvyys tiellä oli paikoitellen niin huono että kaistaviivoista kerrallaan näkyi viitisen metriä edessä. Parinkin liittymän ohi tuli ajettua ihan vain siksi ettei niitä erottanut. Tässä vaiheessa salamatriggeri oli ottanut toistasataa kuvaa, joissa yhdessäkään ei näkynyt purkauskanavaa. Salamointi tapahtui sateen sisällä eikä siellä näkyvyys ole kummoinen.


(Kiireellä Kiiraa pakoon.)

Jossain Kotkan kohdilla autokuntamme oli suurinpiirtein ainoa tiellä, muutamaa uskaliasta huimapäätä lukuunottamatta. Samalla myös rajuilmamassan nopeus oli laantunut, joten Haminaa lähestyessä alkoi tien päässä näkyä pilven reunaa ja selkeätä taivasta. Näky oli, paremman termin puuttuessa, taivaallinen. Edelleen salamointi oli taukoamatonta, harvoja rakeita ja suurensuuria vesipisaroita napsui hiljalleen tuulilasiin ja vesisateen pahin melu oli takanapäin. Harmi vain että valtakunnan raja alkoi lähestyä, samaten bensatankin nollataso.



Tankkauksen jälkeen suunnistimme Haminassa jonkin korkean, puuttoman mäen päälle katselemaan merellä pauhaavaa salamointia. Sade oli jo laantunut sen verran että purkauskanavia näki nyt jo vähän kauempaankin. Metalliesine korkealla, puuttomalla paikalla ei ehkä sähköturvallisuuden suhteen ole se ihanteellisin valinta, joten paikanvaihto oli edessä. Satamasta löytyi onneksi katos jonka suojista myrskyä oli hyvä seurata ja kuvata. Jo mäeltä näki että salamat iskevät usein mereen tuulivoimaloiden edessä, joten kamera osoitti sinne salamakuvan toivossa ja kyllähän niitä muutamia osui kuvaan. Myrskybongausmeetissä sitten selvisi että melkein samoilla jalansijoilla oli ollut ainakin kolme toisistaan tietämätöntä myrskybongauspoppoota, Taivaanvahdissa on kuvia vyörypilvestä saman katon alta. Montakohan bongaria oli ollut samaan aikaan kaahaamassa seiskatietä?

Salama iskee mereen Haminan satamassa

Salamointia Haminassa

Loppuilta kuluikin ajellessa kohti Konnunsuota ja sieltä edelleen kotia Savoon, katselemaan tässä vaiheessa jo Venäjälle ehtineen Kiiran perässä välkkyviä elosalamoita. Vaikka salamointitiheys olikin jo laantunut, olivat loppuyön salamat paljon pidempikestoisia ja kookkampia kuin alkuillan välkkeet. Pitää pitää mielessä seuraavaa kertaa ajatellen.



Muutama linkkivinkki Kiiran osalta: nelikopterin lento myrskyn silmässä, hidastusvideoita salamoinnista, vyörypilvi kuvattuna Jaalasta, myrskytuhoja Iitissä sekä toinen bongariporukka joka yllättyi Kiiran nopeudesta.

Onneksi Kiira ei jäänyt kesän ainoaksi salamisetiksi, vaan yöukkosista pääsi nauttimaan myös toisen kerran. Kyllä tämä nyt melkein (kuvasin yhden salaman ihan myrskykauden lopulla, epäterävä ja kaukana, mutta olipahan edes jotain) salamittoman toissakesän jälkeen maittaa.

Pilvisalama välkkyy valosaasteen valaiseman puuskarintaman takana

Pilvisalama välkkyy yöukkosen puuskarintaman takana

Salama iskee maahan yöllä

Viiskauttaviis ukkoskesä. Melkein kaikki postauksen kuvat on otettu Irixin 15-millisellä, valmistajan lupaama sääsuojaus näyttää toimivan ainakin jollainlailla.

0 comments:

Lähetä kommentti